Viherpiha

"Siskoni sanoo, että olen täysin hillitön kasvien kanssa" – Helyn puutarha on syksyllä yhtä värien juhlaa

"Siskoni sanoo, että olen täysin hillitön kasvien kanssa" – Helyn puutarha on syksyllä yhtä värien juhlaa
Hely Suni rakastaa värikkäitä ja erikoisen muotoisia kasveja. Aiemmin hedelmätarhana toiminut iso tontti tarjoaa hänen kasvihurahdukselleen otolliset lähtökohdat.
Julkaistu: 5.10.2022

Syyskuun viimeisen päivän aurinko saa Hely Sunin puutarhan Janakkalassa hehkumaan täydessä loistossaan. Erityisesti punalehtiset happomarjat, peruukkipensas ja verijapaninvaahtera saavat huokaamaan – nehän ovat kuin liekeissä!

– Verijapaninvaahtera on mielestäni vastustamattoman kaunis näin syksyllä, kun sen violetinpunaiset lehdet värittyvät päivä päivältä hohtavamman punaisiksi, Hely huokaa.

Hieman hillitympää sävymaailmaa edustavat ruukussa kasvava, kullankeltaiseksi värittynyt neidonhiuspuu sekä koivuangervo ’Tor Gold’, jonka puoleen reiteen ylettyviä lehtiä Hely pysähtyy silittelemään.

– Miten herkkä pehmeän oranssi sävy näihin onkaan tullut.

Portista avautuu näkymä entiselle pellolle perustettuun puutarhaan. Alueen keskiosa on varattu geometrisille istutuksille, reunusta poimuileville ja vapaamuotoisille ryhmille.
Hely ja muhkea asteri.
Punalehtinen ’Atropurpureum’-verijapaninvaahtera loistaa syksyllä hehkuvanpunaisena.
’Erecta’-japaninhappomarja on vasta värittymässä oranssinpunaiseen syysasuunsa. Punalehtinen vieruskaveri on ’Orange Sunset’.

Myös sorvarinpensaat antavat nyt parastaan. Pallesorvarinpensas on muuttunut kesän vihreälehtisestä peruskasvista täräyttävän aniliinpunaiseksi katseenvangitsijaksi. Kirsikkasorvarinpensas ei jää kakkoseksi: sitä koristavat värikkäät hedelmät, jotka roikkuvat oksistosta näyttävinä kimppuina. Hely kertoo, että vaikka pensaat ovat koristeellisia ja talvehtineet puutarhassa hyvin, kuivahko istutuspaikka ei ole niille paras mahdollinen. Ne ovat jääneet normaalia pienikokoisemmiksi pensaiksi.

– Sorvarinpensaat vaatisivat multavan, runsasravinteisen ja kosteahkon maan, jotta ne kasvaisivat näyttävän kokoisiksi. Puutarhassani sellaista ei ole tarjolla: maa on läpäisevää ja sen pinta kuivuu herkästi, Hely selittää.

– Syväjuuriset kasvit, kuten vaikkapa omenapuut, viihtyvät täällä, mutta pintajuuriset kärsivät veden puutteesta.

Kirsikkasorvarinpensaan syysasu kuuluu puutarhan näyttävimpiin. Kaukoidästä kotoisin oleva pensas kasvaa 3–4-metriseksi ja menestyy kasvuvyöhykkeillä I–II (–V).
Pihalla kukkii monia astereita, jotka tuovat kivasti lisäväriä ruskaan pukeutuneiden kasvien lomaan.
Omenapuut ovat peräisin 1950-luvulta, jolloin paikassa sijaitsi hedelmätarha.
"On aina yhtä kivaa löytää erikoinen ja oudonnäköinen kasvi."
Punaperuukkipensasta koristaa syksyisin huiskilomaiset hedelmystöt, joissa kehittyy vain muutamia siemeniä.

Jo puutarhakierroksemme ensi metreillä Hely paljastuu täysveriseksi kasvikeräilijäksi. Mahtaako reippaasti yli puolen hehtaarin tontti tuntua joskus kiroukselta?

– Jos mikä on kirous, niin minun luonteeni. Siskonikin sanoo, että olen täysin hillitön kasvien kanssa. Kaikki uusi kiinnostaa minua, ja on aina yhtä kivaa löytää erikoinen ja oudonnäköinen kasvi.

Uusien kasvien vetovoima onkin niin vastustamaton, että pihassa jo pitkään kasvaneiden lajien hoitaminen tuntuu Helystä monesti tylsältä. Hän johdatteleekin kulkumme sukkelasti kesäkeittiön ja talon lähellä olevien tiheiden perennapenkkien ohitse.

– Tämä ryhmä on aika surkeassa kunnossa. Ei, vaan tosi surkeassa, Hely huokaisee ja kertoo uudistavansa penkkiä vähitellen ja säästävänsä hyvin menestyvät kasvit.

Keltaiseksi värittynyt neidonhiuspuu talvehtii varastossa.
Arnoldinpihlaja 'Kirsten Pink' ilahduttaa syksyisin vaaleilla marjoillaan ja punaoranssilla sirolla lehdistöllään.
Samettisumakki kasvattaa syksyllä pystyt, punaruskeaan karvaan peittyvät hedelmät. Lehdet ovat vasta alkaneet värittyä leimuavaan syysväriinsä.

Kasviryhmien sommittelussa erikoisuuksien ja uusien kasvien metsästäminen palkitsee, sillä Helyn pääperiaate on luoda monilajisia kasviryhmiä yksittäisillä kasveilla.

– Rakastan värikkäitä ja kirjavia kasveja sekä erikoisia muotoja. On kutkuttavaa, kun niillä saa luotua yhteensopivan asetelman.

Helyn syksyistä puutarhaa koristavat myös monet myöhäiset perennat, kuten maksaruohot, asterit ja syyskimikit. Kukkivien lajien rooli jää kuitenkin lehtiperennoja vähäisemmäksi.

– Kukat ovat ihania, mutta usein ne ränsistyvät turhan nopeasti. Sen sijaan keijunkukkien, haltiankukkien ja kuunliljojen monensävyisistä lehdistä sekä havuista ja värikkäistä pensaista saan nauttia syksyyn saakka.

’Sweet Tea’ -haltiankukka on osoittautunut kestäväksi. Lehdet ovat ruosteenpunaiset koko kesän.
"Jos keijunkukat eivät pärjää, ne kannattaa korvata kestävämmällä haltiankukalla."
Kirjavalehtinen komeamaksaruoho ’Sedum Frosty Morn’ ja isovuohenkuusama ’Kodiak Black’ ovat näyttävä parivaljakko.
Pihtojen ja kuusten matalakasvuiset lajikkeet tasapainottavat leiskuvia syysvärejä.

Neljä aiempaa omakotitaloa pihoineen eivät vielä herättäneet Helyssä uinuvaa puutarhuria esiin. Siihen tarvittiin tämä viides, vuonna 2000 ostettu talo, jonka iso tontti tarjosi kasvihurahdukselle otolliset lähtökohdat: paikassa oli sijainnut vuosikymmeniä aiemmin hedelmätarha ja puutarhatila peltoineen.

Ensimmäiset vuodet Hely kasvatti peltopläntillä vihanneksia ja mansikoita, mutta pikkuhiljaa hän alkoi istuttaa aina vain enemmän koristekasveja. Suorakaiteen muotoinen pelto loi pohjan geometrisille istutuksille ja samalla myös puiden, pensaiden ja perennojen hengästyttävälle kasvikirjolle. Katsottavaa ja tutkittavaa riittää loputtomasti keväästä syksyyn.

– Mitä monipuolisempi puutarha on, sitä mieluisampi se on minulle, Hely kertoo kasvien ympärillä pyörähtelyn lomassa.

’Brunette’-syyskimikki ehtii avata makealta tuoksuvat kukkansa aurinkoisessa paikassa.
Tulppaanipuu talvehtii tuulensuojaisessa ja aurinkoisessa paikassa.
Kasvillisuuden keskelle sijoittavat koristeet ovat sävy sävyyn muun puutarhan kanssa.

Lukuisat kasviryhmät ja helposti kuivuva maa ovat yhtälö, jonka voisi kuvitella tarkoittavan jatkuvaa kasteluvalmiudessa olemista. Hely on kuitenkin ratkaissut asian välttämällä istutuksissaan paljasta maanpintaa: hän istuttaa taimet tiheästi, suosii maanpeitekasveja ja käyttää katteita.

Hely kertoo kannattavansa syysistutusta, sillä sateisimpana vuodenaikana taimet lähtevät kasvuun mahdollisimman vähällä kastelulla. Nytkin istutusta on odottamassa koko joukko taimia, muun muassa ruusuja ja saniaisia.

– Istutan yhden taimen sinne ja toisen tänne, unohdan niiden paikat enkä edes muistaisi kastella niitä, hän naurahtaa.

Laaja aurinkoinen puutarha saa Hely Sunin hullaantumaan kasvien keräilystä ja värikkäiden ryhmien sommitelusta.
Ruukkupuutarhan kasvit talvehtivat viileässä varastossa.

Helyn vinkit syyspuutarhaan

  • Sijoita ruskapensas valoon. Happomarjat saavat aurinkoisessa paikassa oranssin tai punaisen syysvärin, varjossa niiden ruska jää vaatimattomaksi. Sama pätee myös muun muassa höyhenpensaaseen.
  • Istuta keiju ajoissa. Keijunkukan taimet on syytä istuttaa jo keväällä tai kesällä. Syksyllä taimille jää liian vähän juurtumisaikaa, joten ne kuolevat usein talvella. Kokeile myös eri lajikkeita, sillä esimerkiksi punaisista lajikkeista osa on konstikkaita, osa taas kestävämpiä. Jos keijunkukat eivät pärjää pihassasi, korvaa ne kestävämmällä haltiankukalla.
  • Säväytä hopealla. Harmaalehtiset havukasvit, pensaat ja perennat korostavat muita kasveja. Kokeile vaikkapa kuusten ja pihtakuusien matalia hopeanvärisiä lajikkeita happomarjojen kaveriksi.
  • Suojaa jo syksyllä. Havukasvit ovat kauniita aina, kunhan kevätahava ei pääse ruskettamaan neulasia. Lumi voi kuitenkin haitata niiden suojaamista kevättalvella. Peittele siksi hiljattain istutetut taimet jo syksyllä ilmavalla varjostusverkolla tai kuitukankaisella varjostushupulla. Ahavasta eniten kärsiville lajeille, kuten kartiovalkokuuselle, säkkikangas on erityisen hyvä suoja.
Kommentoi »