Emilia Gummerus kiipeää rinnettä ylös vieraita vastaan. Vieressä löntystelee Pipsa, lempeästi häntäänsä heiluttava kultainennoutaja.
Helposti askellettavia puuportaita reunustavat varvikot ja korkealle kurottavat koivut. Kun puissa ei ole lehtiä, naapurimökit ovat näköetäisyydellä.
– Minulle on tärkeää, että kuulen lähiympäristöstä välillä elämisen ääniä, Emilia sanoo.
Mökkitontin rakennusten ulkovärit sointuvat nätisti maastoon. Itseoppinut remppanainen on kunnostanut mökin ja piharakennukset vanhaa kunnioittaen.
Toissa kesänä Emilia ja hänen kumppaninsa Lauri Rinne viettivät Koivuniemeksi nimetyllä mökillä kolme kuukautta. Sinä aikana Emilian remontit etenivät rivakkaa tahtia.
– Oli ihan parasta, kun ei tarvinnut joka päivä meikata ja pukeutua ennen töihin lähtöä. Mökiltä poislähtö elokuussa oli haikeaa. Istuimme viimeisenä iltana takan ääressä paistamassa makkaraa ja rapsuttelemassa Pipsaa. Silloin tajusimme kunnolla, että tämä on jotain ainutlaatuista, eikä kaikilla tällaista ole, Emilia muistelee.
Pipsa on viettänyt mökkipaikalla kaikki kaksitoista kesäänsä. Koiraystävä on juuri livahtanut luvatta järveen ja palaa kohta turkki märkänä anelemaan rapsutuksia.
– Pipsa on hyvin onnellinen täällä. Sitä pitää aina pois lähdettäessä maanitella autoon, Lauri sanoo.
Pensseli kädessä jo pikkutyttönä
Emilian ensimmäiset muistot paikasta ovat 1990-luvulta, ajalta, jolloin hän oli omien sanojensa mukaan vielä vaahtosammuttimen korkuinen. Koivuniemi kuului aikoinaan useita vuosikymmeniä hänen isotädilleen, joka leskeksi jäätyään siirsi paikan Emilian äidille.
– Muistan, että minulle annettiin täällä jo pienenä pensseli käteen. Aluksi maalailin saunanovea. Selitys remontoimisesta innostumiselleni on ehkä se, että pidän käsillä tekemisestä ja luovasta työstä akateemisen puurtamisen vastapainona.
Remontoiminen on Emilialle hyvä keino nollata ajatukset ja mieluinen harrastus. Nuori nainen halusi säilyttää rakennuksissa kaiken alkuperäisen, minkä suinkin voi.
– Esimerkiksi keittiön täyspuiset kaapistot ovat edelleen todella hyvässä kunnossa. Niistä tuli hiomalla ja maalaamalla uudenveroiset.
Yläkerran makuuhuoneiden seinät Emilia paneloi ja sai samalla oikaistua seinien vinoudet.
– Koolasin seinät ja naulasin paneelit kaasunaulaimella. Vatupassi oli näissä hommissa aivan turha väline.
Kun hän pari kesää sitten aloitti saunarakennuksen remontoimisen, se oli vielä monilta osin alkuperäisessä kunnossa.
– Saunan lattian vanhan laatoituksen irti saaminen oli jumalaton työ. Työskentelin hirmuisessa helteessä suojalasit ja hengitysmaski naamalla sekä kuulosuojaimet korvilla.
Emilia piikkasi koko vanhan lattian pois ja valoi tilalle betonilattian. Sähkömies kävi asentamassa sen päälle lattialämmityksen, jonka Emilia peitti pintavalulla.
Lauri arvostaa kumppaninsa aikaansaannoksia.
– Emilia on valinnut täällä kaikki värisävyt ja hän päättää mökin sisustuksesta. Onneksi hänen ideansa ovat yleensä niin hyviä, että niihin on helppo yhtyä.
Tekeminen ei lopu
Nuoripari elää Koivuniemessä ilmojen mukaan, eikä tee etukäteen suunnitelmia ajanvietosta.
– En minä aamusta iltaan vasaraa paukuttele, vaan välillä grillaamme ja saunomme. Lauri lämmittää saunan joka ilta, ja hän onkin siinä todella taitava. Lämpöä on aina sopivasti, ja löylyt ovat pehmeät ja kosteat.
Saunomisen lomassa nuoret nauttivat terassilla kauniista järvinäkymästä ilman, että korvan vieressä kuuluisi ininää.
– Kyllä täällä hyttysen voi bongata, mutta ei niitä kiusaksi ole. Suurelta järvenselältä tuulee aina vähän, Lauri sanoo.
Emilia tietää, että Kulovedellä kulki aikoinaan tukinuittoreitti, ja järven pohjasta on löytynyt uppotukkeja. Uimaan nuoripari uskaltautuu vasta, kun vesi on 20-asteista.
Tulevana kesänä Emilia suunnittelee rakentavansa rantaan kylpypaljun tontilta kaadetuista kuusista. Lisäksi sinne tulee nuotiopaikka, johon hän kunnostaa penkit saunan vanhoista lauteista.
Entä sitten, kun kunnostettavaa ei enää ole?
– Ei tekeminen lopu, se vain muuttaa muotoaan. Nautin ajatuksesta, että pääsen järjestämään illanistujaisia ja kestitsemään vieraita, remontintekijä kertoo mustikkapiirakkaa ja kahvikuppeja laiturin pöydälle kattaen.
