
Hortonomi esittelee 13 kiehtovaa suosikkikasviaan – yhdellä on ”hämmentävän suuret kukat”, toisen ”harvinaisuutta voi vain kummastella”
Hortonomi Tuovi Mutasen sydän sykkii kasveille, jotka ovat koristeellisia, kestäviä ja helppohoitoisia – ja joita myös pölyttäjät arvostavat. Joukkoon mahtuu yksi herkullinen ja vähemmän tunnettu köynnöskasvi sekä puu, joka kukkiessaan saa koko pihan tuoksumaan medelle.
1. Mukulapaloyrtti

Phlomoides tuberosa on roteva ja hauskanmuotoinen perenna, jonka tiiviit kukkakiehkurat muistuttavat varteen pujoteltuja hahtuvalankakeriä. Se on myös oivallinen talventörröttäjä, kaunis esimerkiksi heinien kanssa. Niin lehtien kuin kookkaiden mukuloiden mainitaan soveltuvan syötäviksi. Itse olen jättänyt lajin kokonaan silmäniloksi.
Valon tarve: aurinkoon
Korkeus: 50–100 cm
Kukinta: heinä–elokuu
2. Kaihoruusu

Rosa Spinosissima-Ryhmä ’Ristinummi’ on vaivaton pensas, joka omassa puutarhassani viihtyy kuivassa paikassa suuren männyn juurella. Kasvutapa on pysty ja vankka, ja ainoaksi hoidoksi riittää vanhojen versojen poisto. Ruusulla on hämmentävän suuret kukat.
Valon tarve: auringosta puolivarjoon
Korkeus: 150–250 cm
Kukinta: kesä–heinäkuu
Kasvillisuusvyöhykkeille: I–VI
3. Tähkähietalilja

Anthericum liliago on suloinen maatiaiskasvi, jonka harvinaisuutta voi vain kummastella. Helppohoitoisen ja kestävän perennan heinämäiset lehdet heiluvat suvituulessa, ja tähtikukat tuikkivat valoisassa yössä.
Valon tarve: auringosta puolivarjoon
Korkeus: 40–80 cm
Kukinta: kesä–heinäkuu
4. Tarhakurtturuusu ’Wasagaming’

Rosa Rugosa-Ryhmän lajike kukkii runsaasti, ja kerrannaisissa kukissa on aito ruusuntuoksu. Pensas on edukseen korkeahkojen sinisävyisten perennojen, kuten ritarinkukkien, kanssa. Bonuksena tulevat punaiset, kookkaat kiulukat ja kauniin keltainen syysväri.
Valon tarve: auringosta puolivarjoon
Korkeus: 150 cm
Kukinta: kesä–heinäkuu
Kasvillisuusvyöhykkeille: I–V
5. Köynnöspinaatti

Hablitzia tamnoides peittoaa kasvuvoimassa muut köynnökset, sillä se hujahtaa hyvässä maassa kesän aikana hyvinkin neljään metriin. Suuret lehdet sopivat pinaatin lailla käytettäväksi ja ovat parhaimmillaan alkukesästä. Siemeniäkin muodostuu, ja niitä on mukava jakaa niille, joiden puutarhasta vanha hyöty- ja koristekasvi vielä puuttuu.
Valon tarve: auringosta puolivarjoon
Korkeus: 200–400 cm
Kukinta: heinä–syyskuu
6. Japaninlikusterisyreeni

Syringa reticulata subsp. reticulata pidentää upeasti syreenien kukintakautta. Luontaisesti kauniin muotoisen, muita syreenejä puumaisempana kasvavan lajin kukat tuoksuvat pehmeästi hunajalta.
Valon tarve: auringosta puolivarjoon
Korkeus: 300–600 cm
Kukinta: heinäkuu
Kasvillisuusvyöhykkeille: I–V
7. Mongolianpikkuvaahtera

Acer tataricum subsp. ginnala on yleensä monirunkoinen pikkupuu, jonka mutkikkaissa oksissa on yksittäispuulle sopivaa luonteikkuutta. Se saa komean ruskan ja pitkälle talveen säilyvät punasiipiset hedelmät. Hyvä habitus kaikkina vuodenaikoina.
Valon tarve: auringosta puolivarjoon
Korkeus: 3–12 m
Kukinta: kesäkuu
Kasvillisuusvyöhykkeille: I–V(–VI)
8. Kiiltoluppio ’Alba’

Sanguisorba tenuifolia on kasviryhmän keventäjä, jossa yhdistyvät hentous ja huolettomuus. Moni kookas perenna on jäykänoloinen, mutta ei kiiltoluppio. Vaaleat kukinnot ja kevyen niittymäinen ilme tekevät lajista hyvän ja sopuisan kumppanin lajille kuin lajille.
Valon tarve: aurinkoon
Korkeus: 100–130 cm
Kukinta: elo–lokakuu
9. Loistojasmike ’Tähtisilmä’

Philadelphus lewisii on kukkiessaan minulle täyden kesän merkki ja sen metsämansikkainen tuoksu yksi suven suloisimmista. Myös kimalaiset ja perhoset arvostavat tätä pensasta, jossa hilpeän villi kasvutapa yhdistyy hemaisevaan kukkaryöppyyn.
Valon tarve: auringosta puolivarjoon
Korkeus: 200–400 cm
Kukinta: heinäkuu
Kasvillisuusvyöhykkeille: I–V
10. Ketokylmänkukka

Pulsatilla vulgaris herättää kivikkopenkissäni keväisin aina ansaittua huomiota. Niin ihania kuin silkinhohtoiset siniliilat, punaiset tai kerrannaiset kukat ovatkin, itseäni viehättävät vielä enemmän kukintaa edeltävä hopeinen pörröisyys sekä moni-ilmeinen siemenvaihe.
Valon tarve: auringosta puolivarjoon
Korkeus: 20–30 cm
Kukinta: huhti–toukokuu
11. Tähtililja

Anticlea elegans paljastaa lähietäisyydeltä tarkasteltaessa himmeänliilojen kukkavarsien ja vahamaisten kukkien herkän kauneuden. Aurinkoisena syksynä siemenkodat värittyvät loistavan oransseiksi.
Valon tarve: auringosta puolivarjoon
Korkeus: 30–50 cm
Kukinta: heinä–elokuu
12. Metsälehmus

Tilia cordata eli niinipuu on maamme ainoa alkuperäinen lehmus. Kun se kukkii, koko pihapiirimme tuoksuu medelle. Kookas latvus kuulostaa heränneen eloon, kun mehiläiset ja kukkakärpäset surisevat tauotta sydämenmuotoisten lehtien lomassa. Vanhana puusta tulee ontto, ja onkalo tarjoaa hyvän paikan monille kovakuoriaisille.
Valon tarve: auringosta puolivarjoon
Korkeus: 15–30 m
Kukinta: heinä–elokuu
Kasvillisuusvyöhykkeille: I–V
13. Raita

Salix caprea on vaatimaton luonnonlaji, joka sopii hyvin myös puutarhan laitamille. Kookas raita kuhisee monimuotoista elämää ja on varhaisen kukintansa vuoksi arvokas mesilähde aikaisille kimalaisille sekä ympäri vuoden tärkeä elinympäristö monelle sienelle, jäkälälle ja hyönteiselle. Esimerkiksi komea häiveperhonen munii mieluiten juuri raidan lehdille.
Valon tarve: auringosta puolivarjoon
Korkeus: 3–15 m
Kukinta: huhti–toukokuu
Kasvillisuusvyöhykkeille: I–VIII