Vanhojen huonekalujen tuunaamista, käsitöitä ja maalaamista harrastavan Suvi Korpin elämä muuttui neljä vuotta sitten. Homealtistuksen jälkeen puhjennut reumasairaus heikensi nopeasti kävely- ja toimintakykyä, mikä tarkoitti muutoksia myös kodin sisustukseen ja toimintoihin.
Mielikuva erilaisista apuvälineistä tuntui Suvista ahdistavalta. Ajatus esimerkiksi tuolihissistä tyrmistytti, vaikka nuori nainen oli kaatunut kahdesti sisäportaissa, eikä toisella kertaa päässyt edes omin avuin ylös.
– Pelkäsin aluksi, että koti alkaa tuntua hoitolaitokselta, jos se varustetaan sairaudesta muistuttavilla kaiteilla ja apulaitteilla. Tuolihissiä pidin rumana hökötyksenä. Kuvittelin myös, että suihkutilaan tulisi avustajaa varten laitostyyppinen hoitotaso, Suvi kertoo.
Vuonna 2015 alkanut sairaus eteni aalloittain ja välillä Suvi oli sairaalahoidossa. Liikuntarajoitteisuus toi aktiivisen naisen elämään kävelytuen, rollaattorin ja pyörätuolin. Apuvälineiden kanssa selviytyminen edellytti kodilta esteettömyyttä.
Esteettömän kodin ei tarvitse näyttää hoitolaitokselta.
Esteettömyyspuutteet olivat Suvin ja Tuomo-puolison kodissa samoja kuin yleisesti pientaloissa. Sisätilojen esteettömyyttä ja asumisen toimivuutta haittaavat etenkin korkeat kynnykset, vaikeakulkuiset ovet ja hankalat portaikot. Ulkopuolella pulmia aiheuttavat kapeat kulkukäytävät sekä kaiteiden, luiskien ja tasanteiden puute.
Suvi ja Tuomo epäilivät, että riittävä esteettömyys olisi mahdotonta heidän kaksikerroksisessa kodissaan. Asiat kuitenkin selkiytyivät ja he päättivät toteuttaa muutokset, vaikka esteettömyysvelvoitteita piti tulkita tarkasti. Asiantuntija-apua saatiin Vihdin Vammaispalvelusta, joka teki kotiin esteettömyyskatselmuksen ja lopuksi vielä arviointikäynnin.
– Saimme kullanarvoista apua vammaispalvelusta. Alansa ammattilaiset näkivät heti, millaisia muutoksia kotimme tarvitsi. He tekivät meille muutossuunnitelman ja antoivat suositukset hyvistä apuvälinetoimittajista. Saimme myös maksusitoumuksen tuolihissiin, Suvi kehuu.
Hyödyllistä tietoa oli löytyi myös Invalidiliiton nettisivuilta ja vertaistukea sai Reumaliitosta.
Apuvälineitä käyttävällä Suvilla on remontin jälkeen riittävästi tilaa kääntyä.
Suvi ja Tuomo olivat ostaneet paritalon puolikkaan kodikseen vuonna 2013, reilut kaksi vuotta ennen reumadiagnoosia. Rinnetontille 1970-luvulla rakennettu talo oli ihastuttanut valoisuudellaan ja avaruudellaan.
Heti kaupan jälkeen paritalon molemmat asukasperheet ryhtyivät peruskorjaukseen, jossa uusittiin lämmitysjärjestelmän vesi- ja viemäriputket. Suvi ja Tuomo rakensivat samassa yhteydessä saunan ja kylpytilat uudelleen aina betonilaatan valua myöten. Uima-altaasta tuli varasto, ja se peitettiin kannella. Kun vauhtia riitti, he remontoivat myös alakerran muiden tilojen pintoja.
Varsinaisen esteettömyysremontin pariskunta aloitti kodissaan vuonna 2016 ja teki sitä hiljalleen kahden vuoden ajan. Tuomo venyi projektiin koodaajan työltään, ja Suvi osallistui suunnittelu- ja muutostöihin voimiensa puitteissa.
– Jos aloittaisimme nyt tällaisten muutosten teon, hoitaisimme ne kertarysäyksellä. Venytys viivästytti toimivuusparannusta, Suvi summaa.
Muutostyöt käynnistyivät yläkerrasta, joka on kodin sisääntulokerros. Parin onneksi edelliset asukkaat olivat kunnostaneet sen jo melko toimivaksi ja osittain esteettömäksikin. Yhtään ovea ei esimerkiksi tarvinnut leventää. Ulko-ovi ja sisempi eteisovi olivat leveydeltään 85 senttimetriä, muut ovet 80-senttisiä. Vain wc- ja kylpytiloissa ne olivat 75-senttisiä.
Lattiassa ollut vinyylilaminaatti kelpuutettiin, ja sen pinta käsiteltiin liukkautta vähentävällä vahalla. Keittiön lattiassa oli hiukan karhea luonnonkivilaatta, ja samaa asennettiin myös makuuhuoneeseen takan ympärille sekä kylpytiloihin.
Kynnykset madallettiin parisenttisiksi. Poikkeuksena olivat vain yläkerran terassille sekä alakerran pihalle ja kylpyhuoneeseen johtavat kynnykset, joihin asennettiin kiilamaiset luiskat. Eteishalliin järjestyi halkaisijaltaan 1,5 metrin kääntymistila.
– Kaikki kulkuväylät on suunniteltu niin, että mahdun kulkemaan leveimmälläkin apuvälineellä. Meillä ei ole nyt kynnyksiä, joihin renkaat pysähtyisivät, Suvi kertoo.
Alakerran toimivuutta lisättiin vaihtamalla kodinhoito- ja makuuhuoneiden hankalat ovet helposti avattaviin liukuoviin. Niitä Suvi toivoisi kotiin lisää. Kylpyhuone oli perusteellisen remontin jäljiltä jo valmiiksi esteetön, joten se ei vaatinut muutoksia. Rollaattoria varten on halkaisijaltaan 1,5 metrin kääntymisympyrä. Kylpyhuoneen vieressä olevan saunan toimivuutta sen sijaan parannettiin pienillä muutoksilla. Löylyhuoneen lauteisiin tehtiin sisennetty tila pyörätuolille ja kiuasseinälle asennettiin käsijohde.
– Koirammekin saunoo. Kun kotiautomaatiojärjestelmä ilmoittaa pärähdyksellä, että sauna on valmis, Viki juoksee jonottamaan saunan ovelle, Suvi naurahtaa.
Kodin esteettisyys on Suville tärkeää esteettömyyden rinnalla. Hän nauttii kauniista asioista ympärillään. Nyt Suvi osaa jo nauraa muutosprosessin alkuvaiheessa olleille kauhukuvilleen siitä, että koti näyttäisi apuvälineiden myötä hoitolaitokselta.
– Emme piilottele apuvälineitäni, ne saavat näkyä. Kun kaikki on suunniteltu kauniisti, esteettömyys voi olla myös esteettistä. Liikuntavammaisen kodin ei tarvitse näyttää sairaalalta, Suvi tuumii.
Huonekalut järjesteltiin niin, että kulkureiteistä tuli leveitä ja toimivia. Pitkänukkaiset matot vaihdettiin mataliin, jotka voi hetkessä kääräistä rullalle. Arki on nyt mahdollisimman joustavaa.
– Meillä on varastossa erilaisia vaihtokappaleita ja jalkoja, joilla voi helposti säätää huonekalujen korkeuksia. Kaikki on suunniteltu niin, että kalusteita pystyy helposti siirtämään ja muokkaamaan, Suvi kertoo.
Olohuoneen kulmasohvassa on korkeat jalat, jolloin istuinkorkeus ylittää tavanomaisen. Näin Suvin on helppo nousta ylös. Lisäapuna on tarvittaessa pyörällinen nousu- ja kävelytuki. Suvin työhuoneessa on pitkä pöytätaso, jonka korkeutta voi säätää. Pöydän ääreen pääsee vaikka pyörätuolilla, samoin ompelukoneelle, joka odottaa kaapin liukuoven takana.
Tilavassa, suorakaiteen muotoisessa keittiössä voi saareketta siirtämällä leventää kaapiston edessä olevaa metrin levyistä tilaa. Keittiön perällä on halkaisijaltaan 1,3 metrin alue, jossa Suvi mahtuu kääntymään rollaattorilla. Kurkottelun tarvetta vähentää tarvikkeiden sijoittelu kaapiston keskiosiin.
Koti on suunniteltu niin, että arki on mahdollisimman joustavaa.
Sen mieltä askarruttaneen tuolihissin vuoro tuli kesällä 2018. Vihdin Vammaispalvelu maksoi laitteen asennuksineen, koska se mahdollistaa Suvin esteettömän asumisen. Ohjainsauvan komentoja tottelevan hissin kulkurata vietiin metrin levyisen portaikon sisäreunaan, jolloin sen sivulle jäi tilaa avustajalle ja muille tervein jaloin kulkeville. Suvi on tyytyväinen näppärään apuriinsa, joka on myös visuaalisesti hänen toiveidensa mukainen.
– Tuolihissiä saa käyttää myös kaverimme. Siitä on tullut illanistujaistemme hitti. Moni on halunnut kokeilla, miltä tuntuu nousta yläkertaan ottamatta askeltakaan, Suvi kertoo ja lisää saman tien, että moni tervejalkainen on saanut ajelusta tarvittavaa perspektiiviä omaan elämäänsä.
Muutostyöt jatkuivat sisäremontin jälkeen ulkona, jolloin talon kulkuväylät levennettiin apuvälineitä käyttävälle riittäviksi. Myös rinteen ja pääoven portaat madallettiin loiviksi siten, että niiden laitaan saatiin luiskat. Porrasaskelmat mitoitettiin helppokulkuisiksi Invaliidiliiton laskentakaavaa mukaillen. Piharemontti toteutettiin pääosin talkoovoimin. Esimerkiksi pihan upeat portaat nikkaroitiin lähisukulaisten ja naapurien avustuksella.
– Ulkotyöt sujuivat joutuisasti. Ainoa yllätys oli kauhatraktorin putoaminen pihanurmen alta paljastuneeseen vanhaan peruna- ja hillokellariin, Suvi selvittää.
Aikaa, rahaa ja sisua vaatineet muutostyöt ovat nyt valmiit. Suvi ja Tuomo hämmästelevät usein asuntonsa kodinomaisuutta, joka lopulta säilyi lähes samanlaisena, omalle tyylille uskollisena.
– En olisi uskonut, että esteetön kotimme voi näytää tältä. Täällä on hyvä olla, Suvi summaa.
