Eihän täällä näy mitään! Korvasienet ovat turhan ovelia ensikertalaiselle, sillä ne piiloutuvat kuivien lehtien lomaan ja kivien varjoihin. On hidastettava vauhtia ja terästettävä katsetta. Sitten löytyy yksi, ja vierestä sille kaveri. Kohta katse oppii erottamaan sieniä sieltä täältä. Kopan pohjalle kopisee toistakymmentä arvokasta herkkupalaa.

Kuka ikinä keksi syödä näitä? Ruosteen sävyiset mykkyrät eivät näytä ollenkaan houkuttelevilta, mutta silti ne ovat himoittua herkkua.

Minna Pessa-Makkosen suvun mökillä muhii korvasienikeidas.

– Huikea saalis! Tämä on yksi satoisimmista korvasieniretkistämme, Minnan mies, Tuomas Makkonen riemuitsee.

Mutkan takana, ojan pientareella tulee vastaan löytö. Ruskea, aavistuksen poimuinen, mutta aivan litteä laakakorvasieni on Minnalle ja Tuomaksellekin ihan uusi tuttavuus. Sieniopas paljastaa sen herkulliseksi ruokasieneksi, joten ei kun muiden seuraksi koppaan! Korvasieniä on muutamaa eri lajiketta, ja kaikki ovat syömäkelpoisia oikein käsiteltyinä.

Kuortissa sijaitsevan pyöröhirsimökin ympärillä oleva maasto tarjoaa monenlaista herkkua. Kevään ensimmäisiä tulokkaita ovat korvasienet ja huhtasienet, pian niiden perään maasta pilkistävät alkukesän ihanat kantarellit. Sitten ovat vuorossa tatit ja rouskut, ja kesän taittuessa syksyyn on maukkaiden suppilovahveroiden ja mustatorvisienien vuoro. Välissä ehtii myös marjaan.

– Toissakesänä lähistöltä löytyi mustikoiden, vadelmien ja puolukoiden jatkoksi hieman lakkoja ja karpaloita. Oli hienoa saada niitäkin pöytään, Minna kertoo.

Perhe nauttii mökkireissuillaan muitakin lähiluonnon antimia. Pitkäjärvestä nousee haukea katiskalla, ja naapurin ahkera kalamies tuo monta kertaa kesässä savustimeen kuhaa, ahventa ja muikkuja.

Makkosten mökki on täysin varusteltu, joten siellä voi viettää aikaa vuoden ympäri. Mahtavat sieniapajat olivat onnekas sattuma, vaikka perhe on aina sienestänyt innokkaasti.

Mökillä viettävät aikaa myös Minnan vanhemmat ja Minnan veli Antti perheineen. Usein kylään kutsutaan ystäväperheitäkin. Yhteiset juhlat kokoavat kolmen polven perheet yhteen useamman kerran vuodessa.

– Vietämme täällä aina ainakin pääsiäisen ja juhannuksen isolla porukalla. Yhteinen intohimomme on hyvän ruuan laittaminen ja nauttiminen yhdessä. Bravuureitamme ovat savustetut muikut ja tattirisotto. Syömme mökillä aina paljon paremmin kuin kaupungissa, Minna nauraa.

Perheen lapset Elias ja Aava viihtyvät mökillä järvessä pulikoiden ja pihapelejä pelaillen, mutta juniorit viihtyvät mainiosti sienimetsälläkin. Varsinkin tarkkasilmäinen Aava on haka korvasienien bongaamisessa.

Avokeittiön hellalla kuplii vesikattila, jonka Tuomas on laittanut kiehumaan sienisaaliin käsittelyä varten. Se tapahtuu suositusten mukaisesti poimimisen jälkeen. Raakana ja väärin käsiteltynä korvasieni on myrkyllinen: se sisältää gyromitriini-nimistä herkästi haihtuvaa ja vesiliukoista solumyrkkyä. Huolellinen esikäsittely kuitenkin takaa, että sienestä saa mitä maukkainta ruokaa.

Ensiksi korvasienet huuhdellaan tai harjataan hiekattomiksi. Jalan tyvet leikataan pois ja sienet halkaistaan. Sitten ne keitetään kahteen kertaan runsaassa vedessä (1 osa sieniä ja 3 osaa vettä) vähintään viisi minuuttia. Keittämisen välissä sienet ja kattila huuhdellaan huolellisesti runsaassa vedessä.

– Keittämisen aikana on syytä pitää liesituuletin päällä ja varoa hengittämästä höyryä, Tuomas huomauttaa.

Sienet voi säilöä myös kuivattamalla. Kuivatettuja sieniä liotetaan vähintään kaksi tuntia ja keitetään sitten kahteen kertaan. Minnan ja Tuomaksen käytössä korvasienet syödään yleensä nopeasti keruun ja esikäsittelyn jälkeen. Suosikkiresepti on simppeli muhennos, jossa sienen hieno maku pääsee parhaiten oikeuksiinsa.

Herkkuateria valmistuu vauhdikkaasti. Minna kuullottaa pannulla voissa sipulia, ja nakkaa pieneksi leikatut sienet joukkoon. Hetken muhimisen jälkeen joukkoon lisätään kermaa, Mausteeksi ei tarvita kuin ripaus suolaa ja pippuria. Sitten vain herkutellaan!