Ravinnon turvallisuuden professori tyrmää lisäainepelon: ”E-koodeja ei kannata pelätä tai vältellä”

”Lisäaineet, eli elintarvikeparanteet, parantavat ruoan säilyvyyttä, rakennetta ja makua. Kuluttajat ovat usein huolissaan siitä, että lisäaineet ovat kemiallisia aineita, vaikka ruoan valmistamisessa kaikki on kemiaa, ravintoaineista lähtien.

Kaikilla lisäaineilla on sekä nimi että E-koodi, kuten esimerkiksi soijasta peräisin oleva lesitiini E322. Elintarvikkeiden aines­osa­luet­teloon lisäaineet merkitään joko nimellään tai E-koodina. Maallikolle ne kuulostavat vieraalta, teolliselta ja arveluttavalta. On luonnollista, että haluaa tunnistaa syömänsä ruoan osa-aineet – mutta kun itselle tuntematon nimihirviö yhdistetään epäluuloon tieteellistä tutkimusta kohtaan, on soppa valmis.

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen on varmistanut joka ikisen elintarvikkeissa käytetyn lisäaineen turvallisuuden, ja turvallisuutta arvioidaan uudelleen säännöllisesti. Arviointia tekevät riippumattomat asiantuntijat. Jos haitta­vaikutuksia havaitaan, asetetaan lisäaineelle ylin hyväksyttävä päiväsaanti. Määrät ovat hurjan korkeita. Esimerkiksi aikuinen saisi juoda 5–6 litraa sokeritonta virvoitusjuomaa vuorokaudessa, jotta aspartaamin hyväksytty enimmäismäärä ylittyisi. Silloin ruokavaliossa on jotain pahasti pielessä.

Monet lisäaineista esiintyvät luonnossa, eikä niille ole asetettu enimmäismäärärajoituksia. Tällaisia ovat esimerkiksi antosyaanit eli marjoista saatavat väriaineet ja askorbiinihappo eli C-vitamiini.

Sallituilla lisäaineilla ei ole normaalissa ruokavaliossa terveysvaikutuksia. Mahdolliset haittavaikutukset ovat yksilöllisiä ja liittyvät yliherkkyyteen. Esimerkiksi astmaatikot saattavat saada oireita säilöntäaineista ja herkkävatsaiset keinotekoisista makeutusaineista.

E-koodeja ei kannata pelätä tai vältellä. Suurin osa lisäaineista on sellaisia, joita saamme ruoka-­aineista muutenkin, kuten hedelmien kuorista peräisin oleva sakeuttamisaine pektiini, tai joita elimistössämme muodostuu ravintoaineista, kuten arominvahventeena käytetty glutamiinihappo.

Lisäainekeskustelussa mainitaan usein prosessoitu ruoka. Kaikki syömämme on jollain lailla prosessoitua eli käsiteltyä. Prosessointia on muun muassa porkkanan kuoriminen ja pilkkominen. Ruoan terveellisyyttä arvioi­taessa ravinto­aine­sisältö ratkaisee. Esimerkiksi monessa teollisesti ultraprosessoidussa elintarvikkeessa on paljon sokeria, suolaa ja kovaa rasvaa, mikä tekee niistä epäterveellistä ravintoa – eivät lisäaineet.”

Sillä sipuli -juttusarjassa asiantuntijat kertovat näkemyksensä oman alansa aiheesta.