Viherpiha

Herkät akileijat lumosivat Marian jo lapsena mummun puutarhassa – lue harrastajan vinkit akileijojen kasvatukseen!

Herkät akileijat lumosivat Marian jo lapsena mummun puutarhassa – lue harrastajan vinkit akileijojen kasvatukseen!
Maria Ampuja on ihastunut lehto- ja jaloakileijojen herkkään ja samalla villiin luonnonläheiseen ulkonäköön. Kasvien helppohoitoisuus tulee lisäbonuksena.
Julkaistu: 9.6.2020

Tässä kukassa on kaikki kohdallaan, Maria Ampuja sanoo ja pitelee käsissään vaaleanpunaista lehtoakileijaa. Sipoolainen kotipuutarhuri rakastaa akileijojen herkkyyttä ja villiä, luonnonkasvimaista olemusta. Akileija kuuluu myös puutarhan vaatimattomampiin perennoihin, sillä ne kukkivat vuodesta toiseen lähes ilman hoitoa.

Kukkien lisäksi Maria ihailee myös kasvin koristeellisia tuppilohedelmiä sekä siroa lehdistöä. Erityisesti hänen rakkaimmilla kasveillaan, vanhaa kantaa olevilla lehtoakileijoilla, on huiman kauniin muotoiset ja herkät lehdet. Vaaleat, vaaleanpunaiset ja tummanliilat kasvit ovat peräisin hänen isotätinsä puutarhasta Savitaipaleelta.

Kasvi-innostuksen Maria peri kuitenkin isoäidiltään eli isotädin siskolta, joka tarhuroi niin ruusut, pionit kuin leimukukatkin upeaan kukoistukseen. Mummun lehtoakileijat kukkivat paitsi pihassa myös tienposkessakin ohikulkijoiden iloksi.

– Akileijat tekivät minuun lähtemättömän vaikutuksen jo alle kouluikäisenä. Haluan itsekin kasvattaa tien laitaan akileijaniityn, ja nyt oman puutarhan myötä siitä on jo suunnitelmat valmiina.

Marian akileijapuutarha sijaitsee Sipoossa. Kasvi-innostuksen hän peri isotädin siskolta jo nuorena.
Lehtoakileijan ’Winky’-lajikesarjaan kuuluu useita värejä. Kaksivärinen ’Winky Double Red-White’ on ollut kestävä ja varma lajike.
Siinä missä lehtoakileijan värit ovat lempeitä ja maanläheisiä, jaloakileijan kukat hehkuvat karkkiväreissä.
Akileijat kasvavat monilajisessa perennaryhmässä. Kaksiväriset ja keltaiset kukat kuuluvat ’McKana Giants’ -lajikeseokseen.

Kun Marian perhe muutti sipoolaiseen taloon vuonna 2012, samana syksynä multaan pääsivät myös ensimmäiset lempiperennan siemenet.

Maria kasvattaa sekä lehto- että jaloakileijoja siemenistä. Lehtoakileijojen kukat nuokkuvat yleensä kainosti alaspäin, mutta jaloakileijojen kukat katsovat ylöspäin tai sivulle. Molemmissa lajeissa on omat hyvät puolensa.

– Lehtoakileija menestyy myös varjossa, jaloakileija kaipaa sitä enemmän aurinkoa. Jaloakileijojen kukinta taas jatkuu pidempään kuin lehtoakileijojen, Maria vertailee.

Vaikka lehtoakileijat ovat sitkeitä kasveja, kerrannaiskukkaiset lajikkeet voivat olla konstikkaita: muutama lajike ei kukkinut viime kesänä kärsittyään talvituhoista. Marian suosikki kerrannaisista akileijoista on kaksivärinen ja vain 30 sentin korkuinen ’Winky Double Red-White’.

– Istutan sen rinnalle tummanpunaisen ’Nora Barlowin’, koska molemmissa on erikoinen hassunhauska kaksivärinen kukka. On jännä nähdä, miten upeita siementaimista tulee.

Siinä missä lehtoakileijan värit ovat lempeitä ja maanläheisiä, jaloakileijan kukat hehkuvat karkkiväreissä. Maria on tykästynyt isokukkaiseen ’McKana Giants’ -lajikeseokseen.

– Sekoitus on todella viehättävä. Kukissa on yksivärisiä sekä keltaisen, valkoisen ja vaaleanpunaisen seoksia.

Jaloakileija ’McKana Giants’ on ihastuttava myös leikkokukkana.
Akileija tuottaa roppakaupalla hyvin itäviä siemeniä.
Maria Ampujan rakkaimpia kasveja on lehtoakileijat, jotka ovat peräisin Etelä-Karjalasta Savitaipaleelta.
Akileija saa kylväytyä täällä kuin rikkaruoho.
”On jännä nähdä, miten upeita siementaimista tulee", Maria kertoo.

Valtaosa akileijoista kukkii vajaan 30 neliön kokoisessa ja monilajisessa kohopenkissä muun muassa sipulikukkien, harmaamalvikin, syysvuokon ja särkyneensydämen seurassa. Kukintaa riittää läpi kesän, mutta kauneinta puutarhassa on nyt.

– Akileijojen aika on paras, Maria toteaa.

Akileijojen sekä muun muassa illakoiden ja sormustinkukkien siementaimia tupsahtelee puutarhassa sieltä täältä. Siementuotannossa lehtoakileija pärjää loistavasti, yksi taimi tuottaa tuhansia mustia ja hyvin itäviä siemeniä.

– Akileija saa kylväytyä täällä kuin rikkaruoho.

Lempikasvin yllätyksellisyys ja värikirjo on Mariasta niin ihanaa, että hän hennoo kitkeä ylimääräiset siementaimet vasta niiden kukittua seuraavana vuonna. Jos silloinkaan.

14 x akileija

1, 5, 6, 12 lehtoakileija (Aquilegia vulgaris)

Marian lehtoakileijat ovat vanhaa, Savitaipaleelta peräisin olevaa kantaa. Kestävä ja perinteinen perenna viihtyy puolivarjossa ja varjossa. Kasvien korkeus vaihtelee 30–80 senttiin. Nuokkuvat kukat voivat olla vaaleanpunaiset, kirjavat, siniset tai valkoiset.

3 lehtoakileija 'Winky Double Red-Winter'

Kaksivärisen lajikkeen kukkien väritys vaihtelee. Kylvöksestä kasvaa 30–80 sentin korkuisia taimia, joiden kasvutapa on tiivis. Lajiketta pidetään hyvin härmää kestävänä. Se on ollut kestävin Marian kerrannaiskukkaisista lajikkeista.

2, 4, 14 lehtoakileijan siementaimia

Osa ’Winky Double Red-White’ -siementaimista jää mataliksi ja miniatyyrimäisen siroiksi, osa kasvaa jopa metrin korkuisiksi.

3, 7–11 jaloakileija 'McKana Giants'

A. Cultorum-ryhmä. Siemenseoksesta kasvaa ihana kirjo erilaisia kukkia, jotka ovat myös erinomaisia leikkoina. Osa taimista yltää Marian puutarhassa yli metrin korkuisiksi. Istutuspaikka voi olla puolivarjo ja vettä pidättävässä maassa myös täysin aurinkoinen. Keltakukkaiset kasvit sopivat korvaamaan kulta-akileijat, jotka ovat jaloakileijoja vaateliaampia.

Marian vinkit akileijan kasvatukseen

1. Istuta muhevaan maahan

Varaa akileijoille hyvää ja kuohkeaa multaa. Lehdistö säilyy syksyyn saakka melko vihreänä, kun kasvit saavat tarpeeksi kosteutta. Kuivassa paikassa lehtiin voi ilmestyä härmää.

2. Siirrä nuorena

Akileijan juurakko on kova ja rapsakka, joten vanhan kasvin siirtäminen voi olla hankalaa. Kun siirrät isoja taimia, kauhaise lapiolla iso multapaakku ja kastele kuoppa perusteellisesti ennen istutusta. Isolla juuripaakulla siirto onnistuu keskellä kesääkin.

3. Kerää ja kylvä siemeniä

Katkaise kukkavarret, kun ne ovat ruskettuneet. Itse laitan kasvin alle ämpärin, jottei siemeniä karise maahan. Yleensä kylvän erikoiset lajikkeet maalis-huhtikuussa esikasvatukseen ja istutan keväällä penkkiin. Syyskylvö on akileijalle suositeltava, mutta kylvökseni ovat itäneet ilman kylmäkäsittelyäkin.

4. Tarkkaile pistiäisiä

Jos akileijoissa on reikäisiä lehtiä, ne ovat luultavasti pistiäisten vioittamia. Nyppäise lehdet toukkineen pois. Pistiäisen toukat kannattaa kerätä, sillä muuten ne koteloituvat maahan. Seuraavana kesänä toukat voivat syödä akileijat lehdettömiksi.

5. Huomioi risteytyminen

Akileijat risteytyvät helposti. Jos haluat pitää lajikkeet puhtaina, kylvä ne kauas muista lajikkeista. Pihallani osa lajikkeista saa risteytyä vapaasti, sillä nautin uusista kukkijoista.

Kommentoi »