Anni teki tietämättään tuohirusetin kuningas Charlesille – ”Saan tuohesta rohkeutta ja itseluottamusta”

Anni tekee ympäri vuoden ulkona työn ensimmäisen vaiheen, jossa tuohta leikataan jäkäläisistä levyistä. Enin silppu jää ulos, ja samalla voi etsiä pihalta aurinkoisen paikan. Korut Anni kokoaa sisällä, usein keittiönpöydällä tai sohvalla telkkarin ääressä. Ulkona tuuli veisi pienet osat mennessään.

Tuohen lisäksi Anni tekee rusetteja kukkojen pudonneista sulista. Eettisiä sulkia on vaikea saada, joten erät ovat pieniä.

Anni on tyytyväinen keksimäänsä Samasta puusta -konseptiin, jossa hääparin rusetti ja korvakorut tai aikuisen ja lapsen rusetit on tehty saman koivun tuohesta.

Kauaksi on tultu tuohivirsuista, kun Anni Koskeli-Ratamaa taivuttaa tuohta sormissaan. Vaikka hän asuu perinteisten tuohitöiden kultamailla Pohjois-Karjalassa, hänen lähestymistapansa materiaaliin on raikas ja moderni.

Tuohesta syntyy pääasiassa rusetteja juhla-asuihin ja korvakoruja. Annin kädenjälkeä näkyy myös ravintolan kuittipidikkeissä ja hotellin avainnauhoissa. Välillä materiaalia on jopa vaikea uskoa tuoheksi. Tuohitaitaja on tekijänä itseoppinut.

Anni, miten löysit tuohityöt?

Se oli oikeastaan vahinko. Menimme mieheni kanssa naimisiin kymmenen vuotta sitten, ja jostain oli kulkeutunut meille pieniä tuohisuikaleita, joista teimme häihin maljakoiden ympärille kieputettuja koristeita. Vuonna 2018 tuli kutsu ystävän puusepänliikkeen avajaisiin. Pukukoodissa sanottiin, että päällä pitää olla jotain puista. Muistimme varaston tuohijemman ja keksimme tuohisen rusetin, en edes muista kumman idea se oli. Googlesta ei löytynyt tuohirusetteja tai ohjeita sellaisen tekemiseen, joten lainasin kirjan tuohitöistä. Luin muutaman kappaleen ja lähdin testaamaan.

Juhlissa oli kohderyhmä kohdillaan, esimerkiksi paikallisia yritysneuvojia. Kaikki sanoivat, että vitsi miten siisti juttu, noita pitäisi saada myyntiin. Olen spontaani ihminen, ja seuraavana päivänä minulla oli toiminimi pystyssä. Olin äitiyslomalla päivätöistäni ja kaipasin jotain omaa vauva-arjen ohelle. Käsillä tekeminen on minusta aina ollut kivaa. Pian alettiin kysellä myös asustetta naisten juhla-asuihin, ja aloin tehdä korvakoruja ja hiuskoruja.

Anni on suunnitellut kymmenittäin erilaisia tuohikorvakorumalleja. Kaikissa niissä on luonnollisia muotoja, Anni ei halua pakottaa tuohta geometriseen muotoon. Koska tuohikoruja käytetään paljon hääkoruina, Anni yhdistää niihin myös helmiä ja kimallusta.

Anni on opetellut tuohen käsittelyn itse. ”En ole kokeillut enkä edes nähnyt perinteisten tuohitöiden tekemistä. Minulta on kyselty tuohikonttien tai -lippalakkien perään, mutta olen ohjannut kysyjät taitavammille tekijöille.” Anni julkaisee kuvia töistään Instagramissa @tuohi_design.

Miten tekeminen lähti käyntiin?

Monta rusettia meni ensin sytykkeiksi. Vähitellen hukkatyötä tuli vähemmän ja sain itseluottamusta.

Kuvittelin alkuun, että tekisin muutaman kymmenen rusettia. En olisi uskonut, että juttu lyö läpi, mutta se lähti lapasesta. Olen vuosien aikana tehnyt kokopäivätyön ja lastenhoidon ohessa monta tuhatta rusettia ja vielä enemmän korvakoruja. Kynnys uuden kokeilemiseen on madaltunut, toivottavasti muutenkin elämässä. Nyt uskallan näyttää omia juttuja enkä ajattele, että tulipa nyt vain tämmöinen tehtyä.

Oliko tuohi tuttu, vaikka isovanhemmilta?

Ei ollenkaan, vaikka täällä Pohjois-Karjalassa on vahvat tuohiperinteet. Itse olen kotoisin Savonlinnasta. Ukkini opetti käsitöitä ja teki laivojen pienoismalleja. Ukkini työpajalla Sulkavalla sain lapsena kokeilla puuntyöstöä ja naputella nauloja palikoihin. Intoni käsillä tekemiseen tulee varmasti sieltä. Nuorempana kokeilin kursseilla esimerkiksi mosaiikkitöitä. Sitten käsillä tekeminen jäi. Oli ihanaa löytää se uudestaan ja muistaa, miten paljon siitä tykkään.

Anni saa tuohta kahdelta yritykseltä, joista toinen kaataa yksittäisiä koivuja ihmisten pihoilta, toinen luovuttaa metsätalouden sivuvirtaa. ”Muistutan aina, ettei tuohen ottaminen kuulu jokaisenoikeuksiin eikä sitä saa kuoria pystyssä olevista puista.”

Jokainen suikale tuohta on omannäköisensä, siksi töistä tulee aina uniikkeja. Tuohen ulkonäköön vaikuttaa moni seikka: oksankohdat, pahkat, puun saamat naarmut, puun ikä ja jopa kasvupaikan kosteus, happamuus ja ravinteet. Tuohta työstäessään Annilta saattaa hurahtaa puoli päivää omissa maailmoissa.

Tuohen suikalointiin Anni käyttää nahan työstämiseen tarkoitettua työkalua. Hän ei tiedä, onko se yleisessä käytössä, mutta keksi työkalun miettiessään, miten voisi helpottaa tuohen leikkaamista. Olennaista on ohentaa tuohi riittävän ohueksi, muuten se halkeilee.

Tuohen alimpien kerrosten ruskea sävy vielä syvenee öljyämällä. Anni käyttää tuohesta eri kerrokset ja miettii pientenkin palojen kanssa, mitä niistä voi tehdä.

Miten tuohityöt muuttivat elämääsi?

Luovuus löytyi uudestaan. Lapsiperhearjessa päivärytmi on tietynlainen ja asioista tulee helposti suorittamista. Työtäni aluekoordinaattorina teen tiettyjen sääntöjen mukaan. Arjessa ei siis aiemmin ollut samalla lailla luovuutta. Alkuaikoina tekeminen oli kiivaampaa ja salaa haaveilin, että voisin tehdä tätä työkseni. Nyt on pitänyt vähän himmailla oman jaksamisen takia. Olen tarkoituksella päättänyt, etten tavoittele kokopäiväistä yrittäjyyttä. Nyt tuohitöihin ei mene enää kaikki illat yötä myöten ja on jäänyt enemmän aikaa perheelle ja urheilulle – ja yöunille!

Tähtihetkiäni on ollut, kun kaksi rusettiani on päätynyt Linnan juhliin. Aika tiukkaan katsoimme telkkaria, milloin rusetit vilahtavat ruudussa! Viimeksi sellaisen tilasi Linnan juhliin tenniksenpelaaja Harri Heliövaara. Aiemmin rusettia käytti Euroopan Metsäinstituutin johtaja Marc Palahí. Uskomattomin juttu oli, kun sain viestin, että hän oli vienyt tuohirusetin myös nykyiselle Englannin kuninkaalle, silloiselle Walesin prinssi Charlesille.

Koruja tai rusetteja ei värjätä, kaikki värierot ovat tuohessa itsessään.

Tuohen ja korujen metalliosien käsittely vaatii sorminäppäryyttä, eikä korujen kokoaminen ainakaan vielä onnistu muilta perheenjäseniltä. Kun Anni työstää tuohta kotona, 7- ja 5-vuotiaat pojat saattavat olla mukana silppuamassa omia palojaan. Tuohitöiden alettua perheeseen hankittiin robotti- imuri, joka huolehtii siivoamisesta päivittäin.

Mikä sinulle on tekijänä tärkeää?

Mietin kestävyyttä, enkä lähtisi hankkimaan raaka-aineita, joiden taustoja en tiedä. Tuohi on siitä hyvä materiaali, että sen voi kierrättää. En käsittele asusteita lakoilla, rusetit öljyän kevyesti. Jos työt menevät rikki tai niitä ei enää käytetä, ne voi käyttää sytykkeenä tai laittaa bioroskikseen, metalliosat metallinkeräykseen. Liian rosoiset kohdat toimivat sytykkeenä takassa. Toisaalta rosoja saa olla koruissakin. Näyttää hauskalta, jos pinta ei ole täydellinen.