Biologin puutarhassa ryöppyävät kookkaat, pölyttäjiä houkuttelevat kesäkukat: ”Tämä on villi piha ilman muodollisuutta”
Biologi Timo Peuraniemi kasvattaa pihallaan Paraisilla noin tuhat kesäkukkaa joka vuosi. Monet näyttävistä ja nopeakasvuisista kesäkukista ovat myös hyviä hyönteiskasveja.
Timo, mikä sai sinut innostumaan kesäkukista?
Vartuin Sonkajärvellä omakotitalossa, missä äidilläni oli kivikkopuutarha. Pihaa ja sen hyönteis- ja kasvimaailmaa ihmetellessäni kiinnostuin luonnosta ja puutarhakasveista, ja niiden tarjoamat elämykset vaikuttivat myös uravalintaani. Olen eläkkeellä oleva biologi ja kasvifysiologi ja haluan vaalia pihani monimuotoisuutta.
Pidän erityisesti nopeakasvuisista ja kookkaista, näyttävistä kesäkukista. Kasvatan maassa ja ruukuissa vuosittain 30–40 eri kesäkukkalajia, lajikkeita täällä on kymmenittäin. Esimerkiksi salvioissa, päivänhatuissa ja revonhännissä riittää mielenkiintoisia lajikkeita kokeiltavaksi. Monet kukat ovat myös hyviä hyönteiskasveja, ja pihassani onkin paljon perhosia ja muita pölyttäjiä. Mieli lepää, kun katselen puutarhaa, jossa perhoset liitävät ja kukat tuoksuvat.
Mikä on uhkeiden kasviesi salaisuus?
On kolme asiaa, jota kukat rakastavat: aurinko, vesi ja ravinteet. Isot kesäkukat tarvitsevat kuivina poutajaksoina paljon kastelua. Palanut lanta pitää maan hyvässä kunnossa. Parasta kukille on naudanlanta, jossa ravinteet ovat oikeassa suhteessa. Sekoitan maahan keväällä talven yli kompostoitunutta lantaa ja parannan sillä myös edellisen kesän kasviruukkujen mullan. Lisäksi lannoitan kukkia hevosenlannalla ja kastelulannoitteella.
On kolme asiaa, jota kukat rakastavat: aurinko, vesi ja ravinteet.
Miten sommittelet istutuksesi?
Tavoittelen sopusuhtaisia kokonaisuuksia. Kasviryhmien täytyy olla väreiltään tasapainossa, ja kasvutapojen on sovittava yhteen. Ruukuista perustan isoja ryhmiä, joissa kasvit ovat vieri vieressä ja lopulta kasvavat toistensa lomaan. Ryhmän rakenne kuitenkin säilyy samana koko kesän, sillä voimakkaammat kasvit eivät voi vallata tilaa. Ryhmän keskelle laitan halkaisijaltaan 80-senttisiä ruukkuja, joihin istutan narsissitupakkaa, isokokoisia salvioita, risiiniä ja hämähäkinkukkaa. Reunassa oleviin 30-senttisiin ruukkuihin pääsevät esimerkiksi heliotrooppi, ahkeraliisa, petunia, sinitähtönen ja kesäkaulus.
Miten paljon taimia esikasvatat?
Tänä keväänä kasvatin yli tuhat tainta, mutta ihan kaikkia kasveja en istuttanut. Kun taimia on ylimääräisiä, voin valita niistä vain parhaimmat. Idätän siemenet sisällä maaliskuusta alkaen ja viimeistään huhtikuussa siirrän taimet kolmeen ulkokasvihuoneeseen.
Lisäksi minulla on kannellisia lavoja. Laitan keväällä kaksi lavakaulusta päällekkäin ja levitän pohjalle kerroksen palanutta lantaa, lisään vähän kasvuturvetta, nostelen taimipotit lavaan ja laitan ikkunallisen kannen päälle. Eräänlainen lämpölava tämäkin.
Onko sinulla suosikkilajeja?
On, useita! Jättiverbena on monikäyttöinen ja ryhdikäs kasvi, joka sopii yhteen monien lajien kanssa. Kauniin vaikutelman saa esimerkiksi yhdistämällä jättiverbenaa ja harvakasvuista kosmosta tai matalaa petuniaa.
Koristetupakka on kesäkukista hienoimpia. Se on hyvin elinvoimainen ja kylväytyy myös itsestään. Valkoiset ja punaisen sävyiset kukat tuoksuvat iltaisin voimakkaasti, ja niissä käy hurjasti hyönteisiä. Myös valkokukkainen narsissitupakka on suosikkejani.
Erilaiset monivuotiset mutta valitettavan talvenarat salviat ovat kiitollisia ja näyttäviä kasveja, joista erityisesti perhoset tykkäävät. Talvetan ne juurakoina kellarissa ja lisään keväällä pistokkaista.
Revonhännissä on runsaasti eri kasvumuotoja ja värisävyjä. Yksi suosikeistani on meksikonrevonhäntä ’Giant Orange’, jolla on pitkät oranssinruskeat kukinnot. Revonhännät tekevät helposti siemeniä, joita kannattaa kerätä talteen.
Revonhännät tekevät helposti siemeniä, joita kannattaa kerätä talteen.
Ostatko siemeniä vai keräätkö omia?
Monilla lajeilla näyttävimmät taimet kehittyvät alkuperäisistä ostosiemenistä. Hankin siemeniä Suomesta, Ruotsista, Saksasta ja Ranskasta tunnetuista ja luotettavista liikkeistä. Kasvien risteytymisen takia itse kerätyistä siemenistä voi kehittyä vaatimattomia ja vaihtelevan korkuisia jälkeläisiä. Esimerkiksi omista samettikukan siemenistä voi tulla täysin erilaisia kuin emoyksilöt. Sen sijaan helposti siemeniä tuottavien lajien, kuten narsissitupakan, hämähäkkikukan ja jättiverbenan, taimet pysyvät samanlaisina.
Pidän siitä, kun kasvit kylväytyvät ja leviävät itsekseen pihalla. On jännittävää seurata, mitä taimia nousee mistäkin. Periaatteeni on, että kaikki kukat saavat kukkia. Tämä on villi piha ilman muodollisuutta – sellainenhan oikea luontokin on.
8 Timon kesäkukkaa
1. Salvia ’Kisses and Wishes’ (Salvia)
Noin metrin korkuiseksi kasvava lajike kukkii pitkälle syksyyn ja talvehtii kellarissa. Lisäys onnistuu kevättalvella pistokkaista.
2. Punarevonhäntä (Amaranthus caudatus)
Laji on muuten elinvoimainen ja helppohoitoinen, mutta kuivuudesta kärsivään taimeen tulee helposti kirvoja.
3. Sirokesäkynttilä (Oenothera lindheimeri, ent. Gaura)
Keveästi tuulessa keinuvan kasvin korkeus vaihtelee 40–60 senttiin kasvupaikasta ja lajikkeesta riippuen.
4. Risiini ’Carmencita’ (Ricinus communis)
Tyräkkikasveihin kuuluva lehtikasvi rehahtaa ravinteikkaassa maassa pensasmaiseksi ja lähes parimetriseksi. Erittäin myrkyllinen.
5. Jättiverbena (Verbena bonariensis)
Monihaarainen laji sopii istutusten keskuskasviksi, sillä muut lajit kasvavat sen ilmavan kasvuston läpi. Omat tuoreet siemenet itävät hyvin eivätkä vaadi kylmäkäsittelyä.
6. Narsissitupakka (Nicotiana sylvestris)
Torvimaiset, iltaisin voimakkaasti tuoksuvat kukat houkuttelevat yöpölyttäjiä. Kasvi tuottaa runsaasti itämiskykyisiä siemeniä.
7. Salvia ’Amistad’
Erittäin näyttävä parimetrinen lajike vaatii hyvän tuennan. Pistokkaista lisättävän kasvin juurakko talvehtii kellarissa.
8. Otahämähäkkikukka (Tarenaya houtteana, ent. Cleome)
Monihaarainen, jopa 1,5-metrinen laji. Kestää hyvin paahdetta. Kukat voivat olla valkoiset, vaaleanpunaiset tai purppuranpunaiset.
