Jyrkältä rinnetontilta näkee kauas jylhään suomalaiseen järvimaisemaan.

– Näkymä on kuin mini-Koli, sanoo Kati Punju vapaa-ajanasunnollaan Nummi-Pusulassa Lohjalla.

Tähän maisemaan Kati ja hänen miehensä Eemeli Punju ihastuivat, kun he loppusyksystä 2017 etsivät tonttia vapaa-ajanasunnolle mahdollisimman lyhyen ajomatkan päästä kotoaan Tuusulasta.

Kahden teini-ikäisen pojan vanhemmat työskentelevät yrittäjinä, tekevät vapaaehtoistyötä ja matkustelevat paljon.

– Aloimme kaivata rauhoittumispaikkaa luonnon keskeltä – omaa piilopaikkaa, johon pääsee lataamaan akkuja. Tämä paikka sopii siihen loistavasti, Kati sanoo.

Pariskunta osti tontin ja pyöräytti projektin vauhdilla käyntiin. Reilun vuoden päästä, keväällä 2019, vapaa-ajankoti oli valmis.

Päärakennuksessa maisema tulee sisään molemmilta puolilta, sillä talon pitkät sivut ovat pelkkää ikkunaa. Vain päätyseinät ovat umpinaiset.

– Emme halunneet, että mikään peittää näkymää. En olisi halunnut edes verhoja tai kaihtimia, mutta kesällä huomasimme, että aamuauringon suuntaan on oltava varjostusta – muuten tämä akvaario lämpenee liian kuumaksi ilmalämpöpumpusta huolimatta. Olohuoneessa verhoja ei ole, Kati sanoo.

Musta, vähäeleinen hirsirakennus istuu visuaalisesti ympäristöönsä.

– Hirsi on lämmin, kestävä ja hyvännäköinen, ja puumateriaali sopii suomalaiseen luontoon. Musta väri sujahtaa taustaansa niin hyvin, että järveltä katsoessa mökkiä ei miltei huomaa, Kati toteaa.

Sama luonnollisuus jatkuu mökkiä ympäröivällä pihalla. Puita kaadettiin tontilta rakennusaikana niin vähän kuin mahdollista. Puiden lisäksi pihalla on vain kunttaa, haketta ja terassia.

Kati on ammatiltaan sisustussuunnittelija, ja hän suunnitteli vapaa-ajankodin sisustuksen pitkälti jo ennen kuin kaivinkone oli ensimmäistä kertaa kuopaissut maata. Jopa osa huonekaluista oli tilattu hyvissä ajoin ennen talon valmistumista.

Katille on tärkeää, että sisustus antaa tilaa ikkunoista näkyvälle luonnon kauneudelle. Pääväreiksi hän valitsi mustan ja savenharmaan. Muut värit saavat tulla maisemasta, joka muuttuu päivän- ja vuodenaikojen mukaan.

Asunnon varusteluun on panostettu tarkoituksella.

– Hyvä sänky, laadukkaat lakanat ja kunnon ruoanlaittovälineet ja astiat tuovat ripauksen tietynlaista luksusta. Emme halunneet perinteistä mökkeilyä, jossa kannetaan vettä ja yritetään saada sähköjä toimimaan. Halusimme, että täällä ei tarvitse huolehtia mistään, vaan voi nauttia ylellisestä olosta.

Noin kerran kuussa Katilla ja Eemelillä on tapana tulla mökille viettämään parisuhdeviikonloppua. Silloin perheen teinit jäävät kotiin.

Terassin porealtaan lämmin vesi tyynnyttää mielen kuluneen viikon kiireistä. Kuikat huutelevat – muutoin on hiljaista. Rauhoitetulla järvellä eivät moottoriveneet päristele.

Räntää piiskasi naamaan, kun Kati ja Eemeli kykkivät asentamassa suurten terassien lautoja paikoilleen. Aamulla Kati oli vääntänyt melkein itkua: tuonneko pitää taas lähteä hommiin?

Mutta onneksi rakennusvuoteen mahtui mukaviakin hetkiä. Esimerkiksi se, kun kevätaurinko paistoi ja Kati seisoi t-paidassa maalamassa talon päätyä.

Mökin runko tuli talotehtaalta ”säältä suojaan” -toimituksena: asentajien poistuessa runko, vesikatto, ovet ja ikkunat olivat paikoillaan.

Kati ja Eemeli hoitivat itse sisätyöt, rakennusten maalaamisen sekä terassien ja portaiden rakentamisen. Tärkeänä apuna olivat molempien isät.

Kosteiden tilojen laatoittamisesta ja putki- ja sähkötöistä huolehtivat palkatut ammattilaiset, samoin maanrakennus- ja perustustöistä.

– Olen tehnyt paljon pintaremontointia sisustusasiakkailleni, mutta tässä projektissa joutui silti opettelemaan paljon uutta. On levytetty, listoitettu, villoitettu, asennettu lattiat ja keittiö, kaakeloitu ja saumattu, Kati sanoo.

Rakennusvuoden ajan pariskunta ajoi mökille melkein joka viikonloppu. He asuivat asuntovaunussa tai ensin valmistuneessa saunarakennuksessa. Urakka puristettiin läpi vuodessa.

Budjetti ylittyi aiotusta kymmenillä tuhansilla euroilla. Suurin syy olivat maansiirtotyöt, jotka maksoivat 70 000 euroa, vaikka alkuperäinen arvio oli noin 25 000 euroa.

Yllättävästä lisäkustannuksesta huolimatta Kati ja Eemeli eivät halunneet tinkiä mökin materiaalien laadusta. He päätyivät sen sijaan siirtämään joitakin hankintoja. Poreallas ostettiin vasta viime vuonna, kesäkeittiö rakennetaan pihalle tänä kesänä.

Eemeli oli jo projektin alkumetreiltä saakka pohtinut, että mökin vuokraaminen muille voisi olla järkevää. Kati vastusti ajatusta pitkään.

– Teimme mökin nimenomaan itsellemme, mutta lopulta ymmärsin realiteetit. Rahaa meni enemmän kuin olimme suunnitelleet, emmekä aina ehdi itse olla mökillä, sillä olemme loma-aikoina paljon ulkomailla. Siksi oli järkevää laittaa mökki vuokralle.

Jokaisten vuokralaisten jälkeen Katia jännittää mennä mökille katsomaan, miltä siellä näyttää. Tunneside itse rakennettuun paikkaan on vahva.

Toistaiseksi vuokraus on sujunut mallikkaasti, eikä vahinkoja ole syntynyt. Vuokralaisina on ollut jonkin verran ulkomaalaisia turisteja.

Katista on ollut ihanaa huomata, miten mökki on tuonut iloa ja voimaannuttavia kokemuksia tuntemattomille lomailijoille.

Mieltä lämmittävin palaute tuli New Yorkissa asuvalta pietarilaispariskunnalta. He viettivät mökillä ensin yhden pidennetyn viikonlopun. Parin kuukauden päästä mies halusi varata paikan uudelleen.

– Jälkimmäiseltä reissulta mies lähetti meille videon, jossa hän kertoi kosineensa tyttöystäväänsä sohvalla takkatulen äärellä. He olivat käyneet toinen toistaan eksoottisemmissa kohteissa yli 40 maassa, mutta hän oli silti valinnut kosimiseen juuri meidän sohvamme. Se tuntui hienolta, Kati sanoo.