Viherpiha

Perhosia houkuttelevia kukkia ja piilopaikkoja linnuille! Biodiversiteetin asiantuntija Riku Lumiaro vaalii puutarhassaankin monimuotoisuutta


Päivi ja Riku Lumiaro ovat innostuneet eläinten tarkkailusta ja ekologisesti kestävästä puutarhanhoidosta. Luonnonkasvit ovat heidän kaupunkipihallaan arvossaan.
Teksti Outi Tynys
Kuvat Ritva Tuomi

Päivi ja Riku Lumiaron pihaan sukelletaan vehreän köynnösportin alta. Vesi solisee pation kupeessa olevassa lammikossa, ja hemaisevat pionit kukkivat pihatien laidassa. Vaaleanpunaiset pionit ja monet muut kasvit ovat Rikun isoäidin peruja, mutta muuten piha on kokenut muodonmuutoksen kymmenessä vuodessa.

– Mummin aikana täällä oli asfalttipiha, ja autot ajettiin talon eteen, Riku sanoo.

Nyt autot saavat jäädä espoolaisen tontin laidalle. Niiden paikalla on lokoisa katettu patio, jolla voi seurata pihalammikon elämää.

Riku on Suomen ympäristökeskuksen biodiversiteetin eli monimuotoisuuden asiantuntija. Luonnosta ja luontopuutarhoista kiinnostuneille hän on tuttu tv- ja radio-ohjelmista, jotka kertovat niin hyttysettömän puutarhan luomisesta, sudenkorennoista kuin niittykukkien kasvattamisestakin.

Kesäkuisella puutarhakierroksella selviää, miten Lumiarot ovat luoneet monimuotoisuutta myös omalle 860 neliön kaupunkipihalleen.

Riku Lumiaro ihailee elokuvaohjaaja Peter Greenawayn tapaa kuvata veden välkettä ja heijastuksia. Veden kimmellys ja solina ovat olennainen osa hänen puutarhaansa.

Rikulla oli alusta pitäen näkemys, millainen unelmien kotipiha olisi. Päivi sen sijaan hurmaantui aluksi ennen kaikkea puutarhamyymälöiden tarjonnasta.

– Kun muutimme tänne ja tuli ensimmäinen kevät, se oli menoa. Tein klassisen mokan: menin puutarhakauppaan ja haalin kasveja, Päivi kertoo.

– Kasveja oli valtava valikoima, ja mietimme, että minne ihmeeseen ne oikein istutetaan, Riku virnistää.

Pian Päivikin innostui eläinten tarkkailusta ja ekologisesti kestävästä puutarhanhoidosta, jossa luonnonkasvit, kuten kivien raoissa kasvavat siankärsämöt ja omenapuun alla kukkiva puna-ailakki, ovat olennainen osa. Nurmikossa kasvaa sammalten lisäksi muun muassa niittyleinikkiä, valkoapilaa, maahumalaa, piharatamoa ja nurmitädykettä.

– Huoliteltu nurmikko ei edes sopisi tänne, Päivi toteaa.

Kasvien ja etenkin köynnösten leikkaaminen on asia, josta pariskunnalle tulee eniten erimielisyyksiä.

– Sama juttu aina: Päivi haluaisi leikata seinustalla kasvavia köynnöksiä, Riku sanoo.

Huoliteltu nurmikko ei edes sopisi tänne.

Riku taas haluaa säästää tuuhean villiviinin ja hieman risukkoisen oloisen tuliköynnöskuusaman, sillä ne tarjoavat linnuille tärkeitä piilopaikkoja. Köynnöskuusamassa on pesinyt monena vuonna mustarastas, västäräkki tai sinitiainen. Noin 860 neliön puutarhassa on peräti 16 linnunpönttöä – osa niistä nököttää nenän korkeudella, osa muutamassa metrissä.

Poikueita kuoriutuu vuosittain 10–20 kappaletta.

– Täällä on valtavasti lintuja. Niiden ansiosta emme kärsi hyttysistä ja tuhohyönteisistä, Riku kertoo.

Hiiret ja muut jyrsijät saavat monen kotipuutarhurin kavahtamaan, mutta Rikulle metsäpäästäisten kato on harmituksen aihe. Erityisen hartaasti hän kaipaa metsähiiriä.

– Hiiret kipittivät vielä joku vuosi sitten köynnöksiä pitkin, mutta ne joutuivat lumikkojen saaliiksi.

Katetulta patiolta voi seurata niin lammikon kuin linnunpönttöjenkin elämää. Iso osa ruukkukasveista talvehtii talon kellarissa ja viileillä ikkunoilla.
Patiolla oleva kivenmurikka viestii: ’’Katso jalkoihisi’’. Idea on omittu japanilaisesta puutarhasta.
Isoäidin aikaisen pionin kukat tuottavat runsaasti siitepölyä.

Köynnösten ja pensaikkojen lisäksi eläimille tärkeitä ovat marjovat ja hedelmiä tuottavat kasvit, kuten viiniköynnös, herukat, vanha orapihlaja-aita sekä monet hedelmäpuut kirsikoista luumuihin. Koristeomenapuussa on vieraillut talvisin niin taviokuurna kuin nokkavarpunenkin. Villiviinin marjat maistuvat esimerkiksi mustarastaalle ja mustapääkertulle.

– Oravat ovat mainioita, kun ne kipittävät iso mansikka suussaan, Päivi sanoo.

Riku ja Päivi houkuttelevat perhosia puutarhaansa syyssyriköillä, joiden ruukut kannetaan talveksi 2–10-asteiseen kellariin.

– Syrikkä on pihan ylivoimaisesti paras perhoskasvi. Niissä käyvät näyttävimmät päiväperhoset, kuten amiraali, ritari, suruvaippa, neitoperhonen ja nokkosperhonen, Riku luettelee ja kertoo purppuranväristen kukintojen houkuttelevan päiväperhosia, valkoisten taas yöperhosia.

Syriköiden ja muiden kasvien voimanlähteenä toimii kompostimulta, jota kertyy noin kuutio vuodessa.

– Käytämme kompostimultaa ihan kaikkialla, ruukuissakin. Emme osta lainkaan säkkimultaa, Riku kertoo.

Piha- ja talousjätteiden kierrättämiseen on varattu siisti alue, jossa on useita säiliöitä ja kompostikehikoita. Riku jälkikompostoi säiliöiden tuotoksen kahdessa puukehikossa. Toisessa on aina kypsyvää ainesta, toisessa taas käyttövalmista multaa. Suurin osa pihan tuottamasta eloperäisestä aineksesta kiertää kompostin kautta. Siemeniä kasvattaneet rikkaruohot nakellaan kuitenkin katteeksi pensaiden alustoille.

– Pienellä pihalla niistä itäneet taimet pystyy kyllä kitkemään, Riku sanoo.

Puiden lehdistä Riku silppuaa osan nurmikolle ja hamstraa osan talouskompostin kuivikkeeksi. Kaksi säiliötä on varattu pelkästään huonoille omenoille, jotka kompostoituvat niin ikään puiden lehtien kanssa.

Riku Lumiaro pärjää kompostien tuottamalla mullalla, ostomultaa ei tarvita.
Lumiarot pitävät japanilaisten puutarhojen seesteisyydestä ja tavasta käyttää kasveja, sammalia, kiviä ja vettä.

Pihan keskipisteenä välkehtii noin kymmenen neliön lammikko. Vedellä on Rikun mielestä suotuisa vaikutus lähes kaikkeen pihan pienilmastosta tuoksuihin ja eläimistöön.

– Seurailen kesäöisin lepakoiden saalistusta lammen yllä. Altaassa on niin paljon petoja, että ne syövät kaikki hyttysen toukat.

Lammikossa elelee muun muassa sudenkorentoja, malluaisia, suursukeltajia sekä vesiliskoja ja sammakkoja. Talvella pumppu kierrättää vettä, joka estää jäätymisen ja turvaa hapensaannin. Lammikon hyönteisten kannalta paras puhdistusaika koittaa keväällä.

– Pumppaan veden pois ja kerään sudenkorennon toukat vesiämpäriin. Samalla puhdistan pohjahiekan, Riku kertoo.

Noin 60 sentin syvyisen altaan pohjalla on allaskumi, jonka päällä on hiekkaa, kiviä ja vanhoja räsymattoja. Mattoja Riku on hyödyntänyt myös allaskumin alla suojana rikkoutumista vastaan.

Ratamosarpio kasvaa sekä vedessä että altaan laidalla.

Kasveista Riku on istuttanut altaaseen vain rentukoita, laidalla kasvaa keltakurjenmiekkaa, ranta-alpia, kulleroa ja kotkansiipeä. Vedestä piipottavat ratamosarat ja muut luonnonkasvit ovat löytäneet mieluisalle kasvupaikalle itse – samoin kuin altaan reunalla kasvava ratamosarpio, erilaiset sarat, ahomansikka sekä luhta- ja peltolemmikki.

– Meni noin viisi vuotta, kunnes allas ei enää näyttänyt tekemällä tehdyltä.

Altaiden päälle ei suositella yleensä puita roskaavien lehtien takia, mutta Lumiarojen pihassa veden ylle kurottaa ’Valkeakuulas’-omenapuun lehvästö.

– Vain harvoin näkee mitään niin kaunista kuin terälehtien kariseminen lampeen, Riku sanoo.

Valkoisten kukkien ja vedessä elävien hyönteisten lisäksi Riku nauttii veden kimmellyksestä ja sen heijastuksista.

– Aamulla vesi heijastuu talon seinään tehden siitä elävän, iltapäivällä se taas liplattaa grillin muurissa.

Seinää vehreyttävät köynnökset, kuten villiviini ja köynnös hortensia, tarjoavat pesä­ ja piilopaikkoja linnuille.
Julkaistu: 10.7.2019