Puutarhaguruni varoitti odottamasta kukoistavaa kukkamaata, jos sitä ei jaksa perustaa kunnolla
Olen kiitollinen, siunattu ja onnellinen kontakteistani ihmisiin, joilla on peräkärryjä, haarukoita, auroja, pakettiautoja ja erikokoisia traktoreita, kirjoittaa Viherpihan kolumnisti Anna Perho.
Kukkapenkki, sehän on soma. Sellaisen haluan talon eteen, joten ei muuta kuin hakemaan vähän multaa rautakaupasta.
Avaan netistä multalaskurin. Syötän penkin mitat sinne ja sitten syötän ne uudestaan, mutta määrä ei muutu. Multaa tarvitaan yhdeksän tonnia. Vilkaisen henkilöautoamme ja tajuan, että sillä tämä kuljetus ei nyt hoidu.
Lisäksi alan oivaltaa muitakin asioita. Muistelen keväistä Unelmien kukkapenkki -kurssia, jossa puutarhaguruni Lea Rauta varoitti odottamasta kukoistavaa kukkamaata, jos sitä ei jaksa perustaa kunnolla. Pelkkä mullan kaataminen maahan ei riitä.
Kasvit olen toki jo valinnut: sormustinkukkaa, tuoksukurjenpolvea, sinipallo-ohdaketta, kuparisaraa… Toimin kuin aikanaan talon remontin kanssa. Ennen kuin yhtäkään lahoa seinähirttä oli vaihdettu, olin jo tilannut saliin ihanan tapetin ja ostanut kirpputorilta kasan huonekaluja.
Sovin naapurin maajussin kanssa, että hän kuskaa mullat tulevan penkin nurkalle. Ylipäätään olen kiitollinen, siunattu ja onnellinen kontakteistani ihmisiin, joilla on peräkärryjä, haarukoita, auroja, pakettiautoja ja erikokoisia traktoreita.
Mullan alle pitää asetella biohajoava suodatinkangas, jonka haen, kuinkas muuten, rautakaupasta.
Tulee mieleen, että penkkihän pitää myös reunustaa jollain.
Sitten tulee mieleen, että penkkihän pitää myös reunustaa jollain. Muodikas kohopenkki ei rimmaa talon graniittisen kivijalan kanssa, joten seuraava tehtävä on löytää sopivat reunakivet.
Ja taas mennään! Yritän löytää kierrätetyt kivet, jotka olisivat juuri oikean korkuiset ja sävyiset. Se on lähes yhtä helppoa kuin saada kasvimaa kukoistamaan ilman kastelua.
Selaan yökaudet nettikirppiksiä. Ähtärissä olisi sopivat! ”Kuljetuksen hinnaksi arvioimme 1400 euroa”, myyjä kirjoittaa, ja kirjaudun ulos palvelusta.
Lopulta ajan elokuun hämärässä syvällä eteläsuomalaisessa metsässä olevalle tontille, joka voisi olla true crime -podcastin kansikuva. Mutta lupsakka myyjä ei ole luvannut turhia: siellä odottaa sievä kasa täydellisiä kiviä, jotka hän ajaa talolle mielevään hintaan.
Ja sitten vain mullat traktorilla penkkiin ja ahkerasti ansiotöihin.
Enää ei tarvita kuin kaivinkone! Sen paikalle saamiseksi järjestän työmaapalaverin, johon tutun Markun kanssa kuuluu tuumaileva kävely, reilusti tauotettu puhe ja sen päätteeksi syntyvä suunnitelma: näin tämä tehdään.
Koneella kuoritaan maata sen verran, että kivet saa upotettua hiukan maan sisään, kankaan päälle. Ja sitten vain mullat traktorilla penkkiin ja ahkerasti ansiotöihin, että jättipenkkiin saisi hankittua (rautakaupasta) riittävästi sormustinkukkaa, tuoksukurjenpolvea, sinipallo-ohdaketta, kuparisaraa…
Anna Perho on valmentaja, toimittaja ja kolumnisti, joka kunnostaa 1800-luvun lopussa rakennetun talon puutarhaa Ypäjällä. Voit seurata projektia Instagramissa @olipa_kerran_talo.
