Kotivinkki

Antti Holma päätti, ettei enää yritä perehdyttää ulkomaalaisia saunomiseen – ”Saunassa ollaan kuin itsenäisyyspäivänä: rauhassa ja hiljaa”

Antti Holma päätti, ettei enää yritä perehdyttää ulkomaalaisia saunomiseen – ”Saunassa ollaan kuin itsenäisyyspäivänä: rauhassa ja hiljaa”
Kotivinkin kolumnisti Antti Holma heräsi pohtimaan tavallisuuden ja kummallisuuden rajaa päästyään pitkästä aikaa suomalaiseen saunaan.
Julkaistu: 2.3.2022

Minusta tuli saunaintoilija vasta kun muutin pois Suomesta. Nykyisin ensimmäinen tehtäväni isänmaan kamaralla on mennä heiluttelemaan punttia vartiksi, jotta saisin verukkeen mennä saunaan.

Viime vierailulla nauroin kunto­salin suihkuhuoneen ovella ääneen, kun muistin: toden totta, tältä täällä haisee. Kuukaudet valta­meren takana olivat tehneet tehtävänsä, ja mieli­kuvissani saunoissa saat­toi aistia vain löylytuoksun ja puun. Kunto­salin saunan tyrmäävä keitetyn jalkovälin tuoksu sen sijaan heilautti minut hetkeksi itseni ulko­puolelle, ja saatoin ajatella ikään kuin vieraan ominaisuudessa, että tässä me istumme lähellä kiehumispistettä ilkosen alasti, haiskahtaa teuraalta, kukaan ei puhu – mikään ei ole yhtä omituista.

Löylyn myötä kaikki vierauden tunne kuitenkin katosi, ja tajusin olevani jälleen kotona. Minua jäi silti askarruttamaan se raja, milloin kummallinen muuttuu tavalliseksi.

Olisinpa tavallisessa maassani, ajattelee suomalainen, keittämässä tavallisia saunakahveja kello yhdeksältä illalla.

Suomalaisten helmasynti on ajatella suomalaista arkea jonkinlaisena tavallisuuden nollapisteenä ja muuta maailmaa erikoisena.

Vieläkin puhutaan erikoiskahveista, kun tarkoitetaan muuta kuin tavallista, 110-asteista vaalea­paahtoista, joka saa takahampaiden amalgaami­paikat soittamaan Kansanradiota. Ei siinä ole mitään tavallista kenellekään muulle kuin suomalaiselle.

Kun suomalainen matkustaa ja kysyy normal coffeeta, hän saa joko kummastuneita katseita tai pienen mustan kahvin, joka melkein järjestään on jonkinlainen normaali ainakin etelämmässä. Olisinpa tavallisessa maassani, ajattelee suomalainen, keittämässä tavallisia saunakahveja kello yhdeksältä illalla.

Amerikkalaiset juovat samanlaista pahaa suoda­tin­kahvia, mutta heistä taas suomalaisen saunan konsepti kuulostaa seksuaalirikokselta, varsinkin, jos heille kertoo lapsuuden yhteissaunoista. Jenkeille on usein traumaattista nähdä oma vanhempansa alasti tai edes ajatella, että omalla vanhemmalla edes olisi jotakin sellaista kuin alaston vartalo. Alastomuus ei ole Amerikassa normaalia.

Kun taas vein ranskalaisen mieheni ensimmäistä kertaa saunaan pari vuotta sitten, hän kulki perässäni, kertoi kamalia vitsejään ja yritti hiplata. Koetin selittää, että saunassa ollaan kuin itsenäisyyspäivänä, rauhassa ja hiljaa, mutta mies ei kuunnellut vaan nauroi ja valitti, kunnes sai kuumuudesta tai tylsyydestä tarpeekseen.

En ole ensimmäinen enkä viimeinen suomalainen, joka vie ulkomaalaisia saunaan ja kertoo kaskuja heidän erikoisista reaktioistaan, mutta itselleni lupasin, että perehdyttäminen saisi loppua minun osaltani siihen. Ei saunaa voi tajuta, jos sitä ei tajua.

Jos kysyin, voiko tämän juuston kuorta syödä, vastaus oli aina ”Ei missään tapauksessa” tai ”Se pitää syödä”.

Toista kulttuuria ei kai vain voi ymmärtää. Voi kokeilla itselleen vieraita asioita, voi olla iloinen turisti, joka väittää hahmottavansa, mutta ymmärtäminen ei ole käsityskyvyn piirissä, se on kehollista.

Kun salin saunan lauteilta noustuani tartuin löyly­sankoon, täytin sen ja palautin sitten saunaan, mies pimeydestä sanoi hiljaa ”Tos”. Vastasin hänelle miltei kuiskaten ”Ekstä”. En tiedä, miksi toimin niin kuin toimin, enkä varsinkaan, missä olin oppinut kyseiset repliikit, mutta kehoni tiesi ennen minua, mitä tehdä.

Muutamaa päivää myöhemmin ranskalaisessa ruokapöydässä pudottelin asioita ja osuin lasta leipä­vadilla päähän, koska kehoni tiesi vielä vähemmän kuin minä. Jos kysyin, voiko tämän juuston kuorta syödä, vastaus oli aina ”Ei missään tapauksessa” tai ”Se pitää syödä”. Minua ei enää niin harmita, etten itse tiedä, olen jo antanut periksi sille, etten ymmärrä.

Tulin silti omituisen iloiseksi, kun kotiin tultuamme löysin mieheni takapihalta pohtimasta, että tuohon mahtuisi sinulle pikkuinen sauna.

Antti Holma on löylynlyöjä, joka pitää topakasta alusta ja hellemmästä lopusta, mutta ei voi sietää kiuaskivien intohimotonta ja tasarytmistä kostuttelua.

3 kommenttia