Valesokkeli kuntoon kengittämällä – ongelmatalo sai remontilla kuivat jalat

Vuonna 1976 rakennetun talon valesokkeli oli ollut vuosikausia näkymättömän tuhon käsissä, kun kodinhoitohuoneen lämminvesivaraajan putki oli repeytynyt ja valuttanut parikymmentä litraa vettä vuorokaudessa alapohjaan.

Kari Hujasen ja Anitta Kuutti-Hujasen pitkään kestänyt taloremontti oli jo loppusuoralla, kun vika vasta havaittiin. Viimeisimmässä remontissa oli tarkoitus uusia saunaosasto ja kodinhoitohuone.

Pintarakenteita purkaessaan Kari havaitsi putken repeytymän ja tuho alkoi paljastua. Valesokkeli oli läpäissyt veden näkymättömiin, ja betonilaatta imenyt loput.

– Mustunut alajuoksu oli niin pehmeää, että se mureni paikoitellen käsiin. Vahingon laajuudesta päätellen vesirallia oli jatkunut jopa 10 vuotta, Kari Hujanen kertaa tapahtunutta.

Valesokkelin ongelma ilman vesivahinkoakin on se, että maakosteutta pääsee siirtymään betonin kautta alajuoksuun, etenkin jos talon salaojitus ja kapilaarikatkot eivät ole kunnossa. Suoraan betonia vasten oleva puu ei kestä ikuisesti kostean betonilaatan päällä.

Valesokkelin remontti voidaan toteuttaa vaihtamalla puisen runkorakenteen alaosa teräskenkiin, betoniharkkoihin tai valettuun sokkeliin. Vakuutusyhtiön kanta tässä tapauksessa oli, että korjaus tehdään harkoilla.

Hujaset halusivat kuitenkin löytää hitaalle harkkokorjaukselle vaihtoehdon. He päätyivät Petteri Kinnusen kehittämään teräksiseen valesokkelikenkään, jota käyttämällä työvaiheet vähenevät ja korjausaika lyhenee.

Vakuutusyhtiön korjaussuunnitelma meni roskiin, ja korjaukseen palkattu urakoitsija Juhani Valve teki tilalle valesokkeliremontista uuden suunnitelman perustuen teräskenkiin. Urakkaa varten varattiin kaksisataa valesokkelikenkää. Ulkoseinien lisäksi kengitettiin talon keskellä oleva kantava seinä.

Valesokkelikengän korkeus on säädettävissä, joten kenkä saadaan kiristettyä oikeaan korkoon.

– Tärkeintä on saada valesokkelikenkä suoraan. Pystytolpan sahauspinta pyritään saamaan mahdollisimman suoraksi, jotta puulle saadaan maksimaalinen varauspinta, kertoo Petteri Kinnunen Petteri Kinnunen Suomen Valesokkeli Oy:stä.

Tässä talossa kosteus oli noussut ylemmäs pystyrunkoon, joten puuta piti jatkaa terveellä pätkällä kakkosnelosta. Kirvesmiehet sahasivat runkotolppiin sopivan pituiset jatkopalat, joiden toinen alapää ruuvattiin kiinni sokkelikenkään, ja yläpää kiinnitettiin naulauslevyllä. Imuri huusi jokaisen kengityksen välissä, sillä tulevaa desinfiointia varten poteron oli oltava siisti.

Kirvesmiehet kiinnittivät katkopalan ja naulauslevyn sirkkelin vieressä kengän ollessa irrallaan. Lisäpätkä liitettiin runkopuuhun naulauslevyllä, ja kenkä kiristettiin laatan ja tolpan väliin kiinto- tai jakoavaimella.

Yksi valesokkelikenkä kantaa 5 000 kilon kuorman. Kengitys voidaan tehdä joko etenemällä nurkasta yksi pystypuu ja kenkä kerrallaan tai kengittämällä sieltä täältä. Useampaa vierekkäistä tolppaa ei kannata ottaa tyhjän päälle kerrallaan.

– Kengittämällä tolppa kerrallaan varmistetaan, että talon paino on edelleen kahden viereisen tolpan kannattelema, ja katon reunan korkeutta pystytään hallitsemaan koko ajan myös lumikuormassa, Petteri Kinnunen muistuttaa.

Kengityksen jälkeen seinärakenne ja laatan pinta puhdistettiin imurilla desinfiointia varten. Desinfiointi tehdään valesokkelikengän asentamisen jälkeen ennen uusien eristeiden laittamista.

– Potero eli betoniura, jossa alaohjauspuu on ollut, pitää puhdistaa todella hyvin ja olla huolellinen, ettei poteroon jää vanhaa puuta, sillä ongelma muhii juuri siinä, Kinnunen varoittaa.

Desinfioinnilla varmistetaan, että rakenteet ovat varmasti puhtaat ennen uusien eristeiden asentamista ja seinän levytystä.

Lattialämmitysputkiston asentamisen jälkeen alapohjaan valettiin aikaisempaa paksumpi pintavalu. Se ulotettiin sokkelin ulkoreunaan saakka, jotta myös valesokkelikengät tarttuivat valuun kiinni. Näin rakenteesta saadaan kestävä.

Lattiavalun jälkeen työ jatkui väliseinien ja pintojen työstämisellä sisustussuunnitelman mukaan. Yksi odotetuimmista uutuuksista on oma karaokehuone. Kari ja Anitta perustivat karaoken maailmanmestaruuskilpailut 15 vuotta sitten saunan lauteilla. Yritys on myyty pois, mutta karaoke on edelleen pariskunnan tärkeä harrastus ja intohimo.

– Tummanpuhuva viininpunaisella ja kullalla höystetty sisustus jäi vesivahingon jalkoihin. Uudet sävyt ovat valkoinen, musta, harmaa ja hopea. Talosta tuli paljon valoisampi, Anitta Kuutti-Hujanen kertoo onnellisena.

Valesokkelin remontin yhteydessä uusittiin myös ikkunat, sähkölämmitys vaihtui maalämpöön ja talo sai salaojat.

– Käytännössä saimme uuden talon, Kari Hujanen toteaa.