Kiinnitä lajivalintaan huomiota etenkin varjoisassa ja paahteisessa paikassa. Havukasvit ovat sopeutuvaisia, mutta äärioloissa niiden kasvu, ulkonäkö ja terveys kärsivät. Esimerkiksi pihtakuusi saa helposti pihtakirvat vaivakseen, jos paikka on liian kuiva ja niukkaravinteinen.

Lajille sopivassa maaperässä kasvi pystyy kasvattamaan juuret syvälle maahan. Se vähentää sekä kastelutarvetta että liiallisen märkyyden haittoja. Syväjuuriset kasvit pärjäävät ilman varjostusta ensimmäisten vuosien jälkeen, jolloin saat nauttia niiden vihreydestä myös talvisin.

Havukasvit sietävät huonosti liiallista märkyyttä ja korkealla olevaa pohjavettä. Erityisen herkästi suivaantuvat katajat ja muut kuivassa ja hiekkaisessa paikassa viihtyvät lajit. Leudot ja runsassateiset syksyt korostavat kasvualustan ja kohopenkin merkitystä.

Osa havukasveista, kuten lännenhemlokki ja koreanpihta, ovat nuoruusvaiheessa arkoja keväthallalle, joka vioittaa niiden vuosikasvaimia. Ne hyötyvät puiden latvusten antamasta suojasta, joka estää lämpimän ilman ulossäteilyä ja näin vähentää hallariskiä.

Älä istuta havun taimia silkkaan turvepitoiseen multaan vaan paranna kasvualustaa tarvittaessa kivennäispitoisella havumullalla. Useimmat havukasvit viihtyvät hapahkossa maassa, jonka pH on 5–5,5. Pielessä oleva pH ei tapa kasvia, mutta voi vaikuttaa sen kasvunopeuteen ja neulasten väriin. Kalkitusta, neutraalista tai lievästi emäksisestä maasta nauttivia lajeja ovat tuijat, marjakuuset ja valkokuuset. Pihdat, männyt ja katajat viihtyvät niin kalkitussa kuin hapahkossakin maassa.

Mitä kookkaampi taimi on, sitä tarkempi istutuksen jälkeisessä kastelussa kannattaa olla. Vaativimpia kastelun suhteen ovat isokokoisten tuontihavujen, kuten tuijien, paakkutaimet. Niiden juuristosta jää noston yhteydessä maahan suuri osa, mutta iso kasvusto tarvitsee runsaasti vettä säilyäkseen elinvoimaisena. Muista kastella tainta myös istutusvuotta seuraavan kesän kuivina kausina. Kasvi joutuu koville etenkin, jos kastelit sitä ensimmäisenä istutusvuonna, mutta jätät sen toisen kesän hellejaksona ilman vettä.

Kata maa istutuksen jälkeen esimerkiksi karikkeella, neulasilla ja kävyillä tai kuorikkeella. Levitä katetta vain viitisen senttiä, sillä tuhti kerros hidastaa maan sulamista keväällä. Vähitellen havukasvien maahan karistamista neulasista kertyy maan pinnalle kerros, mikä tekee katteen lisäämisestä usein tarpeetonta.

Anna typpilannoitus juhannukseen mennessä. Myöhään kasvin käytössä oleva typpi ruskettaa erityisen herkästi tuijia ja voi jopa tappaa kasvin. Voimanlähteeksi sopii havukasvien erikoislannoitteen lisäksi myös esimerkiksi yleislannoite, kompostimulta ja vihersilppu. Kaksi jälkimmäistä lisäävät myös maan humuspitoisuutta.

Hyvä ajankohta leikkaamiselle on huhtikuun loppu, jolloin maa on sulaa ja uusi kasvu peittää kesän mittaan leikkauksessa syntyneet tapit. Jos saksit kasvustoa loppukesällä tai syksyllä, leikkaustapit jäävät näkyville seuraavan vuoden alkukesään.

Kääpiövuorimänty kasvaa yleensä luonnostaan tuuheaksi. Siemenlisätyistä taimista osa voi kasvaa muita korkeammiksi, jolloin latvaversojen katkaisu voi olla tarpeen. Typistämällä noin puolet vuosikasvusta juhannuksen tienoilla saat tiiviskasvuisen ja matalan kasvin.

Parhaiten leikkaamista kestävät marjakuuset, toiseksi parhaiten tuijat. Kavenna ja madalla molempia lajeja hyvissä ajoin ennen kuin ne ovat kasvaneet liian isoiksi. Jos lyhennät niitä kerralla reippaasti, kasvustosta tulee luutamainen. Siksi kasvusto kannattaa madaltaa usean vuoden aikana katkaisemalla latvoja sivuoksien yläpuolelta. Tuijia ja marjakuusia voit muotoilla myös kesän mittaan.

Huomioi leikattavan lajin lisäksi myös kasvin kunto ja anna kuivuudesta tai talvesta kärsineen kasvin toipua rauhassa. Elävien oksien leikkaaminen on kasville aina rasitus. Kuolleita oksia voit poistaa koska tahansa.

Varjostaminen on tärkeää eteläistä alkuperää oleville lajien ensimmäisinä vuosina, jolloin taimien juuret ovat vielä maan pinnassa. Levitä suojukset tammi-helmikuussa ja pidä ne paikoillaan, kunnes maa on sulaa noin 30 sentin syvyydeltä. Lisäksi vasta istutettuja taimia on hyvä kastella haalealla vedellä. Ahavalle ja ruskettumiselle erityisen arkoja ovat tuijat, sini-, tarha- ja laakakataja sekä kartiovalkokuusi. Kotimaiset havukasvit, kuten kuusien ja katajien erikoismuodot, pärjäävät yleensä ilman kevätauringolta varjostamista.

Myös kasvupaikka vaikuttaa suojaamistarpeeseen. Tuulinen ja aurinkoinen paikka sekä keväällä hitaasti sulava savimaa lisäävät ahava­tuhoja. Sen sijaan hiekkamaa sulaa keväällä nopeasti, mikä vähentää vaurioiden riskiä.

Suojaamiseen sopivat ilmavat materiaalit, kuten varjostuskangas ja säkkikangas. Liian tiiviistä materiaalista valmistettu huppumainen suojus voi aiheuttaa ongelmia ja ruskettaa kasvin: kun ilma virtaa huonosti suojuksen läpi, lämpötila nousee hupun sisällä korkeaksi. Matalan kasvin suojaamiseen voi riittää muutama auringon puolelle aseteltu havunoksa.

Kauriit ja muut hirvieläimet sekä jäniseläimet syövät ja maistelevat monia havukasveja. Hyvän suojan antaa parin metrin korkuinen kanaverkko. Suojaaminen onnistuu myös varjostusverkolla, joka saa olla kasvien peittona kevääseen. Lisäksi myynnissä on lampaanrasvasta valmistettua karkotetta, jonka teho perustuu hajuun.

Havukasvi on ruukkukasvina pitkäikäinen ja ympärivuotinen ilo, kun valitset kestävän lajin. Kotimaista luonnonkantaa oleva kuusi erikoismuotoineen sietää pakkasta, kuivuutta ja leikkaamista eikä rusketu kevätauringossa. Pidä mielessä myös kotoiset katajat ja männyt, jotka viihtyvät avoimella paikalla tuijaa paremmin.

Pienikokoiset taimet sopeutuvat ruukkukasvatukseen isoja paremmin. Valitse vähintään 40–50 sentin kokoinen pohjareiällinen ruukku. Salaojita astian pohja ja täytä ruukku hiekansekaisella mullalla. Pihamultaa voit parantaa tarvittaessa esimerkiksi karkeahkolla hiekalla sekä havurodo-, komposti- ja viherkasvimullalla.

Ruukkuhavu on maassa kasvavaa lajitoveriaan alttiimpi kevätahavalle. Varsinkin aurinkoisessa ja tuulisessa paikassa kasvavalle tuijalle kannattaa virittää varjostuskangas jo keskitalvella, jotta kasvi selviää kevääseen. Kastele multaa aikaisin keväällä haalealla vedellä edistääksesi mullan sulamista.

Jutun kuvauspaikka: Hongiston taimisto