Viherpiha

Harmoninen puutarha Kouvolassa: päätähtinä loistavat havut ja tarkoin valitut perennat


Aluksi kouvolalaisten Nina ja Lasse Rihun puutarhassa oli vain tyylikkäitä valkoisia kukkijoita, sitten tulivat värit. Upeasti kukkivat perennat ja kesäkukat täydentävät lukuisten havukasvien vehreää levollisuutta ja harmoniaa.
Kuvat Teija Tuisku
Vihreän sävyillä leikittelevän kasviryhmän väriläiskänä on niittyleinikkitupas, joka ilmestyi paikalle kuin tilauksesta. Etualalla on kuunlilja ’Clifford Forrest’, taponlehtiä, keltalehtisiä ’Stoplight’haltiankukkia, punalehtinen keijunkukka ’Cherry Cola’ ja komeamaksaruoho ’Carl’.

Nina ja Lasse Rihu lapsineen muuttivat nykyiseen kotiinsa vuonna 1988. Kun viimeisinkin kolmesta pojasta muutti omilleen kuutisen vuotta sitten, pariskunnan puutarhainnostus kasvoi entisestään.

– Nina on tämän puutarhan sielu. Eihän näin hienoa jälkeä syntyisi ilman hänen vaivannäköään. Nina suunnittelee kasviyhdistelmiä ja hoitaa puutarhaa keväästä lähtien, Lasse sanoo.

Siperiankurjenmiekka on paikallista perinnekantaa, jota kasvaa Pilkanmaalla melkein joka pihalla.
Martta tepsuttelee kaarisillalla, jonka viereen on itsestään kylväytynyt lehtoakileijaa. Nina säästää niistä kauneimman väriset. Taustalla kukkii pikkusyreeni ’Palibin’.

Mistä pihanne harkittu tyyli on saanut alkunsa?

Nina: Havukasvit ovat aina olleet suosikkejani. Ne ovat puutarhamme runko, perennat tulivat vasta myöhemmin. Pidän esimerkiksi katajien, purppura-, sini- ja valkokuusten sekä tuijien väreistä ja muodoista. Lisää muotoja olen tehnyt leikkaamalla. Olen hankkinut kokeilujani varten myös halpoja, havumix-nimellä myytäviä taimia. Ne ovat menestyneet yllättävän hyvin. Pidän kaikenlaisista puunkäkkäröistä. Ne sopivat pieneenkin tilaan ja ovat ihanan luonteikkaita.

Yksirunkoisia havuja saa harvoin puutarhamyymälöistä, joten olen tehnyt niitä itse tavallisista taimista. Se ei käy hetkessä. Esimerkiksi rungollisen pallotuijan latva oli valmiiksi puoliksi poikki, mutta vasta neljän vuoden leikkausten jälkeen se alkoi pörhistyä kauniisti.

Rihut rakensivat ensimmäiseksi talolle nousevat portaat. Nina on istuttanut niiden molemmin puolin kuivan paikan havuja. Viime kesänä hän alkoi leikata etualan tarhakatajalle uutta muotoa. Toisella puolella portaita kasvaa sama laji vapaasti. Sen yläpuolella on ’Blue Star’ -sinikatajia.

Vanhan marjakuusemme muotoilukin onnistui mielestäni aika hyvin. Se kaartui talvella lumen painosta puutarhapolun päälle. Lasse leikkasi sitä ensin karkeasti moottorisahalla, ja minä leikkasin lisää saksilla. Meni kuitenkin muutama vuosi, ennen kuin huomasin, että sitä voisi muotoilla vielä reippaammin. Leikkasin sen japanilaistyyliseksi pilvipuuksi. Minusta marjakuusi näyttää nyt kivalta myös talvella. Muotoilen myös lehtipensaita. Esimerkiksi erilaiset pensasangervot kestävät säännöllistä saksimista.

Lasse: Pidämme siististä ja viimeistellystä yleisilmeestä. Minä huolehdin, että nurmikko pysyy lyhyenä, Nina kanttaa muutaman kerran kesässä nurmikon ja istutusryhmien rajan. Koska hän on kitkenyt niin ahkerasti, puutarhassa ei enää ole pahoja rikkaruohoja. Nina lähtee monesti jo ennen aamupalaa puutarhaan. Vanhempi silkkiterrierimme Kerttu seuraa hänen puutarhatouhujaan väsymättä koko päivän. Minä tapaankin sanoa, että Kerttu on osallistunut varmasti joka ikisen kasvin istuttamiseen täällä.

Bonsai-tyylinen lehtikuusi on Ninan suosikkeja. Sen alla leviää hopeatäpläpeippi ’White Nancy’.
Kesäpikkusydänten keskeltä löytyi paikka Ninan mosaiikkikokeilulle, jonka pohjana on kirpputorilta löytynyt mallinukke.

Perennojen ja havujen yhdistelmät näyttävät harkituilta. Kuinka tarkasti ne on suunniteltu?

Nina: Olen opiskellut itsekseni puutarhasuunnittelua. Halusin selvittää etukäteen mahdollisimman tarkasti, mitkä kasvit sopivat ominaisuuksiltaan yhteen. Yritän välttää sitä, että tulisin hankkineeksi lajeja, jotka leviävät innokkaasti tai kasvavat muuten holtittomasti mahtaviin mittoihin. En tykkää, että kasvillisuus rehahtaa villiksi. Haluan pitää sen kurissa.

Alussa täällä oli vain tyylikkäitä valkoisia kukkia, sitten tulivat värit. Ostin yhden värililjan, jonka kukat olivat syvän burgundinpunaiset. Huomasin tykkääväni niistä kovasti. Nykyään leikittelen mielelläni vastaväreillä. Esimerkiksi rentoakankaalin ja tulikellukan kukat korostavat kauniisti toisiaan. Puutarhamme pääväri on yhä vihreä, mutta kukkivat perennat ja kesäkukat tuovat kokonaisuuteen uusia ulottuvuuksia.

Olen yrittänyt opetella hyväksymään, että kasvisuunnitelmiini voi kuitenkin tulla yllättäviä muutoksia. Aikaisemmin talomme edustalla kasvoi iso pihlaja. Se oli kuin kattona kaiken päällä. Harmitti hirveästi, kun se kuoli. Toissatalvi oli paha ja vei melkein kaiken kasvillisuuden talon edustan rinteestä. Se oli kova isku jo rahallisestikin. Nyt odotan, että japaninsiipipähkinät, surukuuset ja muut uudet istutukseni alkavat kasvaa.

Ninan sylissä on puutarhakoira Kerttu, Lassen sylissä Martta-pentu. Tämä on puutarhan vehrein alue, sillä se pidättää hyvin kosteutta. Myöhemmin kesällä sitä värittävät jaloangervojen kukat.
Itse leikatun valkokuusipallon takana kohoaa hakuropaju. Nina on siistinyt kuusen varren sekä nipsinyt ja muotoillut latvaosan.

Tonttinne on vanhaa mäntymetsän pohjaa. Kuinka hyvin se sopii puutarhan paikaksi?

Lasse: Tämä on todella kuiva paikka. Kun tonttia rakennusaikaan täytettiin, pohjalle lisättiin kerros savea. Sen ansiosta maa varastoi jonkin verran vettä, mutta kuivina aikoina se muuttuu koppuraksi. Muurahaisia on jonkin verran. Eivät ne meitä niin haittaa, mutta saattavat joskus puraista kipeästi koiria tassuista.

Nina: Kuivina kesinä pitää kastella ennen kuin alan leikata havujen vuosikasvua juhannuksen tienoilla. Metsän läheisyydestä pidämme. Tuuli humisuttaa puutarhaa kehystäviä isoja puita tunnelmallisesti. Täällä viihtyy myös paljon lintuja. Takapihallamme olemme häivyttäneet metsän ja puutarhan rajaa istuttamalla sinne luonnonkasveja, esimerkiksi päivänkakkaroita.

Nina alkoi muotoilla pampuloita timanttituijaan, jonka latva oli katkennut. Se näytti jo toisena kesänä muotonsa.

Ninan vinkit: näin saat puutarhaan viimeistellyn ilmeen

  • Pidä puutarha aina siistinä niin, ettei mikään kasvi pääse leviämään. Ninan mielestä puutarha on parhaimmillaan heti nurmikon leikkuun jälkeen.
  • Hyödynnä värikkäitä täytekasveja uusien istutusten joukossa tai puiden alla. Esimerkiksi punalehtinen pihakäenkaali tuo hauskaa kontrastia havukasvien ympärille. Pihakäenkaali on niin pintajuurinen, ettei se vie muilta kasveilta tilaa tai kosteutta. Jos se leviää liiaksi, se on helppo nyhtää pois.
  • Koristele puutarhaa, mutta pidä varasi, ettei koristeita tule liikaa. Koristerunsaudesta voi tulla levoton tai mauton vaikutelma.
  • Opettele luopumaan vääristä kasvivalinnoista – joskus niitäkin sattuu. Nina oli aina ihannoinut terijoensalavia ja istutti niitä puutarhaan heti muuton jälkeen. Pian hän huomasi, että ne kasvavat aivan liian isoiksi. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin poistaa puut.
Nina maalasi tuttavien jätekuormasta pelastamansa lintupatsaat mustiksi, jotta ne sointuvat kauniimmin kasveihin. Etualalla kukkii isorikko, sen takana vuoritatar. Taustalla näkyy alppiruusu ’Rasputin’.

Ninan ja Lassen puutarhan pohjapiirros

1) asuinrakennus, 2) puuvaja, 3) huvimaja, 4) autotalli, 5) paviljonki, 6) lampi ja silta, 7) kivetty sisäänkulku. Kouvolan Pilkanmaalla, vyöhykkeellä II sijaitsevalla tontilla on 1 150 neliötä. Tontti on vanhaa ja helposti kuivuvaa mäntymetsän pohjaa. Sitä on muokattu vettä pidättävämmäksi ja ravinteikkaammaksi savikerroksen ja multakuormien avulla.
Julkaistu: 2.5.2019