Kasvien kukat olivat suuret ja ihmeellisen kauniit, kuin joillakin eksoottisilla orvokeilla. Auli Ketola ei ollut koskaan aiemmin nähnyt niin hienoja pelargoneja.
– Nuo Belgian matkalla 1980-luvun lopulla kohtaamani englanninpelargonit muuttivat täysin käsitykseni pelargonista. Olin pitänyt kasvia tylsänä mummonkukkana, hän tunnustaa.
Auli osti englanninpelargoneja kotiin tuliaisiksi, mutta ei saanut niitä menestymään talven yli, vaikka oli harrastanut pitkään huonekasveja. Kului vielä monta vuotta, ennen kuin hän oppi, että juuri englanninpelargonit ovat Suomen olosuhteissa todella vaikeita talvetettavia. Ne tarvitsevat valoisan paikan ja tasakostean mullan.
– Pelargonit olivat kuitenkin alkaneet kiehtoa minua. Löysin kestäviä kotipelargoneja, jotka pärjäsivät vuodesta toiseen, vaikka unohdin ne johonkin nurkkaan ja kastelin silloin kuin muistin. Lasken, että olen harrastanut pelargoneja noin 25 vuotta, mutta todella vakavasti seitsemän vuotta.
Todella vakavalla harrastamisella Auli tarkoittaa sitä, että kaikki muut kasvit ovat jääneet. Nykyään hänellä on huonekasveinakin vain pelargoneja.
– Pillipelargoni ja vanhin ruusunnuppupelargonini ovat minulle rakkaimmat. Ne ottaisin mukaani autiolle saarelle.
Vanhimmat Aulin pelargoneista ovat jo täysi-ikäisiä. Valtaosa hänen yli 300 pelargonilajin ja -lajikkeen kokoelmastaan asustaa hulppeassa 35-neliöisessä pelargonitalossa, joka valmistui toissa kesänä. Kauniisti sisustetun jokaisen pelargoniharrastajan unelman seinät on paperoitu pelargonitapetilla. Katossa killuu kristallikruunu. Auli on kerännyt kirpputoreilta pelargoniruukkujensa aluslautasiksi nostalgisia kukka-aiheilla koristeltuja kahvitasseja.
– Suosin hengittäviä saviruukkuja, mutta olen huomannut, että varsinkin monet luonnonlajit viihtyvät paremmin muovipurkeissa.
Pihapiiristä löytyy pelargoneja varten myös 8- ja 12-neliöiset kasvihuoneet. Niiden olosuhteet ovat kuin yö ja päivä, toinen on kuiva ja toinen kostea. Aulin toiveissa on saada jossakin vaiheessa myös kasvihuone, jonka olosuhteet vastaavat sademetsän tropiikkia. Hän haluaa kokeilla pelargoneja eri paikoissa, jotta tietäisi missä mikäkin niistä viihtyy.
Pelargonien menestymisestä Suomen olosuhteissa on vain vähän tietoa. Aulin mielestä parasta pelargoniviisautta löytyy tällä hetkellä Britanniasta ja Ruotsista. Kahden suuren pelargonimaan painotuksissa on selkeä ero. Englantilaiset pitävät kompaktin kokoisista kasveista ja innostuvat harrastajien välisistä kilpailuista, ruotsalaiset harrastavat vapaammin ja suosivat reheviä kasveja.
Pelargonien herättämä tiedonnälkä sai Aulin lopulta hakemaan myös puutarhurikouluun ja lopettamaan 19 vuotta pyörittämänsä kivijalkaliikkeen.
– Keskityn nyt vain pelargoneihin. Tuntuu hienolta osata lukea kasveja, että ahaa, nuo laikut kertovat mangaanin puutteesta. Haluan oppia lisää myös kasvitieteestä ja pelargonien risteyttämisestä. Kun pidän jostakin kasvista oikein paljon, haluan tietää mistä sen perimä tulee.
Aulin mielestä pelargonit sopivat lähes jokaiselle kasviharrastajatyypille. Vanhojen lajikkeiden tarinat kutkuttavat historiasta kiinnostuneita, erikoisuuksia metsästäviä houkuttavat monet mutaatiomuodot. Auli on kerännyt esimerkiksi pelargonilajikkeita, joiden lehdet ovat kullanväriset tai verkkokuvioiset.
Kaktusharrastajia hän suosittelee tutustumaan kuivien seutujen sukkulenttipelargoneihin sekä geofyyttipelargoneihin, jonka talvehtivat osat sijaitsevat kokonaan maan alla.
– Pelargonien parissa pääsee myös laitehifistelemään, jos sellaisesta tykkää. Tekniikasta kiinnostunut mieheni huolehtii esimerkiksi pelargonihuoneen kosteusmittareista, lämmittimistä ja kasvivalaisimista.
Pelargonien siemenkylvökin on Aulista mielenkiintoista. Etenkin luonnonlajeista voi onnistua saamaan vain muutaman siemenen. Silloin kaikki keinot on otettava käyttöön, jotta itäminen varmasti onnistuisi. Auli on saanut hyviä tuloksia petrimaljassa. Hän tekee siementen pintaan viillon kirurgiveitsellä itämisen helpottamiseksi.
– Nyt olen innostunut varttamisesta. Periaatteessahan se ei onnistu ruohovartisilla lajeilla, mutta kuulemma Italiassa joku on siinä onnistunut, miksen minäkin!
Aulin pelargoninhoitovinkit
- Kastelen kesällä joka toinen aamu ja lannoitan joka kerralla. Kesäkukkalannoitteen lisäksi pelargoneille sopii myös ruusulannoite, koska siinäkin on sopivasti typpeä.
- Talvetan kasvit pelargonihuoneessa, jossa on 5–15 astetta lämmintä ja kosteusprosentti noin 70. Huoneessa on ilmalämpöpumppu ja kosteudenpoistaja. Poistan kukat talveksi, koska ne roskaavat ja altistavat kasvit sienitaudeille. Kastelen talvisin noin kerran viikossa.
- Olen huomannut, että jokakeväinen mullanvaihto tuo parhaan lopputuloksen. Sekoitan multaseokset kasvien tarpeiden mukaan. Esimerkiksi luonnonlajeille pitää olla hiekkapitoinen, uniikkipelargoneille tasakosteana pysyvä eli turpeensekainen.
- Moni pelargoni viihtyy itse asiassa paremmin hajavalossa kuin paahteessa. Mitä isompi lehti, sen varjommassa kasvi viihtyy.
Kananmunavesiresepti:
Täytä muki murskatuilla raakojen munien kuorilla ja täytä astia vedellä. Seisota 1–7 päivää. Ei haittaa, vaikka vesi haiskahtaisikin. Tätä kauemmin seissyt kuorivesi on jo liian käynyttä ja tujua kasveille.
