Syötävä näkösuoja ja 9 muuta syytä rakastaa (ja kasvattaa!) vadelmia
Superherkullisten ja helppohoitoisten vattujen kasvatus onnistuu pienessäkin tilassa. Valittavana on runsas kirjo erilaisia lajeja ja lajikkeita, joista osa tuottaa satoa myös syksyllä. Ehkä haluat myös hauduttaa vatun lehdistä lempeää teetä?
1. Vatusta saa tuuhean näkösuojan
Riviin tuettu vadelmakasvusto on verraton näkösuoja. Se vie vähän tilaa, mutta tuo iloa ja hyötyä sitäkin enemmän. Vadelma muodostaa tuuhean, vehreän ja jopa parin metrin korkuisen seinämän, joka antaa yksityisyyttä ja tuulensuojaa. Tämä siirtolapuutarhoista tuttu ratkaisu kannattaa pitää mielessä myös kotipihassa, kun miettii vatturivistölle sopivaa paikkaa. Näin satoaikaan pensaiden lomassa voi nauttia marjoista kuin olisi omassa piilopaikassaan.
2. Monia värejä ja makuja kokeiltavaksi
Monimuotoinen Rubus-suku on marjamaailman aarrearkku, joka tarjoaa kokeiltavaksi kirjavan joukon kasveja vadelmasta sinivatukkaan ja japaninvatukasta boysenmarjaan. Lajit eroavat toisistaan paitsi maun, myös kasvutavan, talvenkestävyyden ja viljelytapojen puolesta. Marjojen värikirjo ulottuu auringonkeltaisesta oranssiin ja tummansinisestä lähes mustaan.
Sukuun kuuluu myös useita matalakasvuisia lajeja, jotka rikastuttavat marjapalettia omintakeisilla aromeillaan. Niissä on useita FinE-kasveja, kuten lakka ’Nyby’ (I–VI), mesimarja ’Susanna’ (I–V) sekä jalomaaraimet ’Beata’ ja ’Sofia’ (I–V). Myös tavallisissa vadelmissa on useita FinE-lajikkeita, joista kestävimmät ’Jatsi’ ja ’Ottawa’ sekä pensasvadelma ’Maurin Makea’ menestyvät vyöhykkeillä I–V.
3. Tarjolla vanhoja ja uusia lajikkeita + luonnonkantoja
Vadelma on perinteinen marjakasvi, josta kasvaa vanhoissa pihoissa kantoja ja lajikkeita, joita ei ole saatavana taimimyynnistä. Uudet, taudeista puhdistetut vadelmantaimet ovat suositeltavia, mutta myös vanhat ja elinvoimaiset vadelmat ansaitsevat paikkansa puutarhassa. Kestävä ja terve vadelmikko voi parhaimmillaan olla ainutlaatuinen kasviaarre ja makoisa perintö jälkipolville. Vattujen kirjoa rikastuttavat luonnosta siirretyt punaiset ja keltaiset vadelmat, paikalliskannat sekä siementaimet.
4. Vadelmia on helppo lisätä nappaamalla juurivesoista uusia taimia keväällä tai syksyllä.
5. Vatut eivät vaadi paljon hoivaa
Vadelmat tuottavat satoa ilman jatkuvaa paapomista, kun kasvupaikka on niille mieluisa. Satsaa kuitenkin versoja kannatteleviin tukirakenteisiin heti istutusvaiheessa, sillä ojennuksessa pysyvät varret helpottavat keräämistä ja auttavat pitämään marjat terveinä. Suurin ponnistus onkin poiminta, mutta voiko sitä edes kutsua työksi, kun palkintona on herkkumarjoja.
6. Voit istuttaa myös pensasmaiseksi
Pensasvadelman taimet voi istuttaa perinteisen rivin asemasta halkaisijaltaan noin 1,5 metrin kokoiselle alueelle. Näin niiden kasvusto varttuessaan muistuttaa marjapensasta. Jos istutat taimia useaksi ryhmäksi, jätä ryhmien väliin 1,5 metriä.
7. Satoa myös säleiköstä
Karhunvatut ja niitä muistuttavat liuska- ja mustavatukat sekä japaninvatukka sopivat mainiosti säleikköön, jossa versot saavat sekä tukea että aurinkoa. Kasvupaikka kannattaa kuitenkin miettiä tarkkaan, sillä juurivesat pyrkivät laajentamaan reviiriään innokkaammin kuin tarhuri toivoisi. Leviämistä voi ehkäistä rajaamalla kasvualustan vähintään 40–50 sentin syvyydeltä esimerkiksi peltilevyillä.
8. Lehdistä lempeää teetä
Vadelman ja karhunvatun lehdet antavat teelle miedon maun. Lehtien marjaisan aromin saa loihdittua esiin hiostamalla eli fermentoimalla. Pienen perehtymisen jälkeen se onnistuu helposti: Anna lehtien aluksi nuupahtaa muutaman tunnin ja sen jälkeen rullaa niitä käsissä tai kauli kevyesti, jotta solukko rikkoutuu hieman. Tämän jälkeen asettele lehdet ilmavasti lasipurkkiin, jonka kansi jätetään raolleen. Pidä astia lämpimässä paikassa, kunnes lehdet muuttuvat ruskehtaviksi ja niiden tuoksu voimistuu. Kuivata lehdet ilmavassa paikassa tai hyötykasvikuivurissa.
9. Marjoja ei tarvitse suojata
Vaikka vatut loistavat punaisina ja mehukkaina, linnut jättävät ne yleensä rauhaan. Pensaita ei siis tarvitse verhota verkkoihin, ellei naapuruston varis satu mielimään uudenlaisia makuelämyksiä.
10. Auringon kypsyttämät mehukkaat ja makeat vadelmat maistuvat jokaiselle!
Tiesitkö vadelmista?
Kaikki vadelmat arvostavat aurinkoista ja lämmintä kasvupaikkaa sekä pitkää kasvukautta. Sadontuottamisen lisäksi kasvuston pitää ehtiä kerätä voimaa juuristoon ja tuleentua ennen talvea. Heikko tuleentuminen lisää talvivaurioiden riskiä.
Erityisen tärkeää lämpö on myöhään kypsyvälle karhunvatulle. Piikkisten versojen takia kasvia käsitellessä kannattaa käyttää tukevia hanskoja. Kasvi myös leviää ärhäkkäästi, joten sille kannattaa varata selkeästi rajattu paikka. Karhunvattu kukkii erityisen kauniisti, ja sen isot valkoiset kukat houkuttelevat pölyttäjiä. Yleensä taimet myydään karhunvatun nimellä, vaikka Viljelykasvien nimistössä lajikkeet jaetaan liuskavattuihin, tarhakarhunvattuihin ja mustavattuihin.
Myöhäisiin marjojiin kuuluu myös syysvadelma, joka tuottaa satoa saman vuoden versoilla. Suomessa kaikki kasvukautta pidentävät ja lämpöä keräävät tavat, kuten muovihuone tai -tunneli sekä lämmin seinusta, ovat sille hyödyllisiä, sillä ulkona vain pieni osa marjoista ehtii kypsyä.
Tavallisten vadelmien marjat kypsyvät toisen vuoden versoihin. Sato alkaa heinäkuussa ja jatkuu yleensä joitakin viikkoja. Keltaisten lajikkeiden maku on yleensä punaisia miedompi ja rakenne pehmeämpi. Erityisen isomarjaiset lajikkeet ovat suosittuja ammattiviljelmillä näyttävien marjojensa ansiosta. Tunnetuin lajikkeista on ’Glen Ample’ (FinE), jonka taimia on tarjolla myös kotipuutarhaan.
Kotimaisen ’Heisa’-mesivadelman marjoissa voi aistia mesimarjamaisen vivahteen. Vadelman ja mesimarjan I–III-vyöhykkeillä menestyvä risteymä muistuttaa ulkonäöltään ja hoitotoimiltaan tavallista vadelmaa, mutta sen sato kypsyy lähes samanaikaisesti heinäkuun loppupuolella.
Pensasvadelmiksi kutsutaan lajikkeita, jotka kasvattavat versojen typistämisen jälkeen runsaasti sivuhaaroja. Koska versot jäävät mataliksi, kasvuston voi jättää tukematta tai sen ympärille voi kiepauttaa tukinarun.
