Terhi kasvattaa satapäin taimia, Paulan kotona kukoistaa 278 viherkasvia – kaksi harrastajaa kertoo, miksi vihervillitys vie ihanasti mukanaan

Lappeenrantalaisen Paula Heino-Linnahalmeen kerros­talo­kolmiossa kukoistaa 278 huone­kasvia. Niitä roikkuu amppeleista ja rönsyää hyllyillä, vanhassa akvaariossa ja ikkunoiden edustoilla.

– Kasvi­paljouden vuoksi en ole pessyt ikkunoita vuosiin. Valo tulee kuitenkin läpi. Ihan hyväkin, että lika hieman taittaa pahinta porotusta. Kasvit kiittävät, Paula sanoo ja naurahtaa.

Purkkien ja purnukoiden ruuhka näkyy myös Terhi Niinisen kotona. Innokas puutarhuri esikasvattaa itse kukkien ja hyötykasvien taimia siemenistä keväällä. Kaikkiaan taimia löytyy helsinkiläisestä omakotitalosta sadoittain.

– Mies on kiltisti pystytellyt erilaisia taimi­hyllyjä ja -tasoja, jotka eivät välttämättä sisustuksellisesti ole niin kauniita, Terhi kertoo.

Molemmat naiset ovat kasvatuspuuhissa konkareita. Paula Heino-Linnahalme sai ensimmäisen huonekasvinsa kummitädiltään 7–8-vuotiaana, mutta varsinaisesti harrastus vei mukanaan alle parikymppisenä. Terhi Niininen taas innostui taimi­viljelystä 15 vuotta sitten muutettuaan kauemmas Helsingin kantakaupungista. Sieltä löytyi sekä koti että viljelypalsta.

Nämäkin naiset ovat saaneet huomata, miten huonekasvit ja puutarhaviljely ovat viime vuosina innostaneet aina vain uusia harrastajia. Koronapandemia rajoituksineen näyttää nostaneen viher­harrastamisen rakettimaiseen nousuun.

– Facebookiin on jatkuvasti syntynyt uusia huone­kasviaiheisia ryhmiä, joiden jäsen­määrät vain kasvavat. Toisaalta suosio näkyy siinä, miten kulloinkin muodissa olevat kasvit viedään kauppiailta käsistä, Paula Heino-Linnahalme kuvailee.

Taimiviljelyn hurja nousu puolestaan on näkynyt viime ja tänä vuonna siemenkaupoissa.

– Tammikuussa verkkokauppamme siemenmyynti on ollut yli kaksinkertaista tavanomaiseen tammikuuhun verrattuna, Hyötykasviyhdistyksen toiminnanjohtaja Katja Uski kertoo.

Talvipakkasilla tammikuussa Terhi Niininen aloitteli urakkaansa kylvämällä pitkän esikasvatuksen vaativien pelargonioiden ja keijunmekkojen siemenet kasvusammaleeseen. Kylmien kuukausien ajan astiat lepäsivät lämpömaton päällä. Kylvöpuuhissa ajoitus on tärkeää, Terhi kertoo.

– Liian aikaisin ei kannata kylvää, sillä kasveista tulee ilman riittävää valoa honteloita tai ne voivat kasvaa liian suuriksi. Aikaisille lajikkeille pitää näyttää kasvivaloa. Vasta maaliskuussa ikkunan ääressä luonnonvaloa on riittävästi.

Helmikuussa hän on sujauttanut sammaleeseen maamantelit eli kastanjasädekaislat, joiden mukulat ovat syötäviä. Maaliskuussa on alkanut tosi­työ: kasvun alkuun pääsevät tsinniat, leijonankidat, kosmoskukat, samettikukat, basilika, timjami ja ajuruoho. Huhtikuulle jäävät lehtikaalit, fenkoli ja keräsalaatti. Viimeisiä ovat toukokuussa kylvettävät pavut ja kurpitsat.

Esikasvatus sisätiloissa on tarpeen, sillä ilman sitä Suomen kesä ja kasvukausi olisi liian lyhyt. Kukat eivät ehtisi kukkaan, ja hyötykasvien sato jäisi laihaksi.

Terhi Niinisen mukaan taimien kasvattaminen ei ole rakettitiedettä, mutta se vaatii muutamien perusasioiden muistamista ja paljon työtä. Taimilla pitää olla juuri sopivasti valoa, kosteutta ja lämpöä. Herkät kasvivauvat kuihtuvat helposti, jos jotain on liikaa tai liian vähän. Kastelusta pitää huolehtia joka päivä.

– Talvilomalle pakkasin pelargonin ja keijunmekon taimet mukaan. Eivät ne muuten selviäisi.

Urakkaa on myös pienten taimien koulimisessa. Kun taimessa on muutama lehtipari, se pitää siirtää hellävaroen isompaan astiaan kasvamaan. Myöhään keväällä ilmojen lämmetessä taas alkaa taimien karaiseminen: Lämpimällä ja tuulettomalla säällä taimia pitää alkaa totuttaa ulkoilmaan. Ensin vain hetkeksi, seuraavana päivänä hieman pidemmäksi toviksi ja viimein yön yli. Ilman karaisemista äkillinen lämpötilan muutos olisi kasveille liikaa.

– Joka ikinen kevät ajattelen, että ei tätä enää koskaan. Sitten kuitenkin taas alkuvuodesta sorrun ja hankin siemeniä, kun valon määrä alkaa lisääntyä ja katselen vanhoja valokuvia sekä lehtien houkuttelevia kuvia, Terhi kertoo.

– Kasvun ihme, se kun ne pienen pienet taimet punnertavat itsensä esiin sieltä kasvusammaleesta. On se vain niin ihanaa!

Kasvattaminen myös kannattaa, sillä kotipuutarhuri säästää rahaa. Kesän ja syksyn mittaan Terhi Niinisen omakotitalon pihan lavakaulusviljelmät ja palsta kantavat satoa. Yrttejä riittää koko vuodeksi, kun osan sadosta säilöö pakkaseen. Viime vuonna yhden kasvatuslavan tuottama papusato kasvoi viiteen kiloon.

– Ja syksyllä tuntuu suorastaan pahalta ostaa kaupasta salaattia, Terhi myöntää.

Viime vuosien aikana moni uusi harrastaja on löytänyt taimi- ja palstaviljelyn juuri hyöty­kasvien ansiosta, arvioi Katja Uski. Kaupunkilaiset lapsiperheet ja nuoret aikuiset ovat aiempaa kiinnostuneempia ruoan alkuperästä ja lähiruoasta. Mikäpä tulisi sen lähempää kuin ravinto omasta kasvi­maasta tai omalta parvekeviljelmältä?

– Korona on tietysti oma lukunsa. Se on tuonut viljelyn pariin ihan kaikenlaisia harrastajia. Esimerkiksi monille yli 70-vuotiaille omat palstat ja pihat olivat niitä harvoja henkireikiä. Oikeaa viher­terapiaa, Uski sanoo.

Entä mitä innokkaat taimiviljelijät purkkeihinsa kylvävät tänä keväänä?

Uskin mukaan pintansa pitävät edelleen vanhat suosikit: tomaatit ja yrtit.

– Myydyin tomaatinsiemenemme tammikuussa on keltainen kirsikkatomaatti 'Sungold'. Vanha suosikkilajike on myös perinteinen 'Tanskan vienti'. Kirsikkatomaatit sopivat hyvin viljelijöille, joilla ei ole kasvihuonetta, sillä pienet tomaatit ehtivät kypsyä, Uski kertoo.

Ananaskirsikoiden ja makeastevian siemeniä ostavat etenkin lapsiperheet.

Erikoisuuksille ja uutuuksille riittää myös aina haluajia. Tänä vuonna haluttuja ovat esimerkiksi kvinoa, maustesamettikukka eli salmiakkiyrtti ja curry-yrtti. Kvinoan lehtiä voi käyttää pinaatin tapaan ja kuivattuja siemeniä lisukkeena, kunhan on ensin liottanut ja keittänyt ne. Trendiyrteistä käytetään lehdet. Maustesamettikukka sopii tuoreena juomien mausteeksi sekä salaatteihin ja jälki­ruokiin. Curry-yrttiä taas voi lisätä esimeriksi pata-, keitto- ja kanaruokiin.

– Viime vuonna en edes saanut kaikkea haluamaani, kun kysyntä oli niin kova. Tänä vuonna olin vahingosta viisastuneena ajoissa ostoksilla, Terhi Niininen sanoo.

Kilpipiilea ja peikonlehti ovat varmasti osuneet parin viime vuoden aikana sisustus­lehtiä ja Instagramin kuvavirtaa selailleiden silmiin. Molemmat ovat olleet niin sanottuja muotikasveja.

Nyt suosittuja ovat variegatat eli erikoiset värimuunnokset eri huonekasveista.

– Jokin aika sitten kirjavasta peikonlehdestä maksettiin jopa 300 euroa. Monesta liikkeestä se myytiin loppuun. Nykyisin harrastajat ostavat erikoisuuksia myös ulkomaisista verkkokaupoista, Paula Heino-Linna­halme kertoo.

Hän on Huonekasviseuran puheenjohtajana perehtynyt kasvimaailman trendeihin, mutta suhtautuu niihin itse neutraalisti. Trendikasvi voi päätyä hänen kotiinsa, jos sen ulkonäkö miellyttää.

– En maksa kasveistani suuria summia. Kipu­raja menee parissa kympissä. Ison osan kasveistani olen kasvattanut itse pistokkaista tai siemenistä, joita olen saanut, ostanut tai vaihtanut muiden harrastajien kanssa.

Itse aivan pienestä asti kasvattamaansa kasviin yleensä kiintyy enemmän kuin kaupasta ostettuun. Pistokkaaseen tai siemeneen liittyy usein hyvä muisto. Hyvien muistojen kasveihin lukeutuu myös se Paulan ihka ensimmäinen kasvi, kummitädiltä lapsena lahjaksi saatu raspipallokaktus vanha­poika. Yli nelikymmenvuotiasta kasvivanhusta Heino-Linnahalme kuvailee rumaksi mutta rakkaaksi.

– Sitä ja aika montaa muutakin kasvia surisin, jos ne ottaisivat ja kuolisivat. Hautajaisetkin varmaan järjestäisin, hän sanoo.

Toisaalta jos joku verrattain tuore tulokas ei Paulan hoteissa menesty, ei kasvi ollut hänelle tarkoitettu.

– Se on tulos tai ulos, hän sanoo.

Tunnin, kaksi tai vaikka koko päivän, niin kauan Paula Heino-Linnahalme saa huonekasviensa kanssa aikaa kulumaan.

– Suihkuttelen kasveja päivittäin. Katselen ja hiplailen. Saatan joskus ajatella ääneenkin siinä kasvien äärellä. Tarkistan, tarvitseeko joku vettä tai näkyykö tuholaisia. Mullat vaihdan, kun kasvi näyttää siltä, että ruukku on jäämässä pieneksi. Puuhastelu on rauhoittavaa ja rentouttavaa.

Hänen mukaansa huonekasvien menestyksekäs hoitaminen ei välttämättä ole vaikeaa, vaikka osa lajeista onkin hankala saada menestymään kuivassa ja tasaisen lämpimässä huoneilmassa.

– Selvitän, millaisista oloista uusi kasvi on kotoisin. Teen eri lajeille erilaisia multasekoituksia. Sekoitan puutarhamullan sekaan tarpeen mukaan hiekkaa, savirouhetta tai vaikkapa kaarnaa. Trooppisia olosuhteita en kuitenkaan pysty kerrostalokolmioon luomaan.

Huonekasvimaailman viimeisimmistä villityksistä, mullattomasta kasvattamisesta ja vesi­viljelystä, Paula Heino-Linnahalme ei ole ainakaan toistaiseksi innostunut. Mullaton viljely sopii myös allergikoille ja astmaatikoille.

– Tosin kerran kultaköynnös pääsi vahingossa juurtumaan kalojen akvaarioon. Vahinko oli lopulta onni, sillä kultaköynnös on ollut hyvin tehokas vedensuodatin.

Monen makuun Paulan kotona vihertää jo vähän liikaakin, mutta harrastaja on itse tyytyväinen. Puolisokaan ei ole valittanut.

– Tämä oli viidakko jo silloin, kun Riku tänne muutti, joten eipä tämä taida häntä haitata. Assi­-kissakin viihtyy, kun kotona on paljon piilo­paikkoja.