”Olin ennen shoppauskoukussa ja vedin luottokortit aina tappiin. Maksoin laskut kyllä ajallaan, mutta ajattelin, että se on riittävää taloudenhallintaa, jos ei joudu velkoihin.

Kun palkka tuli, kiertelin kaupoissa ja ostin hepeneitä mielihalusta. Hankin varsinkin turhia juhlamekkoja enkä niinkään arkivaatteita. Tuhlasin kaiken, mitä tuhlattavana oli, sillä ajattelin, että rahasta pitääkin nauttia.

Sain ahaa-elämyksen kolmisen vuotta sitten, kun jouduin työni puolesta tutustumaan järkevämpään rahankäyttöön. Huomasin, että olen haalinut vaatekaappiini lähinnä kaikkea sellaista, mitä en oikeasti tarvitse.

Vaikka kaappini oli pullollaan, minulla oli joka aamu ongelmana, mitä laitan päälleni. Olin hairahtunut liian pieniin tai isoihin vaatteisiin, jos ne olivat hyvässä alennuksessa, tai mekkoihin, joissa oli jotain ’vikana’ ja joista en oikeasti pitänyt.

Muutin kulutuskäyttäytymiseni niin, että päätin ostaa vain tarpeeseen. Päätin myös alkaa laittaa joka kuukausi palkastani vähintään kymmenen prosenttia säästöön. Sillä saan tehdä mitä haluan, sillä uskon edelleen, että rahasta saa nauttia, kunhan sen tekee järkevästi.

Aloin täydentää vaatekaappiani suunnitelmallisesti. Hankin sinne hyvälaatuisia perusvaatteita, joita voin käyttää kymmenen vuotta. Niitä sitten piristän parilla trendivaatteella vuodessa. Jokainen tekee kaappinsa tietenkin tyylinsä mukaan, mutta minulla vaatekaapin kulmakiviä ovat esimerkiksi pari hyvälaatuista neuletakkia, muutama kauluspaita, perusfarkut sekä trenssi, nahkatakki ja toppatakki. Vaikka ne ovat laadukkaita, monet olen ostanut alennusmyynneistä tai muuten edullisemmin. Esimerkiksi Ted Bakerin trenssini löysin niin, että valittelin blogissani, että haluaisin ostaa sellaisen, mutta se maksaa 300 euroa. Yksi lukijani huomasi postauksen ja myi omansa, jota ei tarvinnutkaan. Nahkatakin taas hankin Zarasta. Se on oikeaa nahkaa muttei maksanut kuuttasataa.

Laadukkaiden vaatteiden ei tarvitse olla kalliita. Kallis brändi ei korreloi suoraan hyvään laatuun. Minulla on esimerkiksi H&M:stä kymmenen vuotta sitten hankkimiani vaatteita, joita käytän edelleen.

Kestävän tuotteen tunnistaa materiaalista. Akryylineuleet kierrän kaukaa. Ne eivät kestä montaa käyttökertaa ennen kuin nukkaantuvat rumiksi, vaikka akryyliä olisi vain 30 prosenttia materiaalista. Silti kaupat ovat täynnä sitä! Puuvillakaan ei ole aina kestävää, sillä sitä on pitkä- ja lyhytkuituista. Pitkäkuituinen kestää siistinä pitkään, lyhytkuituinen näyttää nopeasti nukkaiselta. Sen voi kuitenkin testata helposti: hinkkaa vaatetta kädessäsi sata kertaa, ja jos se näyttää siistiltä, osta se.

Toisekseen kannattaa miettiä, mitä vaatteita oikeasti tarvitsee, ja ostaa niitä. Miksi hankkisi kalliin juhlamekon, jos sitä käyttää vain kerran? Osta mieluummin laadukas neule ja lainaa juhlavaate vaikka kaverilta.

Vaikka olen järkeistänyt ostokseni, myönnän, että shoppailu himottaa edelleen. Nautin estetiikasta ja kauniista asioita ympärilläni. Yritän kuitenkin miettiä, mihin tarpeeseeni vastaan, jos ostoshimo tulee. Lapsuudessani en saanut kaikkea, mitä halusin, ja aikuisena huomasin pitäväni juuri siitä vapauden tunteesta, että saan ostaa, mitä tykkään. Kun ymmärrän sen, osaan hillitä himojani.

Esimerkiksi verkkokaupoissa minulla on usein tapana kasata ostoskori täyteen kaikenlaista ja sitten miettiä, että onko tässä mitään järkeä. Usein jätän korin lunastamatta. Pelkästään shoppailun leikkiminen riittää tyydyttämään sen himon.”