Koiraterapiaa! Aapo hoitaa muistisairaita, Voima auttaa lukemisen opettelussa – näin eläimet auttavat ihmisiä

Kun espanjanvesikoira Voima lähtee töihin, se valmistautuu päivään vähän samalla tavalla kuin ihmisetkin: ensin puetaan asialliset vaatteet päälle. Voiman tapauksessa se tarkoittaa keltaista huivia. Siitä asiaan perehtyneet tunnistavat, että seitsemänvuotias espoolainen Voima on ammatiltaan lukukoira.

Omistaja Katja Kuusela kertoo, että Voima suoritti lukukoirakoulutuksen vuonna 2017, eli heti, kun koulutuksesta tuli osa Kennelliiton toimintaa. Lukukoiraksi ei ryhdytä noin vain, vaan on muutamia kriteerejä, joita kandidaatin pitää täyttää: tulee olla yli kaksivuotias, terve ja ihmisystävällinen. Lukukoiraohjaajan taas tulee olla täysi-ikäinen ja lisäksi Kennelliiton jäsen. Pätevyys hankitaan sekä koiralle että ohjaajalle liiton kautta.

– Ennen hommien aloittamista Voima kävi niin sanotusti työhaastattelussa Kytöpuiston koululla, ja häneen tykästyttiin siellä kovasti. Siitä lähtien olemme käyneet sekä koululla että välillä muissa tapahtumissa, Katja kertoo.

Lukukoiratoiminnassa on kyse sekä eläimen että omistajan vapaaehtoistyöstä. Normaalisti Voima käy hoitamassa virkaansa erilaisissa tapahtumissa tai paikoissa noin kerran kuukaudessa. Se ei silti tarkoita, että työtä tehtäisiin vain huvin vuoksi. Tutkimusten mukaan toiminnasta on aivan konkreettista hyötyä lukemaan opetteleville lapsille.

Koiran läsnäolon voima osui tutkijan eteen vahingossa. Se ei ole tavatonta – sattuma on usein ohjannut asian­tuntijat oikeaan suuntaan.

Psykiatri Boris Levinsonilla oli 1960-luvun alussa lapsipotilas, johon hänen oli vaikea saada kontaktia. Eräänä päivänä kaikki kuitenkin muuttui. Syitä oli kaksi. Ensinnäkin: Levinson oli ottanut koiransa Jinglesin mukaan töihin. Ja sitten kävi vielä niin, että hän joutui poistumaan työhuoneestaan hetkiseksi kesken terapiaistunnon. Lapsi­potilas jäi odottamaan.

Kun Levinson palasi huoneeseen, hän huomasi, että lapsi, joka ei ollut aiemmin suostunut sanomaan juuri sanaakaan, oli alkanut puhua koiralle.

Tuosta päivästä lähtien Levinson alkoi systemaattisesti testata koiran roolia terapiassa. Hän huomasi pian, että erityisesti lapsipotilaiden hoito eteni miltei säännönmukaisesti paremmin, kun Jingles oli paikalla. Levinson kirjoitti aiheesta useita tutkimuksia, ja nykyisin hänet tunnetaankin yhtenä modernin eläin­avusteisen terapian keskeisimmistä kehittäjistä.

Terapian lisäksi eläimet toimivat nyky-Suomessa monissa erilaisissa tehtävissä, joissa niiden läsnä­olo tekee ihmisille hyvää. Erityisen suosittuja näissä hommissa ovat koirat.

Lukukoira antaa lapsilukijoille itseluottamusta ja auttaa myös keskittymään. Koira kuuntelee hyväksyvästi, ei arvostele eikä moiti virheistä. Ja tietysti karvainen yleisö luo lisämotivaatiota: se saa monet lapset innostumaan lukemisesta aiempaa enemmän. Mutta miten Voima sen oikein tekee?

– Aluksi minä tervehdin lukijaa lyhyesti ja annan tietysti koiran tervehtiä myös. Sitten selitän, että tämä on sinun ja koiran kahdenkeskinen juttu, eli yritän kaikin tavoin häivyttää itseni pois siitä tilanteesta, Katja Kuusela kuvailee.

Lukukoiran ohjaaja on silti paikalla valvomassa tilannetta, sillä vaikka koira on koulutettu, ei voi koskaan tietää, miten se reagoi yllättäviin käänteisiin.

Normaali lukuaika on noin kymmenen minuuttia, Katja kertoo – ja tietysti loppurapsuttelut päälle. Lukemisen aikana Voima voi rohkaista lasta monin tavoin. Se on omistajansa mukaan hyvin taitava lukemaan tilanteita ja ihmisiä.

– Voima aistii, kuinka paljon lapsi toivoo läheisyyttä ja sopeuttaa sen mukaan käytöstään. Se voi joko makoilla vähän kauempana tai sitten tulla ihan tuolin viereen ja laittaa vaikka kuonon lukijan polvelle.

Lukutilanteet vaativat koiralta intensiivistä keskittymistä, joten Voima ottaa päivän aikana vastaan maksimissaan kuusi lukijaa. Sen jälkeen se on selvästi väsynyt. Silti puuha ainakin toistaiseksi innostaa Voimaa kovin. Kun lukukoiran huivi otetaan kotona naulakosta, se alkaa vinkua ilosta.

Lapset eivät ole ainoita, joille koirien seura on hyväksi. Niin sanottu kaverikoiratoiminta on osoittautunut tehokkaaksi esimerkiksi muisti­sairaiden ihmisten hoidossa.

Yksi tällaisista kaverikoirista on porvoolainen Aapo, yhdeksän vuotta. Aapon omistaja Lisbeth Pohjanpelto on kovan luokan koiraihminen: hänellä on kotona Aapon lisäksi kaksi muutakin kultaista­noutajaa. Kaverikoiratoiminnassa Pohjanpelto on ollut mukana seitsemän vuotta. Hän vierailee Aapon kanssa muun muassa ikäihmisten palvelukeskuksissa. Niissä Aapo onkin hyvin odotettu vieras, kuten muutkin kaverikoirat.

– Kyllä sen huomaa ihmisistä, miten he piristyvät koiran seurasta. Monilla iäkkäillä ihmisillä Aapon tapaaminen tuo mieleen muistoja omista entisistä koirista. Me sitten kuuntelemme heidän kertomuksiaan.

Eläimen rapsuttelu ja seura tutkitusti laskee ihmisen stressitasoa ja saa aikaan aivokemiallisen mielihyväcocktailin. Ja kuten kaikki tiedämme, koiralle on myös helppo osoittaa hellyyttä ja tunteita. Ne tunteet ovat molemminpuolisia, Lisbeth sanoo.

– Kun Aapo hyppää autosta palvelutalon pihalla ja huomaa missä ollaan, niin kyllä hänellä on aikamoinen kiire sisään. Aapo on aina nauttinut ihmiskontakteista.

Juuri sellaista luonnetta kaverikoiralta odotetaankin. Kaverikoirat vierailevat Suomessa palvelutalojen lisäksi esimerkiksi kehitysvammaisten ja lasten asumisyksiköissä ja päiväkodeissa. Karvaisten hoitajien ohjaajat eli koirien omistajat koulutetaan tehtävään. Koulutuksen yksityiskohdat riippuvat osittain siitä, millaisia kohteita koiralla on tiedossa.

Lisbeth Pohjanpelto on ollut mukana järjestämässä kaveri­koirakursseja, joilla on muun muassa lavastettu koiria varten sairaalahuone. Jos eläimen tuleva vierailupaikka kuhisee rollaattoreja ja kävely­keppejä, koiran on hyvä tottua niihin jo ennalta.

– Esimerkiksi palvelutaloissa on myös hyvä, että mukana on yhtä aikaa erikokoisia koiria, Lisbeth kertoo.

Isompaa koiraa on helpompi silittää pyörä­tuolista, ja pienen eläimen taas voi nostaa sänkyyn rapsuteltavaksi. Siksi Lisbeth ja Aapo käyvätkin vierailuillaan aina muutaman kollegan kanssa.

Aapo ja Voima toimivat molemmat tärkeissä tehtävissä, mutta kaveri- ja lukukoiratoiminta on silti koiralle ja omistajalle ennemminkin harrastus.

Sen sijaan kouvolalainen Maire on ihan viralliselta ammatiltaan kuntoutuskoira ja käy töissä joka arkipäivä. Vajaa kaksivuotias Maire toimii omistajansa, psykoterapeutti Paula Kerolan apulaisena. Sillä on siis hieman samanlainen rooli kuin Boris Levinsonin Jinglesilla aikanaan. Mairen läsnä­olo vähentää tilanteen jäykkyyttä ja asiakkaiden ja jännitystä, ja omalla eläimellisellä tavallaan se on mukana luomassa turvallista terapiaympäristöä.

– Ilman muuta Maire toimii monessa tilanteissa jäänmurtajana ja sosiaalisena liimana. Koiralle on helppo osoittaa tunteita paijaamalla ja lepertelemällä. Se paitsi vapauttaa tilannetta, myös auttaa meitä olemaan läsnä juuri kulloisessakin hetkessä, Paula Kerola kuvailee.

Hän valitsi Mairen lemmikikseen nimenomaan sillä ajatuksella, että koirasta tulee myös työ­kaveri. Maire on rodultaan tšekinpaimenkoira, oppivainen ja sosiaalinen tapaus. Sitä on kahdeksan viikon ikäisestä pennusta asti koulittu tehtäviinsä, joten ei ole ihme, että nykyään Maire näkee jo omistajansa katseesta, miten missäkin tilanteessa on syytä toimia.

Kuntoutuskoiran rooli on vaativampi kuin kaveri- tai lukukoiran – myös omistajalle. Mairen kaltaisten koirien virallinen nimi on kasvatus- ja kuntoutuskoira. Ne työskentelevät kasvatus-, sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ammattilaisten työpareina eri aloilla: psykoterapeuttien lisäksi niitä käyttävät muun muassa fysioterapeutit ja lastensuojelualan työntekijät. Koirat eivät ole ainoita eläimiä näissä rooleissa. Suomessa tunnetaan hyvin ratsastusterapia, mutta maailmalla myös kissat, delfiinit, marsut ja jopa siat toimivat erilaisissa kuntoutustehtävissä. Mutta millaisia ne sitten käytännössä ovat?

Maire on usein mukana esimerkiksi erilaisissa rentoutusharjoituksissa, Paula Kerola kertoo. Asia­kas voi esimerkiksi tunnustella koiran hengitystä ja sykettä ja sitten havainnoida itsestään samoja asioita. Välillä Maire voi myös ehdottaa, mistä asiakkaan kannattaisi puhua. Paulalla on nimittäin työtilassaan suuri noppa, jota Maire voi pyöräyttää, ja täten omalta osaltaan ”ohjata” keskustelua. Erityisesti nuorempien asiakkaiden kanssa Maire tekee muita hienoja temppuja, kuten kantaa omaa pientä ämpäriään.

Joskus ihmiset ymmärtävät Mairen roolin väärin ja olettavat, että koira on vain hoidossa.

– Koira on tietysti arvokas eläimenä itsessään, mutta töissä se on väline, koulutettu apulainen. Koiran rooli ei saa mennä asiakkaan edelle. Mairen ja minun arjessa kaikki tähtää siihen, että asiat toimisivat töissä, vaikka tietysti välitän Mairesta myös lemmikkinä.

Kasvatus- ja kuntoutuskoirat testataan asiaan perehtyneen järjestön testillä. Testin läpäisseet koirat voivat myöhemmin antaa työnäytteen, jonka jälkeen koira ja sen omistaja ovat virallisesti päteviä koira-avusteiseen terapiatyöhön.

Paula Kerola on opiskellut eläinavusteisia terapia­menetelmiä Jyväskylän ammattikorkeakoulussa. Ammattimainen koira-avusteinen työskentely on Suomessa lisääntynyt viime vuosina, ja toiminta on laajenemassa esimerkiksi vankiloihin.

Eläimet vaikuttavat ihmisiin monen eri aistin kautta, mutta eivät kuormita verbaalista tai kognitiivista puolta. Siksi niiden läsnäolo tuntuu monista rentouttavalta. Ehkä eniten eläimet kuitenkin vaikuttavat tunteisiimme. Ne koskettavat tavalla, jota ihminen ei välttämättä koe muuten kuin eläimen seurassa.

Niin lukukoira, kaverikoira kuin terapiakoira ovat kuitenkin enemmän kuin vain yksittäinen koulutettu eläin. Ilman omistajaansa ne eivät pysty toteuttamaan tehtäviään. Kyse onkin nimenomaan vuorovaikutussuhteesta eläimen ja sen omistajan välillä: molemmat ovat harjoitelleet omia tehtäviään, ja tästä yhteistyöstä syntyy eläimen aikaansaama vaikutus. Omistajaa ja koiraa kutsutaan termillä koirakko.

Tällä hetkellä sekä kaveri- että lukukoiratoiminta ovat pandemiatilanteen vuoksi tauolla. Paula Kerolakin tekee ison osan terapiatyöstään etänä, ja Maire ei voi osallistua hoitotyöhön kuten normaalisti. Koronavirus on siis eristänyt paitsi ihmisiä toisistaan myös ihmisiä heille tutuista eläimistä.

Monilla on varmasti jo ikävä Voimaa, Aapoa ja Mairea. Mutta kun tilanne normalisoituu, yksi asia on varma: koirakaverit ovat valmiina töihin.