”Onneksi emme maalanneet kaikkea” – 1970-luvun lautamökin alkuperäiset mäntypinnat raikastuivat remontissa hellävaraisella otteella
1970-luvun lautamökistä tuli helsinkiläisperheen lomapäivien tyyssija Villa Sulona, jossa kaikki on mieleistä ja itse laitettua. Raikastusremontissa katto ja osa seinistä jätettiin kokonaan käsittelemättä.
linasta, Teemusta, Sofiasta ja Oivasta tuli Saimaan rannan mökkeilijöitä kevättalvella 2019 oikeastaan puhtaasta sattumasta. Savonlinna oli helsinkiläisperheelle vain nuppineula Suomen kartalla, kun tämä 1970-luvulla rakennettu lautamökki osui Elinan silmiin Oikotiellä.
– Kun kahlasimme katsomaan tätä, lunta oli reisiä myöten. Sitä oli niin paljon, että emme oikeastaan voineet tietää, onko mökki muutaman askeleen päässä Saimaan rannasta, kuten meille kerrottiin.
Mökki oli huonossa kunnossa. Mutta ennen korona-aikaa hintalappu oli vielä kohdillaan, tie vei perille, mäntymetsä ympäröi paikkaa ja sijainti tontilla antoi syyn olettaa, että mökillä voisi nauttia huikaisevista auringonlaskuista.
– Kun olimme täällä ensimmäisen kerran, päivä oli kylmä ja kirkas, aurinko osui mökkiin upeasti ja ranta aukeni ilta-aurinkoon päin. Se oli sellainen sydämen läikähdys, Elina muistelee.
Läikähdystä seurasivat kaupat ja iso remontti. Ensimmäiseksi kaatui kevyt väliseinä, joka erotti keittiön muusta tilasta.
– Mökin on aikoinaan rakentanut puuseppätaitoinen paikkakuntalainen. Täytyy nostaa hänelle hattua, sillä rakenteet olivat erinomaisessa kunnossa, Elina sanoo.
– Mutta kyllä alussa mietimme, oliko ihan hölmöä ostaa näin huonokuntoinen mökki. Korona-aika onneksi teki sen, että oli aikaa ja mahdollisuuksia olla mökillä ja remontoida.
70-luvun mökkien raikastusremontti tarkoittaa usein kellastuneiden mäntypintojen maalaamista vaaleiksi.
Elina päätti rohkeasti pitää seinät ja katon entisellään, ja valkoisen maalipinnan sai vain lautalattia. Tilaan tuli siten sopivasti lisää valoisuutta.
– Onneksi emme lähteneet maalaamaan kaikkea. Nyt ratkaisu kunnioittaa mökin alkuperäistä asua, Elina sanoo.
Vanha huussi oli Elinalle kauhistus. Sen tilalle he hankkivat kompostoivan biokäymälän, jonne voi heittää myös biojätteet. Mökillä on sähkö, ja juomavesi tuodaan toistaiseksi mukana. Tontilla on kaivo, mutta sen vedenlaatua Elina ja Teemu eivät ole vielä tutkituttaneet.
Elinan periaatteena on, että mökistä ei tule kodin tavaroiden kaatopaikkaa. On hyvä, että mökki näyttää erilaiselta kuin oma koti ja että siellä on oma tunnelmansa.
Kaikki mökille hankitut kalusteet ovat tarkoituksenmukaisia ja useimmiten myös kierrätettyinä hankittuja. Esimerkiksi tuvan sohvan virkaa toimittavat pinottavat laverit, jotka muuntautuvat käden käänteessä sängyiksi. Ne ovat osoittautuneet käteviksi myös silloin, kun perhe on välillä vuokrannut mökkiään.
– Ajattelen, että kun remontoi itselle mieluisan, joku muukin voi viihtyä siellä, Elina toteaa.
Pienimuotoisen vuokraamisen ajatuksena on ollut tasata mökin remonttikuluja ja nostaa sen käyttöastetta, mikä on myös ekologinen teko.
– Mökki on meille tärkeä paikka. Vuokraaminen on tuonut pientä lisää ja täyttänyt tyhjiä viikkoja.
Perheellä ei ole sukujuuria seudulle, mutta rakkaus Saimaaseen oli puraissut heitä jo aiemmin seutua tuntevien ystävien kanssa veneillessä. Nykyään perheellä on soutuveneen lisäksi moottorivene, jolla hurauttaa mökiltä Savonlinnan torin rantaan 20 minuutissa.
– Saimaa tarjoaa aina jotain uutta ja rajattomia mahdollisuuksia mökkeilyyyn, Elina kehuu.
