Löysin joulun alelaarista jo huhtikuussa
Me jouluihmiset jaamme taidon elää vuotta vähän vinottain. Minua ole koskaan häirinnyt yhä aiemmin alkava joulu, kirjoittaa Kaikkien aikojen Joulun toimituspäällikkö Anni Alatalo.
Oli huhtikuinen tiistai ja tylsä kauppareissu. Päätin kurkata alepöytään ihan ohimennen. Siellä, kevätsälän keskellä, oli sitä parasta, toiselta puolelta ruudutettua ja laadukkaan jämäkkää lahjapaperia, kuvioinaan piparkakkuja, kuusia ja niitä hauskoja talorivejä, jotka nyt ovat niin trendikkäitä! Paperi oli juuri sellaista joulurekvisiittaa, joka saa jotain liikahtamaan sydänalassani. Ja me jouluihmiset tiedämme tarkalleen, mitä silloin pitää tehdä: ostaa paperia useita rullia.
Kotona piilotin rullat vaatehuoneen ylähyllylle. Siellä minulla on laatikko, johon olen säästänyt uudelleenkäytettäviä pakettikortteja ja kierrätyslahjanarua sekä muita paketointitarvikkeita. Kun paketoin aatonaattona lahjoja hiljaisessa kodissa, on aivan olennaista, että ainoa uutena hankkimani tarvike eli lahjapaperi on juuri oikeanlaista, kunnollista.
Joulu alkaa minulle monesti juuri tällaisista pienistä sattumista. Ei tarvitse olla joulukuu tai edes syksy, ei glögiä tai lunta, tarvitsen vain jotain pientä, joka muistuttaa siitä, että vuoden paras aika on tulossa. Joillekin jouluhankinnat huhtikuussa ovat yksinkertaisesti liikaa, liian aikaisin, liian hullua. Että voisiko nyt rauhassa vain viettää eri vuodenaikoja. Ajattelen toisin, eikä minua ole koskaan häirinnyt yhä aiemmin alkava joulu. Onko meillä tässä maassa muka jotenkin liikaa juhlia?
Ehkä meissä jouluttajissa joulu kytee läpi vuoden. Kun silmiini osuu jotain jouluista – resepti, jota haluan kokeilla, lahjaidea, jonka haluan tehdä läheiselle tai koriste, joka sopisi kotiimme – sisäinen jouluttajani riemuitsee. On ihanaa, kun joulusuunnitelmat heräävät eloon. Se ei tarkoita, että viettäisin joulua ympäri vuoden, vaan ne ovat enemmänkin pieniä merkkejä tulevasta. Ja nuo merkit voi ottaa vastaan, jos haluaa.
Tiedän, että tässä ei ole monelle teistä, lukijat, mitään outoa. Uskon, että me jouluihmiset jaamme taidon elää vuotta vähän vinottain. Emme ehkä avaa glögipulloa emmekä ripusta himmeleitä vielä kesällä, mutta alelaarin lahjapaperien myötä suunnitelmat käynnistyvät. Millaista joulua tänä vuonna kaipaan?
