Kompostivalmentaja muutti käsitykseni kompostoinnista täysin

”Kerro vain, jos tulee mitä tahansa kysyttävää.” Sydämeni hypähti, kun luin tämän viestin. Se oli tullut uudelta esikuvaltani, Komposti-Katelta, jonka kirjan luin ja merkkasin someen.

Kate Flood on australialainen kompostivalmentaja(!) ja -vaikuttaja. Törmäsin hänen Instagram-tiliinsä, eikä paluuta enää ollut: minusta on tullut ihminen, joka puhuu madoille.

Joo, tätä pitää varmasti vähän selittää.

Mielikuvani kompostoinnista on ollut hankala ja haiseva. Muistelen muinaista kotitalomme avokompostia, jonka pitäminen loppui ensimmäiseen äitini havaitsemaan rottaan. Mutta Katen aivopesun jäljiltä näen perunankuoret uusin silmin: ne tekevät puutarhastani kukoistavan paratiisin!

Talon keittiössä taas jauhavat bokashipöntöt. Ilmatiiviiseen muovisäiliöön laitetaan biojätettä, päälle mikro-organismeja sisältävää rouhetta. Noin kuukaudessa jätteet ovat fermentoituneet, minkä jälkeen ne ovat mieletöntä materiaalia kompostiin. Mikro-organismit ravitsevat multaa ja matoja, ja lopulta jäljellä on vain puutarhan kultaa.

Lisäksi pöntöstä lirutetaan erityisen hanan kautta bokashinestettä, jonka hehkutetaan olevan niin mieletöntä lannoitetta, että autiomaastakin saisi viidakon.

Multaa totisesti tarvitsenkin, sillä aloin perustaa alkukesän puhteiksi perennapenkkejä.

Niiden suhteen sain luovan idean. Avaruudellinen hahmotuskykyni on täyttä nollaa. Siksi penkin kuvitteleminen mielessä tuntui todella hankalalta. Miten laskea oikea taimien määrä? Miten ne sortteeraisi penkkiin, jotta tulee cottage garden -tunnelmaa?

Sitten välähti. Muistin, että talon rempasta oli jäänyt vintille rullallinen pinkopahvia. Tuumasta toimeen: rullasin pahvin rakentamani kohopenkin päälle. Piirsin siihen tussilla jokaisen kasvin paikan, jolloin näin yhdellä katseella, mitä tulee mihinkin.

Leikkasin kasveille reiän pahviin ja tumps, taimi reikään. Helppoa ja hauskaa!

Pahvi saa jäädä penkkiin ohuen katteen alle, sillä se hajoaa viikoissa. Ja tämänkin opin Komposti-Katilta: pahvi on ystävä, jolla voi korvata kuivien lehtien puutetta.

Niin – kompostimanian myötä olen oppinut katselemaan puutarhaa uusin silmin: mitä täältä voisi laittaa aarrettani, multakasaa, kasvattamaan?

Tajusin homman riistäytyneen käsistä, kun näin ystäväni takapihalla lehtikasan, ja kysyin, saisinko ottaa lehtiä hieman mukaan.

Nyt on Katelta kysyttävää: mitä tehdä, kun ystäväni luulee minun seonneen?

Anna Perho on valmentaja, toimittaja ja kolumnisti, joka kunnostaa 1800-luvun lopussa rakennetun talon puutarhaa Ypäjällä. Voit seurata projektia Instagramissa @olipa_kerran_talo