Syysistutukset ruukussa – 14 upeissa väreissä hehkuvaa asetelmaa ja ideaa

Upea, värikäs syksy! Perinteisiin punasaviruukkuihin istutetut kasvit on koottu hehkuvaksi ryhmäksi penkin päälle. Ruukkujen väri sopii kauniisti punahattujen (Echinacea purpurea) ja punakenguruntassun (Anigozanthos manglesii) hehkuun. Pronssisara (Carex comans) ja sulkahirssi (Pennisetum ’Hameln’) tuovat ruukkuasetelmaan trendikästä niittymäisyyttä.

Monivuotinen punahattu kannattaa istuttaa maahan kukinnan jälkeen. Koristeheinät säilyvät ruukussa hyvännäköisinä pitkälle syksyyn, Australiasta kotoisin oleva punakenguruntassu kavahtaa pakkasia.

Hillitty hopeisen harmaa istutus tuo raikkaan ja tyylikkään tuulahduksen ruskaväreissä leiskuvaan maisemaan. Komean isolehtisen ’Angel Wings’ -villakon (Senecio candicans) seuralaisiksi ovat päässeet perinteisemmät hopealanka (Leucophyta brownii) ja hopealehti eli hopeavillakko (Senecio cineraria). Moderni betoniruukku sekä oksanpätkät tuovat asetelmaan mukavaa rosoa. Huolehdi kastelusta pakkasten tuloon saakka.

'Angel Wings' -villakon voit nostaa sisälle talveksi, sillä se viihtyy myös sisällä huonekasvina. Ulkona se kestää hopealangan ja hopealehden tapaan muutaman asteen pakkasia.

Näyttävä ruukku korostuu entisestään, kun istutat siihen samaa värimaailmaa toistavia kasveja. Sinapinkeltainen ruukkukrysanteemi (Chrysanthemum), sarakasveihin kuuluva kirjavalehtinen sarakki ’Everflame’ (Uncinia), punaisenruskea keijunkukka ’Boysenberry’ (Heuchera) ja matala lumikellokanerva (Erica carnea) muodostavat hienostuneen asetelman, jossa erilaiset lehtimuodot pääsevät oikeuksiinsa. Nosta ruukku ovenpieleen tai vaikkapa parvekkeelle syyspäivien iloksi!

Kastele krysanteemia säännöllisesti, upota vesiämpäriin, jos se pääsee kuivumaan. Kasvi kestää parin asteen pakkasia. Koristeellinen sarakki taas selviää jopa 10 asteen pakkasiin saakka. Keijunkukka ja lumikellokanerva ilahduttavat ruukussa pitkään, mutta eivät yleensä ruukussa selviä kevääseen saakka.

Harmahtavan tummanvihreässä ’Skyline’-kanervassa (Calluna) on kukkia vain nimeksi. Kasvin juju piileekin sen koristeellisissä pystyissä versoissa. Sen seuraksi sopivat samoja pinkin ja vihreän sävyjä toistavat syklaami (Cyclamen) ja koristekaali (Brassica oleracea). Näyttävästä marjakanervasta (Pernettya mucronata) on myös valko- ja purppuramarjaisia lajikkeita. Marjoja ei ole tarkoitettu syötäväksi, ainoastaan ihasteltavaksi. Sammal viimeistelee parvekelaatikon metsäisen tunnelman. Älä päästä kasveja kuivumaan!

Syklaami, marjakanerva ja koristekaali kestävät pientä pakkasta, kaalin värit alkavat kunnolla vasta voimistua ensimmäisten hallaöiden jälkeen. 'Skyline'-kanerva on tästä nelikosta kestävin, mutta astiassa ei sekään selviä talven yli täysin vehreänä.

Violettiin taittavan mustan ja tummanvihreän liitto on aina yhtä dramaattinen. Matalan rönsyakankaalin (Ajuga reptans ’Black Scallop’) ja parsakasveihin kuuluvan mustakäärmeenparran (Ophiopogon planiscapus ’Nigrescens’) samansävyisissä mutta eri muotoisissa lehdissä on kiehtovaa jännitettä. Tyylikäs, tummanvihreälehtinen orjanlaakeri (Ilex aquifolium) tuo asetelmaan kolmiulotteisuutta. Rönsyakankaalin voit istuttaa maahan talveksi. Sen sijaan orjanlaakeri ja mustakäärmeenparta ovat meillä melko talvenarkoja.

Syksy värittää ’Red Dragon’ -ukontattaren punaiset lehdet vaaleanpunaisiksi varmimmin ruukussa. Riittävän valoisassa ja kosteutta hyvin pidättävässä maassa perenna saa ruskansävyjä myös kukkapenkissä. Viihtyessään ’Red Dragon’ saattaa levitä maassa melko voimakkaasti, ruukuissakin niin paljon kuin tilaa on tarjolla. Suomessa kasvin talvenkestävyys ei kuitenkaan ole kovin hyvä, joten siitä harvoin saa riesaa itselleen. Keväällä ei kuitenkaan heti pidä menettää toivoaan, ’Red Dragon’ lähtee kasvuun melko myöhään. Skimmin kukat sointuvat hyvin yhteen ukontattaren punaisten lehtien kanssa.

Korkeaan ja kapeaan ruukkuun sopii linjakas istutus, kuten tässä tyylikkään vihreän talvikellokanervan (Erica x hiemalis) ja melko harvinaisen, kirjavalehtisen koprosman (Coprosma) ’Fire Burst’ yhdistelmä. Koprosma on ainavihanta pikkupensas Uudesta-Seelannista. Se sietää 5–10 asteen pakkasia ja pärjää hyvin alkusyksyn, mutta ei kokonaista talvea ruukussa. Liikettä ja keveyttä parivaljakko saa hennon keveästä kuparisarasta (Carex buchananii). Peruukkipensas (Cotinus) ’Grace’ antaa luontevan taustan tälle hienostuneelle istutukselle.

Kasvien maanläheiset, syksyiset sävyt toistuvat kauniisti isosta, patinoituneesta terrakottaruukusta. Päähuomion vievät suurikokoinen korallikeijunkukka (Heuchera) ’Marmalade’ ja ruskeanpunakukkainen skimmia (Skimmia japonica). Skimmian nahkamaisten vihreiden lehtien keskeltä kurkottaa ukontatar (Persicaria microcephala) ’Red Dragon’, ja taustalla kuparisara (Carex buchananii) taivuttaa hentoja versojaan.

Syksyn edetessä pikkupakkaset muuttavat korallikeijunkukan kellertäviä lehtiä intensiivisemmän värisiksi. Vasta säiden kunnolla kylmetessä kasvin kauneus alkaa haalistua. Myös ainavihanta skimmia säilyy hyvännäköisenä pitkään, sillä pikkupakkaset eivät sitä vielä hetkauta. Jos valitset mahdollisimman isokokoisen skimmian ja istutat sen suureen ruukkuun, kasvi voi hyvin selvitä jopa talven yli. Tällöin sen pääsee keväällä siirtämään puutarhaan, vaikkapa alppiruusun seuralaiseksi suojaisaan, puolivarjoisaan paikkaan.

Astelia ’Silver Shadow’ muistuttaa suosittuja verililjapuuta (Cordyline fruticosa) ja tähkäliljaa (Phormium tenax), joskin sillä on aivan oma hopeanhohtava värisävynsä. Tähkäliljan tapaan se on kotoisin Uudesta-Seelannista ja sietää hyvin ajoittaista kuivuutta, tosin ei kavahda kosteuttakaan. Astelia sietää noin viiden asteen pakkasia. Talvettaminen onnistuu helposti tilassa, jonka lämpötila on 0–5 lämpöastetta. Keväällä taimen voi surutta jakaa veitsellä, se ei sitä hetkauta. Astelia kasvaa korkeintaan metrin mittaiseksi, leveyttä se saa hieman enemmän.

’Silver Shadow’ on rekisteröity Euroopassa 2011. Kuvan istutuksessa astelia on saanut seuraa hopealangasta (Leucophyta brownii), korallikeijunkukasta ’Cinnabar Silver’ sekä valkokukkaisesta ”Beauty Ladies” -sarjan kanervasta (Calluna vulgaris).

Keltavihreä tyräkki Euphorbia x martini ’Ascot Rainbow’ on mielenkiintoinen perenna. Kun säät viilenevät, se saa vaaleanpunaiseen taittuvan värityksen. Kasvia myydään usein nimettömänä ”syysmixinä”, joten sen saatavuus on helpompaa kuin uskoisi. Sen arvioidaan talvehtivan Etelä-Suomessa maahan istutettuna, mutta ruukussa se kestänee vain kovimpien pakkasten tuloon saakka.

Taustalla näkyy puukellokanervan (Erica arborea) risteymä. Sitä myydään usealla eri nimellä, mutta todennäköisesti kyseessä on ’Albert’s Gold’ (E. arborea f. aureafolia). Lajike kestää 5–10 asteen pakkasia ja voi ainakin teoriassa kasvaa parimetriseksi. Luonnossa puukellokanerva viihtyy happamassa maassa, mutta jos sitä kasvatetaan syyskoristeena, maaperän koostumuksella ei ole niin suurta väliä. Syksyyn mennessä kasvu on päättynyt.

Puukellokanerva ’Albert’s Gold’ ja kuparisara ovat saaneet kavereikseen ruukun etualalle koprosman ja valkomaksaruohon (Sedum album) ’Emmaste’. Korallikeijunkukka ’Plum Pudding’ on kasvanut saviruukussa jo pari vuotta. Kesällä tämän viehättävän perennan lehdet ovat luumunpunaiset, mutta syksyn kirpeyden yltyessä niihin tulee jännittäviä beigen sävyjä.

Kuulaat aurinkoiset syyspäivät yhdistettynä kylmiin öihin antavat kasveille kauniin ruskan. Monet ruukkukasvit tuntuvat saavan sitä kauniimman syysvärityksen, mitä valoisammassa paikassa ne kasvavat ja mitä paremmin niitä on lannoitettu ja kasteltu kasvukaudella. Ajoittainen kuivuminen ei kuitenkaan haittaa. Päinvastoin, se vain parantaa värien loimua.

Yksittäin ruukkuun istutettu kasvi menestyy usein paremmin kuin monen lajin yhdistelmäistutukset. Kun ruukussa on vain yksi kasvi, se on helppo istuttaa juuri sille sopivaan kasvualustaan ja -paikkaan sekä lannoittaa ja kastella sitä oikeaoppisesti. Ei ole huolta, että heikosti ja hitaasti kasvava laji jäisi vahvojen alle. Yhden lajin ruukkuja kannattaa sommitella asetelmaksi. Nosta ruukkuryhmät esiin portaille ja sisääntulojen yhteyteen, kun kukin kasvi on parhaassa loistossaan.

Hillitty, sammalenvihreä ”Green Boys” -pensastädyke (Hebe) tarjoaa rauhoittavan vastaparin punalehtiselle ’Red Baron’ -hurmesilkkiheinälle (Imperata cylindrica). Sorakate korostaa heinän koristeellista olemusta. Pensastädyke sietää pieniä pakkasia. Viihtyessään hurmesilkkiheinä talvehtii avomaalla. Ruukussakin se voi selvitä talven yli, jos sen siirtää kovien pakkasten aikaan kylmään kasvihuoneeseen tai miedosti lämmitettyyn tilaan. Hoida ruukkukasveja syksyllä leikkaamalla ruskettuneita lehtiä pois.

Yrtit ja vihannekset sopivat erinomaisesti ruukkuistutuksiin. Kuvassa keltavihreä ryytisalvia (Salvia officinalis) ’Icterina’ kasvaa sulassa sovussa ’Evergold’-saran (Carex) ja keltaisen montereynsypressin (Cupressus macrocarpa) ’Wilma’ kanssa. Ryytisalvia ei meillä talvehdi avomaalla, ja ’Evergold’-sara ei ole saroista kestävimpiä, mutta syksyn istutuksissa tämä kaksikko säilyy pitkään kauniina. ’Wilma’-sypressi sietää jopa yli kymmenen asteen pakkasia, mutta ei yleensä talvehdi edes maahan istutettuna – tosin poikkeuksellisistakin tapauksista on kuulunut huhuja.

Upean ruskan saava nandina (Nandina domestica) kerää katseet. Pensasta pidetään talvenarkana, mutta se on kuitenkin talvehtinut Etelä-Suomessa penkkiin kaivettuna ja jatkanut kasvuaan seuraavana kesänä. Nandinan seuralaisena komeilevat koristekaali ’Victoria Pigeon’ ja kanerva ’Theresa’.

Sisäkäyttöön tarkoitetussa siniharmaassa ruukussa ei ole pohjareikää, joten ruukun pohjalle on lisätty runsaasti ruukkusoraa ja sen päälle asetettu hieman saviruukkua pienempi muoviruukku. Näin vesi ei jää helposti seisomaan ruukun sisälle, mikä ehkäisee juurten hapensaantia. Vesi voi jäätyessään ja sulaessaan myös halkaista ruukun. Nosta sisäkäyttöön tarkoitettu ruukku katon tai katoksen alle.

Ruukut Järvenpään kukkatalo ja Kanta-Hämeen puutarhakeskus, osa kuvausrekvisiittaa.

Juttu on julkaistu alun perin 26.9.2017.