Hirsitalon kunnostaneet Anu ja Jaakko: "Tämä on projekti, työleiri ja unelmien täyttymys"

Hirsitalon kunnostaneet Anu ja Jaakko: "Tämä on projekti, työleiri ja unelmien täyttymys"

Tarinoiden ystävä, romujen kerääjä ja työtä pelkäämätön kauneuden löytäjä. Sellainen täytyy olla, jos ryhtyy kunnostamaan vanhaa hirsitaloa yhtä suurella rakkaudella kuin Anu ja Jaakko.
Teksti Meillä kotona
Mainos

Vanhaan savutupaan astuessa tuntuu kuin astuisi sisään kansansatuun: ikkunasta kurkistavat pikkulinnut ja vaahtera, varpaat uppoavat pehmeään lampaantaljamattoon.

Talo sijaitsee Iisalmessa Ylä-Savossa. Mutkaisen ja mäkisen tien varrelta löytyvä harmaakeltainen hirsitalo jakautuu rakennusvuodeltaan kahteen osaan: Vanha puoli, savutupa ja kaksi kammaria on rakennettu noin 1894-luvulla. Uusi puoli nousi paikoilleen noin 30 vuotta myöhemmin.

Ylätaloksi nimetty talo koki radikaalin, mutta perinnerakentamisen mukaisen muodonmuutoksen kuusi vuotta sitten, jolloin talon asukkaat ostivat talon pihapiireineen ja joenrantapalstoineen.

– Olimme ostaneet 170 neliön kotiaihion, projektin, työleirin ja unelmien täyttymyksen eli kaipaamamme elämäntavan. Vanhat talot kiehtovat meitä molempia. Olemme puuhaajia, emmekä osaa olla ilman projekteja. Vaikka tekeminen on loputonta, on se mieleistä, taustoittaa Anu Kekkonen.

Anu ja Jaakko Kekkonen kirjoittivat ylätalolle uuden luvun. He kaivoivat esiin alkuperäiset hirsiseinät, kattolaipiot, puhdistivat ja maalasivat lattialankut, tutkivat ja nuuskivat talovanhuksen perusteet ja ullakot, ja korjasivat sen mitä piti. Ostohetkellä pariskunta oli henkisesti varautunut noin viiden vuoden remontointiaikaan. Nälkä kuitenkin kasvoi tehdessä, ja projektin loppumetreillä asiat etenivät aikataulua nopeammin.

Kansallisromanttista henkeä huokuvat keittiönkaapistot piirsi talon isäntä, tuotantoinsinööri Jaakko. Valmistuksesta vastasi paikallinen puuseppä. "Keittiön kaapistojen värejä mietimme pitkään ja lopulta ne saivat inspiraationsa kirkon penkeistä. Punaruskean ja vihreän yhdistelmä sopii talon aikakauteen", kuvailee Anu. Värit ja vuoden eri juhlat ovat Anulle tärkeitä asioita sisustamisessa. "Elän vahvasti eri vuodenaikojen ja juhlakausien mukana." Keittiökalusteet valmistanut puuseppä ihmetteli tehdessään kaappien mallia ja väriä. Kun kalusteet oli asennettu ja tila oli valmis, totesi puuseppäkin nyt ymmärtävänsä, mistä oli kysymys. Keittiön lattiassa oli aiemmin lankkulattia. Käytännöllisyyssyistä asukkaat päätyivät laatoittamaan lattian, eikä päätös ole harmittanut: lattialämmitys ja helppous auttavat arjessa. Keittiöstä irroitetut lankut hyödynnettiin uudelleen yläkerrassa. Anu kirjoittaa kodistaan blogia.

Kekkosten intohimona on itse tekeminen ja perinnerakentaminen. Anu perustelee, että kyllähän ennen vanhaankin jokainen teki itse talonsa, eikä rakentamiseen erikseen kouluttauduttu.

– Kaikkea kyllä oppii tekemään, kun kysyy neuvoa, opettelee ja uskaltaa kokeilla, hän kannustaa.

Anu ja Jaakko ovat molemmat kotoisin läheltä, Anu Iisalmesta ja Jaakko Pielavedeltä. Kauemmaksi ei ole ollut tarvetta lähteä. Intohimo vanhoihin taloihin on Anun mukaan saattanut saada alkunsa lapsuudenkodista, mutta käänteisesti.

– Olemme molemmat kasvaneet 80-luvun taloissa. Ehkä niistä käsin vanhojen talon kauneuden ja arvon on nähnyt hyvin, hän arvelee.

Vaikka kotia on tehty rakennus edellä, ei tämän päivän mukavuuksista ole tingitty. Ylätalon uudelle puolelle Kekkoset tekivät ronskimmin muutoksia, sillä kotiin haluttiin maalämpö, sauna ja viemäröinnit. Keittiöön jätettiin alkuperäinen puuhella. Se antaa huoneeseen nopeasti lämpöä ja toimii kylmänä ollessaan lisätasona.

Keittiön seinillä lepää rukkien lapoja ja kummilusikoita, katon orressa roikkuvat Anun leipomat reikäleivät. Keittiön lattiaksi valittiin kivilaatta jo käytännönkin syistä. Niin upea kuin lautalattia olisikin ollut, kokivat Kekkoset kivilattian kuitenkin toimivammaksi vaihtoehdoksi lapsiperheen arjen kannalta.

– Soseita ei tarvitse kaivaa lattialankkujen raoista, nauraa Anu.

Keittiön katosta roikkuva keinu on Otson ja Urhon suosiossa. Historian havina näkyy kodissa kaikkialla. Tuvan perällä on kaksi makuukammaria. Otson ja Urhon kammaria ei suotta kutsuta Metsähuoneeksi; Sen ilmeeseen kipinän antoi kamiinan luukun kuusikuvio. Tapetti toistaa metsämaisemaa, ja lastensängyt ovat kuin pieniä oravan pesäkoloja. Sänkyjen yllä leijuvat geometriset vyyhdinpuista tehdyt mobiilit. Ehkä tulevaisuudessa siinä roikkuvat legoukot, sarjakuvat tai jakoavaimet. Perheen tunnelmallinen pihasauna tarjoaa hyvät löylyt. "Kaikkea kyllä oppii tekemään, kun kysyy neuvoa, opettelee ja uskaltaa kokeilla", opettajana työskentelevä Anu kannustaa. Yläkertaan vievät Jaakon tekemät vihreät portaat. Yläkerrassa Anu on antanut itselleen luvan herkutella vielä enemmän väreillä. Aulassa tunnelma muuttuu surrealistiseksi, kun värikkäät tilkut ympäröivät tulijan. Pääsiäisen askartelut ovat valmiit.

Siinä missä alakerta on voimakkaasti kiinni rakennuksen juurissa, on yläkerta Anun revittelytilaa.

– Annoin itselleni vapauden hullutella, hän hymyilee.

Katse hapuilee hirsistä tarttumapintaa, mutta löytääkin liian pienen oven keskeltä seinää. Liisa Ihmemaassa -kokemusta jatkavat mittasuhteiltaan keskenään erilaiset rappuset. Tilan värikkyys ja sen eri tasot yllättävät. Yläkerran huone on käytössä vieras- ja työhuoneena, mutta tulevaisuuden visiona Kekkosilla on tehdä siitä vanhempien makuuhuone; Kun pojat kasvavat, saavat he alakerran kaksi kammaria omikseen.

Seuraavana remontoinnin kohteena ovat piharakennukset, yksi kerrallaan. Enää ei ole niin kiire. Anu seuraa mielenkiinnolla, kasvaako pojista vanhempiensa kaltaisia keräilijöitä, vai valitsevatko he isoina modernit kivitalot. Otso ja Urho keinuvat tomerin elkein keittiön kiikussa. He kirjoittavat Ylätalon Kekkosten tarinaa parhaillaan. Savutupaan he rakentavat vilteistä majat ja temppuradat. Kuin pienet oravanpojat ikään, suurien puiden keskellä.

Anun ja Jaakon koti on 120-vuotias maalaispihamiljöö Iisalmessa. Ostohetkellä piha oli täynnä pajua. Rajun raivaustyön jälkeen pusikoiden keskeltä paljastui aarre: pihapiirissä on yksi iso aitta, traktoritalli, navetta, maakellari ja pihasauna. Navetan kattoa vaille kaikkien rakennuksien katot on uusittu. Seinällä on Anun mummun kutoma ryijy, jonka langat on värjätty itse.  Värejä Anu ei kaihda sisustuksessa. "Ainoa mitä vältän, on valkoinen väri. Perinteisesti sitä on käytetty ovissa ja ikkunanpuitteissa, mutta se riittää." "Vanhassa talossa eläessä pääsee itse osaksi suurempaa jatkumoa. Talo on ollut täällä ennen meitä ja sen tarina jatkuu jälkeemme", Anu pohtii. Talon hirsiseinät ovat asukkaille rakkaat. "Hirsiä voi unohtua katselemaan ja antaa ajatusten kuljeskella. Niistä löytyy aina uusia kaiverruksia ja leimamerkkejä, joita ei ole aiemmin huomannut", Anu sanoo.

Teksti Laura Kotilainen, kuvat Katja Lösönen

Lue lisää:

"Hirsi on kuin puuvillapaita ihoa vasten" − vanhasta suojelukohteesta tuli perheen koti

Hirsiseinä luo lämmintä tunnelmaa

Moderni pääsiäismobile

Julkaistu: 11.4.2017
Katso myös nämä