Työhuoneeni ikkunasta näen omenapuun ja tuija-aidan, jonka istutin viime kesänä. Huoneessa on hyvä valo ja tunnelma. Ehkä siksi saan siellä paljon aikaiseksi.

Kun pitkän päivän jälkeen tulen kotiin ja istumme ruokailuerkkeriin syömään puolisoni Jannen kanssa. Melkein joka ilta se onnistuu.

Oma talo on enemmän kuin koti, se on myös elämäntapa. En tarvitse harrastuksia, kun voin laittaa kotia ja pihaa. Se sopii työni vaihtuviin aikatauluihin.

Voisi ajatella, että paras tapa säästää olisi pysyä kotona, mutta juuri täällä löydän helposti uusia hankintakohteita. Tuohonhan sopisi tietynlainen valaisin tai nuo listat pitää kyllä vaihtaa. Oikeaa säästöä tulee, kun remontoi itse mahdollisimman paljon ja suhtautuu realistisesti tuloihin ja menoihin.

Olen kotoisin Siuntiosta, jonne palasin asuttuani kymmenen vuotta muualla. Parasta täällä ovat vanhat metsät, kumpuileva maasto ja meri. Meillä on keskiaikainen upea kivikirkko ja kaksi linnaa, Sjundby ja Suitia. Perheeni ja sukuni asuu täällä. Saan voimaa historiasta ja pysyvyydestä. Kotimaisemani on ollut tässä aina, tosin muinoin osa pelloista oli meren peitossa ja kallioiset nyppylät saaria.

Elämänfilosofiani on pyrkiä poistamaan epäonnistuminen sanastostani. Mokia tulee joka päivä, mutta näen ne oppimisen paikkoina.

Muiden neuvot harvoin iskostuvat mieleen ennen kuin on itse saanut elää ne todeksi. Elämä on paras opettaja, se kertoo meille, mihin keskittyä ja mikä on oikeasti tärkeää. Pyrin kohtelemaan muita niin kuin toivoisin tulla itse kohdelluksi. Haluan olla kohtelias ja ottaa muut huomioon, mutta jos joku kohtelee kaltoin, sitä ei tarvitse hyväksyä. On tärkeää osata osoittaa kunnioitusta, mutta myös tarvittaessa vaatia sitä.

Puolisoni Janne on tietysti paljon enemmän, mutta kyllä hän on myös paras ystäväni. Kerromme toisillemme aina mitä päivän aikana on tapahtunut töissä tai mitä koiramme Valma on taas keksinyt. Seuraamme yhdessä maailmaa, ajan kulkua ja luonnon muuttumista.