Kotivinkki

”Keitetäänpä kahvit" on Antti Holman mielestä suomen kielen täysin lause – kolumnisti saa suodatinkahvilla yhteyden synnyinmaahansa

”Keitetäänpä kahvit" on Antti Holman mielestä suomen kielen täysin lause – kolumnisti saa suodatinkahvilla yhteyden synnyinmaahansa
Ranskalaisen miehen tapoihin amerikkalaisessa kulttuurissa on ollut helppo sopeutua, mutta suomalaisesta kahvittelusta pidän kiinni, Kotivinkin kolumnisti Antti Holma päätti.
Julkaistu: 4.8.2021

Sydämeni löi miten sattuu, ja mieheni pakotti minut tutkimuksiin. Olin havainnut rytmihäiriöt vuosia sitten, mutta en ollut halunnut kertoa asiasta. Sehän saattaisi johtaa diagnoosiin, ja suomalaisen miehen suhde terveydenhuoltoon on se, että kun ei ole diagnoosia, ei ole sairauttakaan.

Jätetään ensiksi kahvi pois, lääkäri sanoi. Selvä, vastasin ja ajoin kotiin kahville.

Minäkään en juo kofeiinitonta kahvia, koska se ei ole kahvia vaan pieruvettä.

Useimmat addiktit sanovat riippuvuuden olevan pelkkä tapa. Tupakoitsija väittää, ettei tarvitse nikotiinia, vaan tauon. Kolme viinilasia illassa juova kertoo voivansa olla juomattakin, mutta on vain tullut tavaksi ottaa pari. Jos kyse todella olisi tavasta, tupakoitsija voisi lutkuttaa tikkaria ja viinin ystävä juoda mehua, mutta he eivät tee niin.

Minäkään en juo kofeiinitonta kahvia, koska se ei ole kahvia, vaan pieruvettä. Silti riippuvuuksia ei voi perustella vain vaikuttavilla aineilla. Riippuvuuksissa on kyse monimutkaisista henkisten ja fyysisisten ­ilmiöiden keitoksesta, joka vaihtelee tilanteesta ja ihmisestä toiseen. Yhteistä niille on vain se, että yleensä riippuvuutta ei tule edes ajatelleeksi, ennen kuin joku tai jokin käskee lopettaa.

Lääkärin määräys lopettaa kahvinjuonti tuntui vihapuheelta. Viinat ja tupakat jätin jo vuosia sitten, mutta eihän kahvi ole mikään päihde! Se on elämäni eliksiiri, isänmaani ydin. Sielussani rupluttaa noin vuonna 1998 automarketista ostettu valkoinen kahvinkeitin, jonka lämpölevy on härmistynyt laikukkaaksi ja jonka saranat ja uumenet ovat ruskettuneet, kun keitin on yskinyt kahvinporot sinne, minne ei mikrokuitu yllä.

Kun vieraat pääsevät kotiin, he keittävät vielä iltakahvit, jotka ovat aina paremmat kuin kylässä.

Suomen kielessä ei ole täydempää lausetta kuin "Keitetäänpä kahvit". Se on yhtä käyttökelpoinen niin ilon kuin surun hetkellä, kriisissä ja juhlassa.

Yhdysvalloissa asuessani kaipaan eniten napakkaa suomalaista kahvittelua: Vieraiden tullessa ilmoitetaan kahvin tilanne jo ennen kuulumisia. Mennään tönöttämään pöydän ääreen ja pahoitellaan huonoa tarjoilua, joka voi aivan yhtä hyvin käsittää virsikirjalta maistuvat hätävara­keksit kuin sen seitsemän sortin voileivät ja torttuset. Neuvotellaan maito- ja kermatilanteesta, kun ei tiedetty kelpaako tavallinen, vai laitetaanko kerrassaan kauraa. Annetaan lupa istua pöytään ja siinä istutaan, kunnes kahvit on juotu ja käsivarsi hionnut kiinni pöydälle levitettyyn unikkovahakankaaseen. Ihosta lähtee maiskahdus, kun noustaan. Vieraat kiittävät ja katsovat kelloa ja sanovat, että pitääkin jo.

Kun vieraat pääsevät kotiin, he keittävät vielä iltakahvit, jotka aina ovat paremmat kuin kylässä.

Närästystä voivotellessani saan yhteyden synnyinmaahan.

Ranskalaisen mieheni tapoihin amerikkalaisessa yhteiskunnassa on ollut helppo sopeutua, mutta kahviasioissa en enää neuvottele. Mustaa lietettä mukinpohjaan jättävän mäntäpannun ja suoviemärin makuista kahvia valmistavan kapseli­koneen uuvuttamina ajoin automarkettiin ja ostin kunnon kahvinkeittimen, jonka termospannusta voi santsata niin väkevää mokkaa, että kitalaki säkenöi. Närästystä voivotellessani saan yhteyden synnyinmaahan.

Kaikesta huolimatta tein lupauksen lopettaa kahvinjuonnin, jos minulla todetaan sydänvika. Sitten lääkäri kertoi muljahdusteni olevan normaaleja. Iloiten soitin hyvät uutiset Suomeen ystävälle, joka myös kertoi käyneensä rytmihäiriöiden takia lääkärissä. Nauroimme ikääntymiselle kuin vanhat kanat, ja ilmoitin samalla pääseväni vihdoin käymään Suomessa. Mennäänhän kahville, sanoi ystävä.

Antti Holma on kosmopoliitiksi naamioitunut suurtalousemäntä, joka ryystäisi tassilta, jos kehtaisi.

13 kommenttia