Meidän talo

Haavetta vai totta? Messu-unelmat 1990-luvulla

Haavetta vai totta? Messu-unelmat 1990-luvulla

Asuntomessuvieraat ovat äänestäneet vuodesta toiseen suosikikseen hulppeita linnoja, mutta päätyneet itse järkineliöihin. Kuinka paljon todellisuus erosi unelmista 1990-luvulla?
Teksti Tea Malms
Kuvat valmistajat
Mainos

1995 Kuunlinna

Joensuun asuntomessujen yleisönsuosikki oli 191-neliöinen Kuunlinna, moderni, tiiliverhottu, puurunkoinen kuuden huoneen ja keittiön talo. Katto oli tiiltä, ja talo lämpeni sähköllä.

Vuonna 1995 Suomi alkoi nousta lamasta. Pientaloja rakennettiin vaatimattomat 6 800. Suomalaisissa uusissa taloissa oli keskimäärin 136 neliötä, siis 55 neliötä vähemmän kuin messuvoittajassa. Puolet taloista oli yksitasoisia, puolitoistakerroksisia oli neljännes.

Julkisivumateriaaleista suosituin oli puu 50 prosentin osuudella, tiilivuorattuja oli 35 prosenttia, hirttä 10 ja rapattuja 5 prosenttia. Peräti 85 prosenttia taloista oli puurunkoisia. Keskimäärin talo tuli maksamaan 81 000 euroa. Suosituin lämmitysmuoto oli sähkö.

Rakennustutkimus RTS Oy:n toimitusjohtaja Aarne Jussilan mukaan vuosikymmenen loppupuolella oli kova into lähteä rakentamaan, jos vain oli töitä. Syvimmässä lamassa oli tehty pieniä taloja.

1990- ja 2000-luvuilla Suomen Asuntomessujen kehitysjohtajana toiminut Oiva Hildén painottaa, että messutaloissa taloudellinen tilanne ei näkynyt yhtä merkittävästi kuin reaalitaloudessa. Messujen tehtävä on esitellä uusia ja erilaisia malleja, jotka saattavat joskus näyttää messuvieraiden silmissä oudoilta.

1997 Onnela

Raision messujen voittaja oli 164-neliöinen puinen perinnetalo. Vaaleansinisessä Kannustalon Onnelassa oli kaksi kerrosta, viisi huonetta ja keittiö, ja se lämpeni sähköllä.

Vuoden 1994 messuilla voittanut Kannustalon Ainola oli saanut aikaan varsinaisen perinnetalobuumin. Kuluttajat halusivat pitkään vallalla olleen pelkistetyn tyylin sijaan koristeellisia yksityiskohtia. Oiva Hildén näkee Onnelan täysin Ainolan aloittaman trendin jatkeena.

Onnela todella muistutti paljon Ainolaa. Siinä oli 1,5 kerrosta, kuisti ja kattokolmio toiseen suuntaan.

Vuonna 1997 omakotirakentaminen oli voimakkaassa nousussa. Edellisen vuoden 7 600 aloitetusta uudesta pientalosta oli noustu 10 500:aan.

Suomalaisissa pientaloissa oli keskimäärin hiukan alle 140 neliötä, yli puolessa oli puu julkisivumateriaalina ja suurin osa oli myös rungoltaan puisia. Enemmistö taloista lämpeni sähköllä.

Messuvoittajataloissa on ollut lähes aina huomattavasti suurempi huoneistopinta-ala kuin uusissa suomalaisissa pientaloissa keskimäärin. Aarne Jussila uskoo isojen ja näyttävien talojen pärjäävän äänestyksissä jatkossakin.

Messukävijät äänestävät sitä taloa, jota kadehtivat. Ulkoiset puitteet merkitsevät paljon. Jussilan mukaan näyttely on aina näyttely – kävijä ei aina edes pysty näkemään itseään messutalon omistajana.

1998 Merimetso

Vuoden 1998 Napapiirin messujen yleisönsuosikki oli Lappli-Talojen Merimetso. Se oli kaksikerroksinen puuelementein vuorattu perinnetalo, jossa oli 160 neliötä. Merimetso lämpeni sähköllä.

Vuonna 1998 laitettiin alulle 11 800 pientaloa, joiden neliömäärä oli keskimäärin 140. Noin 80 prosenttia oli puutaloja, ja yli puolessa julkisivu oli puupaneelia. Talopaketti maksoi keskimäärin 44 000 euroa, ja 58 prosenttia taloista lämpeni sähköllä. Öljyn osuus oli silloin vielä 18 prosenttia.

Aarne Jussilasta Merimetso oli ajalle tyypillinen. Vuonna 1998 60 prosenttia rakentajista luonnehti omaa taloaan perinnetaloksi, johon kuului koristeellisuutta.

Julkaistu: 23.6.2015
Katso myös nämä