Meidän Talo

Suunnitteletko 1940–1970-luvulla rakennetun omakotitalon ostoa? Asiantuntija listasi vaaranpaikat, joihin on syytä kiinnittää huomiota

Suunnitteletko 1940–1970-luvulla rakennetun omakotitalon ostoa? Asiantuntija listasi vaaranpaikat, joihin on syytä kiinnittää huomiota
Jos olet aikeissa ostaa 1940–1970-luvulla rakennetun omakotitalon, kiinnitä erityistä huomiota näihin kohtiin.
Julkaistu: 24.3.2022

1940- ja 50-luvun talot

1. Hukkalämpö kuivattaa

Kun vanhat puurankarunkoiset talomallit suunniteltiin, kosteuden tuotto asunnoissa oli hyvin pieni. Vedet kannettiin sisään ja ulos. Pesutilat olivat piharakennuksessa. Talot lämmitettiin tulisijoilla, jotka panivat ilman kiertämään, ja prosessin synnyttämä alipaine imaisi korvausilmaa rakenteiden raoista. Nyt samoissa taloissa lotrataan vedellä ja tulisijoja käytetään harvoin.

Painovoimainen ilmanvaihto ei useimmiten enää riitä kierrättämään ja kuivattamaan sisäilmaa. Jos taloon on tehty nykyaikainen seinärakenne, alkuperäisen ilmanvaihdon ”korvausilmaraot” on todennäköisesti tukittu. Aina ei ole hoksattu asentaa riittävää määrää ilmanvaihtoventtiileitä tuomaan korvausilmaa hallitusti. Poistoilmaa varten voidaan tarvita huippuimuria tai lämmön talteenotolla varustettua ilmanvaihtokonetta.

Selvitä, miten ilmanvaihtoa on tehostettu.

2. Eristeenä ilmaa ja hölynpölyä

Runkopalkkien välissä oli usein eristeenä kutterinpurua ja ilmansulkuna tervapaperia. Ulkoverhouslaudat lyötiin suoraan kiinni runkoa jäykistävään vinolaudoitukseen, eikä tuuletusrakoa aina ollut. Rakenne oli kuitenkin niin harva, että eristeisiinkin asti päässyt kosteus kuivui omia aikojaan. Rintamamiestalon alkuperäinen purueriste on lähes poikkeuksetta tiivistynyt niin, että yläkerrassa eristeenä on vain ilmaa. Painumisongelmaa koetettiin korjata ruiskutettavalla ureavaahdolla, ”hölynpölyllä”.

Selvitä, miten seinien ja yläpohjan eristykset on parannettu.

3. Seinä maalattu tukkoon?

Kun vanha seinärakenne on sisäpuolelta lämmin, kosteus siirtyy tehokkaasti ulospäin, elleivät ulkoseinän maalikerrokset estä sen haihtumista. Nykyaikaiset ulkoseinien maalit läpäisevät vesihöyryä. Mutta jos ulkoverhouslaudat on vuosikymmenten kuluessa maalattu moneen kertaan perinteisellä tiiviin kalvon muodostavalla ”lateksilla” ja jos verhouksen takana ei ole tuuletusrakoa, seinän sisään jumittunut kosteus on voinut aiheuttaa vaurioita. Suurin riski on seinän kylmässä alaosassa, missä diffuusio liikuttaa kosteutta heikosti.

Selvitä ulkoseinien rakenne ja maalikerrosten paksuus.

Nykyaikaiset ulkoseinien maalit läpäisevät vesihöyryä.

4. Muovinen kosteusloukku

Vanhojen rankarunkoisten omakotitalojen ensimmäiset peruskorjaukset saatettiin tehdä – 1970-luvun viranomaisohjeiden mukaan – aivan väärin. Muovikalvo pantiin tuulensuojaksi heti ulkovuorauksen taakse, jolloin lämpimistä sisätiloista ulos pyrkivä kosteus tiivistyi muovin sisäpintaan ja eristeen sisään. Tästä syntyi varsinainen kosteusloukku. Suurin osa alkuperäisistä ja kyseenalaisesti peruskorjatuista rakenteista on sittemmin remontoitu nykyaikaisiksi kerrosrakenteiksi.

Selvitä, miten peruskorjaukset on tehty.

5. Kosteutta märkätiloissa

Jos rintamamiestalossa oli kellari, se oli käytännössä aina kylmää varastotilaa. Elintason noustessa tuo tila otettiin asumiskäyttöön. Sinne rakennettiin useimmiten sauna ja pesuhuone, kenties pyykkitupa ja takkahuone. Erityisesti märkätilat saneerattiin nykymittapuun mukaan arveluttavalla tavalla. Pesutilat levytettiin, ja lattiaan siveltiin jonkin sortin kosteussulkumassaa. Kunnollista vedeneristystä ei tehty, ja rakennuksen alapohjassa on saattanut muhia melkoinen kosteusongelma, josta eroon pääseminen edellyttää todella mittavaa remonttia. Muista, että varsinaisissa märkätiloissa vedeneristys pitää olla myös seinillä.

Selvitä märkätilojen vedeneristykset.

6. Vanha salaoja ei toimi

Moni 1940–50-luvun omakotitalo on rakennettu ilman anturan alapuolella kulkevia salaojia. Ja vaikka salaojat olisi rakennettukin, niiden käyttöikä on useimmiten jo lopussa. Vaikka putki on auki, salaoja ei välttämättä toimi. Maa-aines salaojan ympärillä täyttyy veden kuljettamalla hienorakeisella aineksella. Kun sitä kertyy tarpeeksi, vesi ei enää pääse sen läpi salaojaputkeen. On hyvä, jos salaojien uusimisen yhteydessä on uusittu myös kellarin seinän ulkopuolinen veden- ja lämmöneristys. Tällöin sokkeli jää rakenteen lämpimälle puolelle, ja sisältä tuleva kosteus siirtyy ulospäin, kohti kylmää.

Selvitä salaojien kunto.

7. Vesi voi tulla laatan läpi

Vanhojen talojen maapohjaa pystyttiin vain harvoin tasaamaan riittävän paksulla sorakerroksella. Alapohjan laatta saatettiin valaa ohuen hiekkapatjan päälle, mikä mahdollistaa kosteuden nousun kapillaarisesti. Tämän voi tarkistaa esimerkiksi laittamalla lattialle muovikalvon viikon ajaksi. Nouseva kosteus tiivistyy muovin alapintaan. Kosteuden voi saada kuriin tehokkaalla lattialämmityksellä, mutta talon ostamista suunnittelevan ei kannata etukäteen luottaa konstin onnistumiseen. Jos laatan läpi nousee merkittävästi kosteutta kellariin, on syytä etsiä paremmin rakennettu talo. Virheen perusteellinen korjaaminen kävisi todella kalliiksi. Pieni kosteuden nousu ei ole vaaraksi rakenteille tai asukkaiden terveydelle; ongelmia syntyy, jos sisäilman suhteellinen kosteus pysyy 60 prosentin yläpuolella.

Selvitä, tuleeko kellariin liikaa kosteutta.

1960- ja 70-luvun talot

8. Kosteus nousee betonilattiaan

Tämän aikakauden omakotitalojen merkittävin vaaranpaikka on suoraan betonilaatan päälle puukoolattu ja eristetty lattia. Se on lähes aina homeessa. 70-luvulla ruvettiin käyttämään EPS-eristettä eli styroxia betonilaatan päällä, jolloin tilanne parani hieman, mutta kosteus nousi yhä alapohjan laattaan. Sieltä se aiheutti vaurioita seinärakenteen alasidepuuhun, jos käytössä oli surullisenkuuluisa valesokkeli.

Selvitä alapohjan rakenne.

Valesokkelin kunto pitää selvittää aina rakenteen avaamisella.

9. Valesokkeli on iso riski

Valesokkelirakenne oli 1960–70-luvulla omakotirakentamisen valtavirtaa. Asukkaiden kannalta oli mukavaa, että ulko-ovi oli maan tasalla, eikä rappusia tarvittu. Valesokkelin tunnistaa helposti juuri tästä ominaisuudesta. Valitettavasti rakenne on altis kosteusvaurioille. Valesokkelitalo on yleensä puurunkoinen ja tiiliverhoiltu. Itse valesokkeli on maanpinnan alapuolelle ulottuvaan puurunkoon kiinnitetty betonilaatta, joka pikasilmäyksellä näyttää oikealta perusmuurilta.

Kapillaarisesti nouseva kosteus pääsee helposti tärvelemään rungon alaosan. Vaurioitunut rakenne korjataan yleensä teräskengityksellä, jolloin puurungon alimmat osat korvataan teräsjaloilla ja polyuretaanieristeillä ja eristetään ilmatiiviisti sisätiloista. Valesokkeli on luokiteltu riskirakenteeksi, ja kuntotarkastusten suoritusohjeen mukaan riskirakenteen kunto pitää selvittää rakennetta avaamalla, ei pintapuolisella arvioinnilla tai kosteusmittarilla.

Selvitä, onko valesokkelirakenne korjattu.

Kengitetty valesokkeli.

10. Höyrynsulun pitää olla tiivis

1960-luvulla eristeet alkoivat vaihtua mineraalivillaksi, joka kerää kosteutta eikä hevin luovuta sitä takaisin toisin kuin kutterinpuru tai massiivihirsi. Niinpä seinärakenteen lämpimälle puolelle laitettiin muovikalvo estämään sisäilman kosteuden siirtyminen eristeisiin. Aina ei ymmärretty, että höyrynsulku edellyttää täydellistä tiiviyttä. Jos muovikalvoon jää rakoja tai huolimattomasti tiivistettyjä läpivientejä, eristeen ja muovin väliin hiljalleen hiipivä kosteus jää muhimaan ja muodostaa oivan kasvualustan sienirihmastoille. Useimmat tuollaisista rakenteista on sittemmin onneksi korjattu.

Selvitä, onko höyrynsulku tehty tiiviiksi.

11. Muovimatto kutistuu

1960–70-lukujen uudistaloissa märkätilat rakennettiin samaan tapaan kuin vanhempien talojen saneerauksissa. Pesuhuoneen seiniin ja lattiaan siveltiin usein vain ohut kosteussulku. Läpivientien tiivistäminen oli ongelma, jota ei vieläkään ole saatu täysin ratkaistua. Joskus vedeneristeenä käytettiin saumoistaan yhteen hitsattua muovimattoa. Hyvin tehtynä se oli toimiva ratkaisu mutta ei pitkäikäinen. Muovimatto kutistuu vanhetessaan, jolloin saumat rakoilevat ja päästävät kosteuden lattiarakenteisiin. 70-luvullakin seiniin harvoin rakennettiin vedeneristys ja kattoon höyrynsulku.

Selvitä märkätilojen vedeneristys.

12. Tasakatto vaatii huolenpitoa

Tasakattojen ongelmat ovat periaatteiltaan samanlaisia kuin märkätilojen vedeneristyksissä. Bitumikermien saumat alkavat vuotaa, ja läpiviennit (kattokaivot, tuuletusputket, savupiiput, kattoikkunat) on tehty huolimattomasti tai väärin perustein. Jäätyminen voi rikkoa bitumikermin. Kosteusvahinkojen välttämiseksi on oleellista, että kattokaivot puhdistetaan usein, varsinkin syksyllä, jos ympärillä on isoja lehtipuita.

Selvitä, onko tasakattoa hoidettu oikein.

13. Kuntotarkastus ja kauppakirja

Hyväkään kuntotarkastus ei kerro kaikkea. Se on lähinnä tilastollinen otos talosta. Vaikka rakenteita avataan ja tutkitaan, aina voi jäädä jossain toisaalla oleva vauriokohta havaitsematta. Vanhaa taloa ostettaessa pitää varautua tiettyihin riskeihin. Kauppakirja kannattaa tehdä niin, että siinä sovitaan myöhemmin löytyvien vaurioiden korjaamisesta ja kustannusten kohdentamisesta. Jokaisen rakenteen kohdalla määritellään pelinsäännöt. Silloin ei tarvitse lähteä oikeuteen. Oikeudenkäynti voi käydä paljon kalliimmaksi kuin kiistelyn kohteina olevien vaurioiden korjaaminen.

Selvitä riskit ja tee kauppakirja huolellisesti.

Asiantuntija: toimitusjohtaja Mikko Juva, Peruskorjaamisen ja Rakentamisen Kehittämiskeskus PRKK

Kommentoi »