Heikin 180 puun päärynätarhan sadosta syntyy tuoremehua ja siideriä – ”Istutusvaiheessa en ajatellut, kuinka paljon satoikäiset puut tuottavat hedelmiä”
Heikki Tikkala kasvattaa päärynäpuita niiden upean kukinnan, kiiltävän lehdistön ja koristeellisten hedelmien takia. Lajikkeita on kymmeniä.
Kuinka monta puuta tarhassasi kasvaa?
Täällä on noin 180 puuta, lajikkeita on kymmeniä. Neljän hehtaarin alalla on ollut mahdollista istuttaa taimia niin paljon, että osa selviää varmasti.
Olen keräillyt 30 vuoden aikana etenkin kestäviä venäläisiä lajikkeita, sillä olen opiskellut venäjää ja perehtynyt sikäläisiin lajiketietoihin.
Onko lajikkeilla suuria eroja?
Kypsymisajat vaihtelevat, ja varsinkin kesälajikkeet säilyvät huonosti. Esimerkiksi ’Lada’ on kypsänä hyvänmakuinen, mutta se ylikypsyy nopeasti jauhoiseksi.
Hedelmien maun suhteen en ole kranttu, sillä päärynöillä makukirjo on paljon suppeampi kuin omenalla. Lähes kaikki myynnissä olevat päärynät ovat riittävän hyvänmakuisia. ’Prazdnitšnaja’ ja ’Kafedralnaja’ ovat mielestäni erityisen hyviä kesäpäärynöitä, ’Lutsu Võipirn’ ja ’Pamjat Anzina’ taas makoisia syyspäärynöitä.
Jotkin vanhat 1900-luvun alun lajikkeet ovat vaatimattomia maultaan. Esimerkiksi ’Olga’ kukkii runsaasti ja tekee paljon satoa, mutta sen hedelmä on hapan ja sellaisenaan lähes syömäkelvoton. Makeista hedelmistä tehtyyn mehuun ja siideriin ’Olgan’ änkyryys antaa mukavan pienen puraisun. Lajike on myös hyvä pölyttäjä, talvenkestävä ja kaunis koristepuu.
Miten päärynätarhasi sai alkunsa?
Paikalla sijaitsi aiemmin vanhempieni kauppapuutarha, jonka kasvihuoneet tuhoutuivat tulipalossa. Olin aiemmin istuttanut tilan alueelle tammia ja lehmuksia. Jos olisin ollut järkevä, olisin pysynyt niissä ja muissa satoa tuottamattomissa lajeissa. Istutusvaiheessa en ajatellut, kuinka paljon satoikäiset puut tuottavat hedelmiä.
Innostuin päärynöistä, sillä ne tuntuivat eksoottisilta. Omenapuita kasvaa jokaisessa pihassa, päärynöitä harvemmalla. Täällä Taipalsaarella tiedetään myös olleen hedelmänviljelyä ennen sotia, ja rannassa olevalta laiturilta pääsi laivalla Lappeenrannan torille myymään hedelmiä.
Paikka on hedelmäpuille ihanteellinen länsirinne, joka on enimmäkseen vanhaa, maaperältään vaihtelevaa peltomaata. Myös Saimaan läheisyys on selkeä etu aikaisin kukkivalle päärynälle, sillä keväthallat ovat täällä harvinaisia.
Miten hoidat puita?
Intoni kohdistuu uusien taimien istuttamiseen, ei niinkään puista huolehtimiseen. Olen vähän huithapeli enkä viitsi perehtyä istuttamiseen sen tarkemmin. Lisään istutusvaiheessa peltomaahan hiukan lannoitettua uutta multaa, puuntuhkaa ja tarvittaessa hiekkaa. Parissa paikassa, jossa maa on jäykkää savea, olen jättänyt istutuspaikan koholle.
Päärynöiden leikkaamisessa periaatteeni on olla koskematta puuhun, jos näyttää siltä, ettei mitään tarvitse tehdä. Päärynät ovat minulle ennen kaikkea koristepuita. Annan niiden kasvaa vapaasti korkeutta ja poistan puista vain joitakin yksittäisiä oksia. Useimmat lajikkeet ovat luonnostaan kauniin mallisia, mutta osa niistä, kuten ’Detskajan’, kasvaa korkeaksi ja kapeaksi.
Puurivistöjen alle olen istuttanut erilaisia pensasruusuja, jotka sopivat hyvin päärynäpuiden oheen. Ne varjostavat puiden tyveä kevättalvella, jolloin runkoihin ei tule pakkashalkeamia.
Puiden juuristo kulkee laajalla alueella, ja kastelen niitä vain istuttamisen jälkeen. Muutamalle lajikkeelle, kuten ’Tšižovskajalle’ ja ’Vekovajalle’, kuivuus aiheuttaa hedelmien halkeilua. Vioittuneisiin hedelmiin iskee herkästi muumiotauti, jolloin ne pilaantuvat jo puussa. Pilaantuminen ei ole iso ongelma, sillä satoa tulee liikaa joka vuosi.
Mihin käytät sadon?
Teen siitä tuoremehua ja siideriä yleensä noin 200 litraa. Vedenpaineella toimiva puristin on kätevä, ja sillä saa mehua 50–60 prosenttia hedelmien painosta. Pastöroitu mehu säilyy hanapakkauksessa ainakin vuoden.
Satoaikaan nappaan puusta silloin tällöin hedelmän. Maku on parhaimmillaan juuri ennen kuin hedelmä tippuu puusta. Silloin kanta on puutunut ja hedelmän voi poimia kevyesti taivuttamalla.
6 × päärynä
1. ’Lück’
Pyrus communis
Saksalainen syyspäärynä maistuu miedolta ja makealta. Hedelmän malto on kovanpuoleista mutta mehukasta. Lyhyt varastointi parantaa makua. Itsepölytteinen lajike vyöhykkeille I–II(III).
2. Ussurinpäärynä
Pyrus ussuriensis
Koristepuuksi sopiva laji kasvaa 5–10-metriseksi. Hedelmät pieniä, vihreitä ja happamia. Puusta on useita toisistaan poikkeavia kantoja. Menestyy sisämaassa paremmin kuin rannikolla. Vyöhykkeille I–III(IV).
3. ’Pamjat Žegalova’
Pyrus communis
Myöhäinen syyspäärynä säilyy viileässä 2–3 kuukautta. Ruvenkestävän lajikkeen malto on hyvänmakuista, pehmeää ja mehukasta. Vyöhykkeille I–III(IV).
4. ’Lada’
Pyrus communis
Hyvän päärynäruvenkestävyyden omaava kesälajike kypsyy jo elokuun puolivälin jälkeen. Makeanhapokkaat, sileä- ja pehmeämaltoiset hedelmät pitää käyttää 1–2 viikossa. Viileä varasto pidentää säilytysaikaa. Vaatii pölyttäjän. Vyöhykkeille I–IV.
5. ’Pamjat Anzina’
Pyrus communis
Punaposkisen syyspäärynän sato säilyy pari viikkoa keräämisen jälkeen. Plussaa lajike saa herkullisesta sadosta ja ruvenkestävyydestä. Vyöhykkeille I–III.
6. ’Lutsu Võipirn’
Pyrus communis
Virolaisen syyslajikkeen kookkaat hedelmät ovat maukkaita, mehukkaita ja sileämaltoisia. Sopii suojaisille kasvupaikoille vyöhykkeillä I–III.
