"Yhtäkkiä tuli hirveä tavaraähky" – suurperhe karsi kotinsa tavarasta
Sisustus
"Yhtäkkiä tuli hirveä tavaraähky" – suurperhe karsi kotinsa tavarasta
Tavaraähkystä kärsinyt kirpputorifriikki Johanna hurahti minimalismiin. Hän karsi kaiken turhan, ja yhtäkkiä suurperheellä oli tilaa elää ja hengittää.
Julkaistu 4.4.2017
Avotakka
Lähihoitaja ja sisustussuunnittelija Johanna Kursu asuu vuonna 1962 rakennetussa erillistalossa Vaasassa. Perheeseen kuuluvat opettajana työskentelevä mies Jani sekä lapset Miriam, Henrietta, Henning ja Judit sekä kissat Sigvard ja Sixten. Tilaa on neljä huonetta ja 100 neliötä. Johanna pitää aktiivisesti blogia, joka kertoo sisustamisesta ja perhearjesta. Kuvassa ovat Miriam ja Henning.

Johanna, teitä asuu kuusi sadan neliön talossa. Riittääkö tila? 

Asumisen ahtaus on tietysti ainainen haaste, mutta asiaa helpotti huomattavasti se, että hurahdin minimalismiin. Olen aina ollut kirppisfriikki, mutta puolitoista vuotta sitten tuli yhtäkkiä suuri ähky kaikkea tavaraa kohtaan. Muistan hetken hyvin. Olin juuri tullut kirpputorilta kotiin kassit täynnä tavaraa, ja perillä odotti sotkuinen talo. Silloin päätin, että nyt tämä saa riittää.

Miten raivausprosessi eteni?

Ryhdyin järjestelmällisesti käymään läpi kaikki kaapit ja karsin tavaroita todella kovalla kädellä. Se oli yllättävän helppoa. En ole oikeastaan kiintynyt esineisiin, paitsi ehkä joihinkin perinnehuonekaluihin. Vähensin paljon myös lasten leikkikaluja ja säästin vain ne, joilla he oikeasti leikkivät. Suurimman osan ylimääräisiltä tuntuvista tavaroista lahjoitin kirpputoreille ja osan myin itse. Siitä tuli itse asiassa oikein hyvät ansiot.

Muuttuiko sisustustyylisi matkan varrella?

Tyyli vaihtui jonkin verran, vaikka osa huonekaluista on yhä samoja. Ennen hamstrasin paljon tuoleja, mutta suunnanmuutoksessa suurin osa niistä lähti pois. Samalla sisustustyylini liukui melkein huomaamatta aiempaa minimalistisempaan suuntaan myös väreiltään. Ennen kotini oli huomattavasti retrompi ja värikkäämpi.

Kauniisti kulunut valkoinen ruokapöytä on perheenäidin lempihuonekalu. Tuolit maksoivat kirpputorilla viisi euroa kappaleelta.

Millaista kotielämä on nyt verrattuna entiseen?

Helpompaa! Sotkua tulee edelleen, mutta siivous sujuu paljon nopeammin, koska tavaraa on vähemmän ja jokaisella esineellä on paikkansa. Tuntuu kuin minulla olisi enemmän aikaa, kun tavaroiden hallintaan ei mene yhtä paljon energiaa kuin ennen. Elämä on mukavampaa, kun ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa siitä, että jokin paikka on siivoamatta.

Miten kauan olette asuneet nykyisessä kodissanne?

Muutimme neljä vuotta sitten. Viihdymme talossa hyvin, vaikka tilaa on rajallisesti. Asunnon pohjaratkaisu on selkeä ja toimiva, ja alue on rauhallinen ja luonnonläheinen. Lisäksi vaikuttaa siltä, että kodista on puhdistusriitin jälkeen tullut isompi.

Millä periaatteella teet nykyään ostoksia?

En enää hanki mitään, mitä emme oikeasti tarvitse. Ennen ostin etenkin kirpputoreilta paljon esineitä vain siksi, että ne olivat kivoja, vaikka ei ollut aavistustakaan, mitä niillä tekisin. Nyt tarvitsemme esimerkiksi termoskannun ja lehtitelineen, mutta odottelen rauhassa, kunnes oikeat löytyvät.

Miten harrastat sisustamista, kun et haali tavaraa?

Olen kova siirtelemään kalusteita ja miettimään niille uusia paikkoja. Aina minulla on myös jokin maalausprojekti kiikarissa. Maalasin makuuhuoneen seinän kalkkivärillä, ja siitä tuli niin onnistunut, että suunnittelen samantyyppistä maalausta eteiseen ja askartelutilaan. Jälkimmäisen seinä on vielä turkoosi muistona aiemmasta tyylistäni. Vuosi sitten toteutin pitkäaikaisen unelmani ja aloin opiskella sisustusartesaaniksi, joten sitäkin kautta voin toteuttaa harrastustani. Haaveilen jo perustavani yrityksen, joka auttaa muita ihmisiä raivaamaan ja järjestelemään kotiaan. Järjestys on kuitenkin kaiken sisustamisen lähtökohta. 

Johannan tekemä sohvapöytä sopii hyvin myös lasten piirustusleikkeihin.
Eteisen kenkäkaapeissa säilytetään lapasia ja pipoja. Jokaisella lapsella on numeroitu kaappinsa.
Johannan sisustusartesaaniopintoihin kuuluu myös kalusteiden valmistus. Sohvapöydän hän on tehnyt lehtikuusesta. Itse tehty lipasto odottaa pintakäsittelyä ja jalkojen vaihtoa. Innojokin valaisin on Juho Pasilan Murakka. Jalpaikka-maton on suunnitellut Susanna Vento. Nahkasohva on hankittu kirpputorilta.
Pelkistetyssä kodissa koristeetkin pääsevät paremmin esille.
Olohuoneeseen mahtuu itse rakennettu työnurkkaus, jossa Johanna iltaisin ja öisin päivittää blogiaan. Valaisin on tehty itse hyllynkannattimesta ja lampunjohdosta.
Pelkistetyn kodin väriskaala on hillitty. Avosäilytys miellyttää myös minimalistia, kunhan tavaroiden värit sopivat yhteen. Hyllyn teekannu ja kulho ovat Marimekon, mukit Filippa K:n.
Makuuhuoneessa on rauhallinen tunnelma. Seinä on maalattu eläväiseksi kalkkimaalilla. Harmaan värityksen rikkoo kauniisti Johannan mummon entinen liinavaatekaappi. Metalliköynnöksestä muokattava lampunvarjostin on ostettu käytettynä bloggaajakollegalta.

Johannan vinkit kodin puhdistumisriittiin

  1. Jos koko asunnon perkaus tuntuu ylivoimaiselta, aloita pienellä projektilla. Karsi ensin turhat tavarat yhdestä komerosta tai yhdestä huoneesta. Sen jälkeen on helpompi edetä.
  2. Pidä sellaiset tavarat, joita oikeasti käytät, ja luovu muista. Voit tietenkin säilyttää muutamia tunnearvoltaan tärkeitä muistoesineitä, mutta oikeat muistot säilyvät muualla kuin materiassa.
  3. Valitse jokaiselle tavaralle oma paikkansa ja pidä siitä kiinni. Usein sotku syntyy epämääräisistä kasoista, jotka seilaavat sinne tänne.

Johanna sanoo, ettei ole katunut yhtäkään poisheittämäänsä esinettä. Päinvastoin,on ihanaa, kun joka paikka ei pursua tavaraa. "Avara koti luo hyvän fiiliksen ja jatkuvalta siivoukselta jää tilaa esimerkiksi harrastuksille. Itse keskityn enemmän esimerkiksi viherkasvien hoitoon."
Lastenhuoneet on paljon helpompi pitää siisteinä, kun leluja karsittiin. Päivisin sisäkkäin liu'utettavan sängyn ansiosta pieneen huoneeseen mahtuu kaksi lasta.
Lapset ovat seuranneet läheltä äitinsä raivausprojektia. "Olen opettanut heillekin, ettei elämä ja onni ole kiinni esineissä ja materiassa", Johanna sanoo.
Johanna sanoo, että suurin muutos on tapahtunut hänen päänsä sisällä. "On ihanan raikasta, kun joka paikka ei pursua tavaraa. Poistuu se tunne, että tuokin kohta pitäisi järjestää ja nuokin asiat pitäisi hoitaa."
Kommentoi »