Perheemme ruokakulut ovat reilusti alle virallisen viitebudjetin – 5 oivallusta, joilla olemme saaneet nipistettyä kustannuksista
Pienillä muutoksilla viisihenkisen perheemme ruokalasku on pienentynyt ilman, että ruoan mausta on pitänyt tinkiä, kirjoittaa digitaalisten sisältöjen kehittäjä Anni Alatalo.
Viime aikoina olemme puolisoni kanssa tuskailleet ruokakauppalaskuja. Kun tarkastelen yksittäisen kauppareissun kuittia, perheemme tuntuu syövän aivan valtavasti! Tuntuu, että ruoka vie suuren osan kuukausittaisista tuloistamme, ja kauppakuittien katselu saa pienen ahdistuksen pintaan.
Kahvipöytäkeskusteluiden ja lehtijuttujen pohjalta tiedän monen suomalaisen käyttävän ruokaan huomattavasti vähemmän rahaa kuin me, ja toisten taas huomattavasti enemmän – osa ei edes tiedä, kuinka paljon ruokaan menee! Tutkimustietoakin löytyy: Turun yliopiston tutkimuksen mukaan nelihenkisen perheen ihmisarvoisen elämän mahdollistava ruokamenot olivat vuonna 2022 noin 900 euroa kuussa. Kuluttajatutkimuskeskuksen kohtuullisen minimin viitebudjettien hintapäivitys marraskuulta 2024 taas kertoo, että viisihenkisen perheen, jossa on kaksi teini-ikäistä ja yksi kymmenvuotias (kuten meillä!) ruokabudjetti on 1432 euroa.
Meillä kuukausittainen ruokakauppalasku on keskimäärin hieman yli 800 euroa. Se jaettuna 30 päivälle on noin 26 euroa. Viisihenkinen perheemme kuluttaa siis ruokaan, taloustarvikkeisiin, kosmetiikkaan, pesuaineisiin ynnä muuhun päivässä hieman yli viisi euroa per henkilö, eli reilusti alle virallisen viitebudjetin.
”Säästömottoni on: mitä harvemmin käyn kaupassa, sitä enemmän voin säästää.”
Listasin oivallukset, joiden avulla olemme saaneet nipistettyä kustannuksista:
1. Seuraamme kulutusta tarkasti
Tärkeä oivallus ruokalaskuahdistuksessani on ollut alkaa seurata kauppaketjun tarjoamaa appia, josta voin vertailla kulutustamme niin vuosi- kuin kuukausitasolla. Se on aidosti vaikuttanut kulutuskäyttäytymiseeni. Sovelluksesta juurikin olen saanut helposti ja tarkasti selville, kuinka paljon käytämme rahaa ruokaan ja päivittäistavaroihin.
2. Harvensimme kauppareissuja
Säästömottoni on: mitä harvemmin käyn kaupassa, sitä enemmän voin säästää. Suunnittelen ateriat etukäteen, ja teemme ison ruokaverkkotilauksen noin kerran kymmenessä päivässä. Välillä joudumme toki tekemään täydentäviä ostoksia, kuten kipaisemaan kaupasta maitoa, tuoreita hedelmiä tai vihanneksia. Keskitämme kuitenkin ostokset toiseen isoista suomalaisista kauppaketjuista. Valinnat ovat ratkaisseet lähinnä bonukset, hinta ja tottumus.
3. Tilaamme ruoan (ja siten vältämme heräteostokset)
Vannon verkkotilausten nimeen. Se on keino välttää impulssiostokset, eikä ostosten kokonaishinta yllätä kassalla. Jos kauppalasku alkaa tuotteita ostoskoriin klikkaillessa nousta hälyttävän korkeaksi, ostoksia voi muokata niin paljon kuin sielu sietää ja vielä vaikka tilauspäivää edeltävänä päivänä: tuotteita voi vaihtaa halvempiin tai ruokalistaa muokata. Halutessaan verkkotilauksen voi tilata kotioven sijaan kaupan noutolokeroon, jolloin säästää kuljetuskustannuksissa. Omalla paikkakunnallani noutopalvelu maksaa usein alle euron.
4. Teemme valintoja
Olen vaihtanut useat ”merkkituotteet”, kuten vaikkapa tomaattimurskan, tonnikalan, kaurahiutaleet, lihat ja jauhot, kaupan omaan merkkiin. Usein meillä ei ole lainkaan kalaa (lukuun ottamatta appeni itse kalastamaa) viikoittaisella ruokalistalla. Ja kun syömme kalaa, laitamme sitä ruokaan, kuten keittoon, vähemmän kuin aiemmin olisimme laittaneet.
5. Ostamme vain sitä, mitä tulee syötyä
Meillä menee enää harvoin vihanneksia ja hedelmiä huonoksi. Tähän on päästy, sillä hankin vain satokauden tuotteita ja niitäkin aiempaa kitsaammin. Samalla perheenjäsenet ovat alkaneet arvostaa hedelmäkorin antimia entistä enemmän. Säästän myös esimerkiksi herkuissa ja erityistuotteissa, kuten kaiken maailman tahnoissa ja kastikkeissa, joita lopulta tulee käytettyä vain siihen yhteen aasialaiseen reseptiin niin, että loput tahnasta jää jääkaappiin pilaantumaan.
”Haluan edelleen, että ruoka on hyvää, monipuolista ja tuoretta.”
Yritän kaikesta huolimatta säästää ilman, että arjen pienistä iloista tarvitsee luopua kokonaan. Haluan edelleen, että ruoka on hyvää, monipuolista ja tuoretta – syöminen ja ruoanlaitto ovat ja niiden kuuluu olla hauska kokemus. En ole halunnut luopua yrteistä tai tuoreista vihanneksista, haluan maustaa lihani itse ja pyrin käyttämään kotimaisia raaka-aineita.
Myös eettiset syyt painavat ruokakorissamme: syömme kasvispainotteisesti, mutta meillä kuluu edelleen liikaa juustoa, lihaa ja maitotuotteita. Kasviproteiinitkaan eivät ole halpoja, mutta niitä kaipaa määrällisesti vähemmän. Meillä syödään viikonloppuisin herkkuja, juodaan vichyä saunajuomana ja leivotaan silloin kun huvittaa. Valmisruokaakin ostamme nopeatahtisen arjen pelastajaksi. Kananmunat eivät näy ruokakauppalaskussamme, sillä ostan ne suoraan lähituottajalta.
Viisihenkisen perheeni kulut ovat siis monen samankokoisen perheen kuluihin verrattuna vähintäänkin maltilliset, mutta säästön paikkaa löytyy edelleen. Uskon, että arkea järkeistämällä ja omaa kulutustaan seuraamalla ruokakuluista voi nipistää lisää – ja se kannattaa tehdä ajoissa, ennen kuin laskut alkavat todella ahdistaa.
Ps. Ei, emme ole yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevia vaan tukevasti keskiluokkainen, keskituloinen perhe, jossa on kaksi työssä käyvää aikuista. En siis yritäkään väittää, etteikö ruokakaupan laskua olisi mahdollista tikistää omastamme, vaan kolumnini kertoo oman näkökulmani kulutuksen tarkkailusta.
