
Aluksi narsissit kuolivat Chatarinan puutarhassa – sitten hän oppi tekemään penkit, joissa ne kukoistavat vuodesta toiseen
Kevät saa kymmenet erilaiset narsissit hehkumaan puutarhuri Chatarina Munckin puutarhassa Kirkkonummella. Rakkaimpia hänelle ovat narsissien vanhat lajikkeet. ”Murheet jäävät taka-alalle, kun nuuhkin narsissien kukkia”, sanoo Chatarina.
Elegantti ’Avalon’ loistaa keltavalkoisena tähtenä monihaaraisten koivujen katveessa, ja valkoinen torvinarsissi ’Broughshane’ kukkii ilmavana rykelmänä laajassa kasviryhmässä. Mausteina siellä täällä hehkuu joukko vaalean sitruunankeltaisia narsisseja sekä lajikkeita, joiden kukissa hehkuu pehmeää oranssia tai aprikoosin sävyjä.
– Haluan, että puutarhassani on paljon kevätkukkia tuomassa väriä talven jälkeen. Narsissit ovat menestyneet täällä hyvin, joten suosin niitä. Aluksi halusin vain valkoisia lajikkeita, mutta nykyään pidän myös keltaisista ja varsinkin vaaleankeltaisista narsisseista, kirkkonummelaisen puutarhan omistaja, puutarhuri Chatarina Munck kertoo.


Yksinkertaiset lajikkeet ovat menestyneet puutarhassa hyvin ilman säännöllistä jakamista. Sen sijaan kerrannaiset narsissit pitää jakaa 3–4 vuoden välein, jotta ne jaksavat kukkia.
– Suosin lajikkeita, jotka eivät tarvitse paljon hoitoa. Vaikka estetiikka on minulle tärkeää, käytännöllisyys vie nykyään voiton. Aikani ei vain riitä ihan kaikkeen.
Narsissien hoito on Chatarinasta sinänsä yksinkertaista: kun kukinta alkaa heiketä, kasvustot jaetaan ja sipulit istutetaan uudelleen maahan. Paras aika jakamiselle on kesällä, kun lehdet ovat kuihtuneet.
– Narsissit kasvattavat uusia juuria jo kesällä, joten jaetut sipulit kannattaa istuttaa nopeasti takaisin maahan.


Alun perin Chatarina päätyi istuttamaan narsisseja puutarhaansa välttyäkseen seudun monilukuisten kauriiden, peurojen, rusakoiden ja myyrien aiheuttamilta kasvituhoilta. Useimmat kasvit saavat täällä verkon suojakseen heti istutuksen jälkeen, narsissit selviävät ilman.
– Kun aloitin puutarhani tekemisen yli 20 vuotta sitten, istutin isot määrät erilaisia sipulikukkia. Suurin osa päätyi eläinten suihin – ja niin tapahtuu vieläkin. Narsissit ovat lähes ainoita sipulikukkia, jotka saavat kukkia jotakuinkin rauhassa.
Vaivaton ja viehkeä narsissi sopii Chatarinan mielestä mainiosti laajaan, vanhaan ja suurelta osin luonnonmukaiseen pihapiiriin. Narsissit myös kukkivat pitkään, ellei niiden kukinta-aikaan osu helle.

Iso osa puutarhan narsisseista kasvaa savisessa vanhassa peltomaassa. Ensimmäisestä Chatarinan istuttamasta penkistä narsissit hävisivät muutamassa vuodessa. Niiden tuhoksi koituivat seisova vesi ja talvimärkyys, joten nykyisin Chatarina istuttaa kaikki kasvit kohopenkkeihin. Hän lappaa nurmikon päälle pahvia, perennojen varsia ja muita kasvitähteitä sekä kompostoitua hevosenlantaa. Päällimmäiseksi tulee noin 30 sentin paksuinen multakerros.
Toisessa, aikaa enemmän vaativassa tavassa, Chatarina hyödyntää pelkästään puiden lehtiä kasaamalla niitä nurmikon päälle muhkeaksi kerrokseksi. Lehtien maatuminen mullaksi vie muutaman vuoden, ja sen jälkeen siihen voi istuttaa kasveja.


Erityisen rakkaita Chatarinalle ovat narsissilajikkeet, jotka on rekisteröity 1800-luvun loppupuolella tai 1900-luvun alussa. Isoimman erän vanhoja lajikkeita hän tilasi Englannista ennen maan eroamista EU:sta. Niiden joukossa oli 30 lajiketta, sellaisia kuin ’Mrs Langtry’, ’Stella’ ja ’Ornatus’.
– Ajatuksenani oli kasvattaa pieni narsissikokoelma ja lisätä sipuleita jakamalla. Nämä narsissit olivat jo silloin aika hintavia, joten päädyin ostamaan jokaista lajiketta vain yhden sipulin, jotta saisin mahdollisemman monta lajiketta.
Chatarina ei halunnut istuttaa vanhoja narsissiaarteitaan villinä rehottavaan puutarhaan, koska hän halusi varmistaa, että saisi lisättyä niitä sivusipuleista.
– Tänä vuonna on aika nostaa ja jakaa sipulit sekä istuttaa niistä elinvoimaisimmat puutarhaan. Loput aion laittaa jatkokasvatusta varten takaisin laatikkoon.
”On kiehtovaa ajatella, että näitä narsisseja on kasvanut jo yli sata vuotta sitten jossakin englantilaisessa puutarhassa.”
Vanhoissa lajikkeissa Chatarinaa kiehtovat niiden herkät kukat, sulotuoksut ja kapeat lehdet – sekä mielenkiintoiset lajikenimet. Esimerkiksi keltavalkoinen ’Victoria’ on saanut nimensä jalostusvuonnaan 1897 vallassa olleen Ison-Britannian kuningattaren mukaan. Tuoksuva lajike oli suosittu vuosikymmenien ajan Lontoon kukkamarkkinoilla. Vuonna 1877 esitellyn vaaleankeltaisen ’Frank Miles’ -lajikkeen nimen takana on puolestaan taiteilija ja arkkitehti, joka oli kirjailija Oscar Wilden läheinen ystävä.
– On kiehtovaa ajatella, että näitä narsisseja on kasvanut jo yli sata vuotta sitten jossakin englantilaisessa puutarhassa.


Vaikka Chatarina hoitaa ja rakentaa työkseen muiden puutarhoja, intohimo omaa puutarhaa kohtaan on säilynyt vahvana. Hän pyrkii varaamaan keväästä syksyyn kaksi päivää viikossa omalle pihalle, jossa aika kuluu kuin siivillä aamusta iltaan.
– Täällä saan tehdä mieleni mukaan iloa tuottavia asioita – ja mitä vain.
Kun elämä pari vuotta sitten alkoi tuntua liian stressaavalta, Chatarina otti avukseen kukkaterapian: puutarhansa kukkien aiempaa tietoisemman katselun ja tarkkailun. Se on tuonut apua jo heti keväästä lähtien.
– Maailman murheet jäävät taka-alalle, kun nuuhkin narsissien kukkia ja tutkin niiden yksityiskohtia.

Kurkkaa myös aiempi juttumme Chatarinan kesäisestä puutarhasta: Puutarhurin valtava puutarha on runsas, rento ja tyylikäs: ”Täällä on aina tilaa uusille ideoille”
