Meidän Mökki

Eino Grönin kelohirsinen savusauna on laulajan ylpeys: "Kehrään ilosta, kun vieraat kehuvat minulle saunakokemustaan"


Iskelmälaulaja Eino Grön kertoo saaneensa saunan lämmityksen taidot jo äidinmaidossa. Parhaat löylyt antaa merenrannan kelohirsinen savusauna, jonka kiuas ahmii seitsemän pesällistä puuta.
Kuvat Milla von Konow

Mitenkäs isä opettikaan vihdan kädensijan sitomisen, Eino Grön tuumii savusaunansa terassilla ja pyörittelee koivunvitsasta kämmenissään. Savusaunan lämmitys on harrasta puuhaa, siinä laulaja ei hötkyile. Ohessa ehtii sitoa vihdan jos vastankin ja muistella lapsuuden saunakokemuksia.

– Äitini oli Reposaaren Konepajan saunan ylisaunottaja. Katselin pikkupoikana vierestä, kun äiti aamuneljältä alkoi lämmittää henkilökunnan saunaa. Isä oli myös mukana. Kokonaisia halkoja työnnettiin pesään, sillä saunan piti pysyä lämpimänä koko päivän. Voisin sanoa, että sain saunataidot jo äidinmaidon mukana.

Einon ylpeys, kelohirsinen savusauna, maastoutuu metsäisen kallion siimekseen merenrannalle omaan rauhaansa.

Kelohirsiä ei enää helposti löydy Suomesta. Eino Grön sai oman saunansa hirret Venäjältä.

Eino Grönin vapaa-aikaan on aina kuulunut saunominen. Mihin hän meneekään, saunaan on päästävä. Hänellä on ollut Suomessa useampikin sauna, ja Floridan-loma-asunnolla on yhteissauna. Ainoa savusauna on erityisen rakas. Se on rakennettu Einon 1970-luvulla hankkimalle huvilatontille merenrantaan Hankoniemessä.

Paikan ensimmäiselle savusaunalle kävi kuitenkin köpelösti kesällä 2007.

– Vaimoni Marjatta kävi yöllä vessassa ja herätti minut huutaen, että sauna palaa. Katsoin huvilan ikkunasta paloa järkyttyneenä, Eino kertoo ja jatkaa:

– Koska olin joutunut käyttämään ulkopuolista lämmittäjää, sauna oli lämmennyt liiaksi ja aiheuttanut kiukaaseen murtuman, josta kipinä sitten lensi. Sanoin palomiehille, että antakaa saunan palaa poroksi, mutta he eivät tietenkään voineet toimia niin.

Oli valtava urakka raivata vain pinnaltaan hiiltyneet hirret pois. Paikallinen urheilujoukkue saapui purkutöihin, ja moottorisaha soi.

– Sanotaan, että savusauna palaa aina jossain elinkaarensa vaiheessa, mutta se ei paljon lohduttanut. Se savusauna oli minulle niin rakas. Liekkejä katsellessa virisi mieleeni, että tilalle on saatava uusi.

Savusaunan jyhkeä kiuas on löylyjen ydin. Savua nousee rauhallisesti, kun Grön lämmittää sitä hissukseen leppäpuulla matalalla peruslämmöllä. Lempeän lämpimässä savusaunassa lauteet ovat korkealla.
Minulla on hyvä olla, kun pääsen köllöttelemään puhtaille laudeliinoille ja katson, kuinka kiuas hehkuu.
Komeat, eläväpintaiset kelohirret kehystävät näkymää, kun saunan terassilta katsoo merelle. Hirsien pahkatkin on jätetty paikoilleen.

Hirsikehikon metsästys alkoi, mutta kelohirsiä ei enää helposti löydy Suomesta. Kerran keikkamatkalla Pohjois-Savossa Eino Grön löysi sopivan valmistajan. Kaunis kelohirsikehikko ihastutti ja kaupat syntyivät. Komeat mäntyhirret on tuotu Venäjältä. Niillä on ikää, ja pahkatkin ovat jäljellä.

Entinen sauna oli matala, ja yksi kulma oli maan sisässä. Uusi rakennettiin fiksummin siten, että kivijalka nostettiin maanrajaan. Ilma kulkee paremmin saunan alareunasta.

Valtava nosturi tuli paikalle nostelemaan pölkkyjä. Numeroiduista hirsistä kasattiin kehikko, jonka saumat ja salvokset istuvat kauniisti. Puuseppä rakensi muut puuosat, kuten katon, terassin lattian ja rappuset.

Savusaunominen on Eino Grönille juhlaa. Hän lämmittää saunan pyhinä ja kun saa vieraita. Miljöö on komea, mutta savusauna vaatii aikaa ja keskittymistä. Huvilassa on nopeasti lämpiävä puusauna, jota suositaan arkisin.

– Kehrään ilosta, kun vieraat kehuvat minulle saunakokemustaan.

Hormittomassa savusaunassa savu poistuu katonrajan luukusta. Kallion kupeesta on helppoa polskahtaa uimaan. Kiveen hakattu köysikaide avittaa veteen menoa.

Savusaunan lämmitys on koko päivän ohjelmanumero. Einon sauna lämpiää kuudessa tunnissa, ja sen kiuas ahmii seitsemän pesällistä puuta. Sanotaan, että lehtipuu on hyvä savusaunapuu, ja tämä kiuas lämpiää nimenomaan lepällä. Kiukaassa on 600 kiloa kiveä, ja sen erityinen polttosydän savuttaa vähemmän kuin normaali savusaunan kiuas.

Einolla on vakiintunut oma tyyli lämmittää savusaunaa.

– Kun seitsemän pesällistä puuta on palanut, suljen pellit. Sitten annan lämmön hiipua pari tuntia, mikä on tärkeä vaihe ja vaatii taitoa. Sen jälkeen avaan luukut ja heitän ensimmäiseksi häkälöylyt. Lopuksi puhdistan lauteet ja muut pinnat noesta.

– Minulla on hyvä olla, kun pääsen köllöttelemään puhtaille laudeliinoille ja katson, kuinka kiuas hehkuu. Silloin mieleeni nousee vanha saunaruno: ”Kun soivat kiukaan mustat urut, unohtuvat arjen surut.”

Eino Grön sitoo vastat lähikoivujen vitsaksilla.

Savusaunan lämpö on pehmeää. Siellä on hyvä hengittää, koska lattianrajasta virtaa raikasta ilmaa. Savusaunassa voi myös oleilla pidempään kuin useimmissa jatkuvalämmitteisissä saunoissa.

– Voi hyvin seurustella, koska päätä ei tarvitse haudata jalkojen väliin, kuten normisaunassa saattaa käydä, Eino naurahtaa.

– Saunassa keskustelen urheilumiesten kanssa urheilusta ja musiikkimiesten kanssa musiikista. Jos olen yksin, teen oloni mukavaksi ja tyhjennän mieleni. Välillä käyn uimassa ja ihailemassa maisemaa. Katselen lintuja, joita olen bongannut lapsuudesta saakka. Viime kesänä ehdin nauttia kunnolla mökillä olemisesta, vaikka keikkailen yhä ahkerasti. Sauna hoitaa liikkuvan työni jälkeistä rasitusta.

Haikara lentää meren yllä, kun Eino Grön pulahtaa syksyisen kirpeään veteen.

Eino Grön arvostaa paikan intiimiyttä kallion suojassa.
Julkaistu: 28.1.2019