Hiirien karkotus talon sisältä – siimahännistä eroon pääseminen voi olla hankalaa, mutta toimivia konsteja on

Hiiret ovat paitsi söpöjä myös sikäli sympaattisia, että nekin tykkäävät mökkeilystä. Etenkin syksyllä kesäasukkaiden lähdettyä ne pujahtavat paikalle tutkimaan, voisiko tästä lukaalista saada mukavan suojaisan talviasunnon.

Vaikka ovatkin söpöjä, näistä pienistä mökkivieraista harva silti ilahtuu. Hiiristä halutaan eroon monesta hyvästä syystä: nälissään ne nakertavat sähköjohtoja ja kaikenlaista näkyviin jätettyä pilalle sekä kuljettavat mukanaan tauteja. Hiirten lisäksi mökkeihin hakeutuvat myös päästäiset ja myyrät, jotka voivat levittää myyräkuumetta.

Karkotukseen tiedetään monen monta konstia, joiden tehosta taas riittää lukemattomia näkemyksiä. Kun kysyimme Meidän Mökki -lehden lukijoilta, miten he ovat hiiriä karkottaneet, vastauksissa mainittiin esimerkiksi kolojen tukkiminen teräsvillalla ja ekovillan laittaminen eristeeksi rakennusvaiheessa.

Eräs lukijamme kertoi lukeneensa perinnerakennuskirjasta, että kalkin levittäminen välipohjaan estää hiirten kotiutumisen, koska kalkki polttaa hiiren käpäliä. Kalkki saattaisi toimia karkotteena myös vahvan hajunsa ansiosta.

Usein kokeiltu niksi onkin yrittää karkottaa hiiriä hajulla. Jotkut laittelevat mökkiin katajanoksia, kuorittuja valkosipulinkynsiä, piparminttua tai suopursun oksia. Vanhan kansan niksi on myös valkopippurin laittaminen lautaselle. Suopursuja kokeillut lukijamme kertoo, että siitä ei tosin ollut hyötyä, vaan hiiret juhlivat talven ajan entiseen tapaan.

Mutta mikä oikeasti on auttanut? Erään lukijan mökistä hiiret lähtivät, kun tarjolla oli tärpättiä.

Monen mielestä ainoa todella tehokas tapa vähentää hiirimäärä on hiirenloukkujen käyttö, jossa joutuu kylläkin ikäviin hommiin. Loukkuja ei myöskään voi viritellä mökille, jonka jättää uinumaan talveksi, paitsi jos kestää muumioituneiden hiirten irrottelun loukuista keväällä. Erään tuholaistorjujan mielestä loukkuja voi laittaa paperilautasille, sillä kuolleen hiiren haju ehtii kyllä kadota ajan myötä.

Entä onko apua ultraäänikarkottimista, josta löytyy sekä sähköllä että patterilla toimivia malleja? Niiden tehosta on liikkeellä varsin monenlaisia mielipiteitä. Jotkut jyrsijätorjujat näkevät ne hyödyttöminä, toiset hyvinä. Toisin kuin hiirenmyrkyiltä, ääneen perustuvilta karkottimilta ei edellytetä tehon todistamista, jotta niitä voidaan myydä.

Loukkujen lisäksi hyvin yleinen tapa on kauan ollut myrkyn tarjoilu rakennuksen eri tiloissa. Nykyisin hiirenmyrkky on myytävä muovisissa syöttölaatikoissa, joita saa käyttää vain sisätiloissa. Käyttöohjeet on syytä lukea huolella.

Jos myrkky joutuu irrallisena ulos, siihen voi kuolla esimerkiksi orava. Myös hiiriä syöneiden kissojen myrkytystapauksia sattuu siten, että myrkky ei aiheuta nopeita vaikutuksia vaan vaikuttaa pitkäaikaisesti.

Hiirten myrkyttäminen ei siis ole kiellettyä, mutta vähän kamalalta se kyllä kuulostaa. Tukesin asiantuntijan mukaan myrkkyyn kuoleminen on hiirelle tuskallisempaakin kuin nopea äkkikuolema loukussa.

Hiirten häätämistä voisi ja ehkä pitäisikin katsoa toisin päin: kannattaisi ennemmin pyrkiä estämään hiirten innostus mökin asuttamiseen kuin pyrkiä pääsemään sinne kotiutuneista eroon. Ennalta ehkäisyn konsteja on niitäkin monta. Eräs lukijamme kertoo torjuvansa hiiriä huolellisella siivouksella ja säilyttämällä ruokia ilmatiiviissä rasioissa.

Mökille ei pitäisikään jättää tarjolle mitään syötävää, ei edes saippuoita tai kynttilöitä. Myöskään lintujen ruokintapaikoilta ei saisi jäädä maahan houkuttelevia siemeniä.

Hiiretkin sitä paitsi sisustavat. Siksi niille ei kannata varta vasten tarjota aineksia pesien rakentamiseen tai muuhun kodikkaan tunnelman luomiseen. Jos sänkyyn jättää vuodevaatteita tai vilttejä, hiirulaiset mielellään kokoavat niiden alle varastoja. Pesää ne voivat tehdä myös repimällä näkyviin jätettyjä sanomalehtiä.

Ja lopulta voi tietysti ajatella niinkin, että hiiri on luonnonvarainen eläin, jota ei voi eliminoida luonnosta. Tavallaan samaa porukkaa ollaan.

Asiantuntija: ylitarkastaja Sanna Koivisto, Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes