Kirpputoreilla näkee usein kauniinmallisia pieniä pöytiä ja kaappeja, jotka kuitenkin näyttävät turhan teollisilta. Tehdaslakattua huonekalua ei tarvitse pelästyä, sillä kaikenlaisille pinnoille voi tehdä jotain – jopa niin paljon, että esinettä on kertavilkaisulla vaikea havaita kunnostetuksi. Yksi vaihtoehto on patinointi, joka on kotikonstein yllättävän helppoa. Tärkeintä on tehdä pohjatyö hyvin ja valita oikeat pintakäsittelyaineet.
Vanhentamista käytetään myös suoranaiseen huijaamiseen. Kokematon antiikinostaja saattaa pettyä, kun aitona ostettu antiikkikalusto osoittautuukin keskieurooppalaiseksi uustuotannoksi. Huonekaluja kun on varsin helppo vanhentaa. Kikkoja on lukuisia: virtsassa liottaminen, kettingillä hakkaaminen, puun tummentaminen uv-valolla ja ”aitojen” tupajuminreikien tekeminen neulalla.
Myös lipeäpesu on oikeastaan huijaamista. Lipeä toki puhdistaa esineen pinnasta vanhan pintakäsittelyn (ja myös hienot vanhat koristemaalaukset) ja tekee siitä muodikkaasti puupuhtaan. Samalla kuitenkin lähtee suurin osa esineen arvosta, ja ainutlaatuisesta antiikista tulee vain vanha sisustusesine. Patina on merkki paitsi esineen korkeasta iästä myös sen arvokkuudesta. Se on sinänsä huvittavaa, sillä patinahan on likaa: hikeä, rasvaa ja pölyä.
Kun patinointia ja keinotekoista vanhentamista kokeilee omaan yöpöytäänsä, ei toki olla huijaamassa ketään, vaikka menetelmät ehkä ovatkin samat kuin huijareilla. Periaate on, että huolellisen pohjustuksen jälkeen pintaa kulutetaan pieteetillä. Ei kuitenkaan kannata hioa liian innokkaasti.
Mitä teollisemmalla ja kiiltävämmällä maalilla tai lakalla huonekalu on käsitelty, sitä huolellisemmin kova pinta on saatava rikottua patinoinnin onnistumiseksi. Kalusteen voi halutessaan myös maalata ennen patinointia. Tempera- tai öljymaalit sopivat tarkoitukseen parhaiten. Ne kuluvat käytössä teollisia maaleja kauniimmin ja niitä on helpompi vanhentaa kotona.
Patinaa ei juuri huomaa tasaisella pinnalla – jos huomaa, sen tekijä ei ole onnistunut – mutta varsinkin koristeleikkauksissa se toimii hyvin.
Tarvikkeet:
- pieni purkki vesiohenteista maalia
- pieni purkki kultamaalia
- erivärisiä maaleja, maalikyniä tai öljyvärejä
- pellavaöljyä
- vihreän umbran sävyistä väripigmenttiä tai valmista väripastaa
- serotiinia
- (tärpättiä)
- 2 kpl vanhahtavia vetimiä
- hiomapapereita (vahvuudet 150, 240 ja 300).
Työkalut:
- (sikli)
- 2 kpl maalisiveltimiä ja/tai pieni tela
- pieniä taiteilijasiveltimiä koristemaalaukseen
- lyijykynä
- puuvillaräsyjä
- lasipurkki.
Ohjeet yöpöydän patinointiin
1. Irroita pöydästä vanhat vetimet. Siklaa irtoava vanha maali pois. Hio pöytä kauttaaltaan puun syiden suuntaisesti. Käytä ensin karheampaa (180) hiomapaperia ja viimeistele hienommalla (240). Poista pöly huolella.
2. Maalaa pöytä vaaleanpunaisella maalilla. Anna kuivua kunnolla. Tee kevyt välihionta hiomapaperilla (240) ja poista pöly. Maalaa toisen kerran. Isompiin pintoihin saa tasaista jälkeä käyttämällä pientä telaa. Anna kuivua seuraavaan päivään.
3. Sommitele kuvio lyijykynällä pöydän pintaan, kaapin oveen ja muihin haluamiisi kohtiin. Voit käyttää myös kalkeeripaperia ja kopioida kuvan pintaan.
6. Hio pöydän kaikki pinnat kevyesti hienolla (300) hiomapaperilla. Hankaa joitakin kohtia voimakkaammin, jotta pohjaväri tulee näkyviin. Pöydän voi myös pohjamaalata jollakin värillä, jonka haluaa näkyvän varsinaisen maalin alta. Hio maali sieltä täältä puhki. Lopputulos on luonnollisemman näköinen, kun pöytää kulutetaan niistä kohdista, joista se normaalikäytössäkin kuluisi.
7. Sekoita patina-aine lasipurkissa. Tarvitset siihen puoli desiä pellavaöljyä, pari ruokalusikallista pigmenttijauhetta tai ruokalusikallinen valmista pastaa. Voit lisätä myös muutaman tipan serotiinia, joka nopeuttaa aineen kuivumista. Sekoita hyvin. Seoksen tulee olla juoksevaa.
