Viherpiha

"Taimet ovat melko kalliita nykyään" – ja siksi kannattaa opetella kasvien lisäämisen jalo taito, kolumnisti Adrian Evans kirjoittaa

"Taimet ovat melko kalliita nykyään" – ja siksi kannattaa opetella kasvien lisäämisen jalo taito, kolumnisti Adrian Evans kirjoittaa
Viherpihan kolumnistin Adrian Evansin mielestä mikään ei ole yhtä taianomaista kuin kasvien lisääminen. Puuhassa tosin on omat ongelmansa.
Julkaistu: 5.10.2021

Niistä moninaisista puutarhurointiin liittyvistä askareista kasvien kasvattaminen on aina kiehtonut minua eniten. Oli kyseessä sitten vihannessadon kasvattaminen siemenistä, pistokkaiden ottaminen pensaista tai suuriksi rehahtaneiden perennojen jakaminen, mikään ei ole yhtä taianomaista kuin katsella omien taimiensa kasvua.

Kasveja voi lisätä kahdella eri tavalla: suvullisesti eli siemenistä ja kasvullisesti eli kasvinosista (lehdestä, varresta tai juuresta). Kasvullisesti lisäämällä saa aina identtisen kopion kasvivanhemmasta, kun taas siemenistä kasvatetuissa taimissa voi olla paljonkin vaihtelua.

Viime vuonna kumppanini pyysi minua tekemään puutarhaamme vähän uusia taimia lisäämällä niitä jo olemassa olevasta kasvikokoelmastamme. Tästä oli oikeastaan tuplasti hyötyä, sillä minulla sattui olemaan yksi hieman hylätty, perennoja ja rikkaruohoja täynnä oleva penkki, joka kaipasi kipeästi siivoamista ja uudistamista.

Aivan samalla tavalla kuin pensaat saavat uutta energiaa ja elinvoimaa oksien leikkausten jälkeen, vanhat perennatkin nuortuvat ja virkistyvät, kun niitä jaetaan.

Kun perennat keväällä alkoivat osoittaa kasvun merkkejä, kaivoin ne ylös ja poistin penkistä niin paljon rikkakasveja ja juuria kuin pystyin. Moni perennoista oli sellaisia, jotka kasvattavat vuosittain uudet pikkutaimet pääkasvista. Nämä varjohiipat, kurjenmiekat ja kellukat jaoin käsin erottelemalla ja istutin puolen litran P9-ruukkuihin jatkokasvatukseen.

Kasveista, joita ei voi jakaa, otin puolipuutuneita pistokkaita heinäkuun lopulla. Tällaiset pistokkaat ovat mielestäni vähemmän työläitä kuin keväällä tai alkukesällä otettavat ruohovartiset pistokkaat, jotka vaativat ympärilleen tasaista kosteutta pysyäkseen hyvässä nestejännityksessä aina juurten kasvuun saakka. Lisäsin puolipuutuneista pistokkaista muun muassa useita syysleimujen ja neilikoiden lajikkeita. Asetin pistokkaat poly­styreeni-kennostoon, yhden aina omaan 3 x 3 -senttiseen kennoonsa.

Ongelmani on, etten osaa lopettaa lisäämistä ajoissa.

Syksyllä työt taas jatkuivat. Nyt vuorossa oli vanhojen siperiankurjenmiekkojen nostaminen ja jakaminen. Aivan samalla tavalla kuin pensaat saavat uutta energiaa ja elinvoimaa oksien leikkausten jälkeen, vanhat perennatkin nuortuvat ja virkistyvät, kun niitä jaetaan. Hyvä aika jakamiseen on (kevään lisäksi) syksyllä, kun maa on vielä lämmin – tällöin taimet ehtivät juurtua ja vakiintua sijoilleen ennen kuin lämpötila tippuu ja kasvu pysähtyy.

Taimet ovat melko kalliita nykyään. Ja hinnat vain nousivat tänä vuonna, kun taimista oli pulaa ihmisten ostettua niitä niin paljon viime vuonna. Kasvien lisääminen onkin opettelun arvoinen taito, sillä sen avulla kasveja saa puutarhaansa ilmaiseksi. Minun ongelmani on, etten osaa lopettaa sitä ajoissa.

Adrian Evans on englantilaissyntyinen hortonomi, jonka mielestä kaikki alkaa mullasta.

Kommentoi »