Avotakka

Opettajapari lenkkeili usein sympaattisen 1950-luvun talon ohi ja unelmoi siinä asumisesta – vuosien kuluttua tuttu talo ilmaantui myyntiin


Seudulla kaikki tunsivat talon, jossa on puolipyöreä veranta. Myös opettajapari Leena ja Aimo hurmaantui siitä ja sen 1950-luvun aidosta tunnelmasta. Kesti vielä vuosia, ennen kuin unelmatalosta tuli heidän omansa.
Kuvat Krista Keltanen

Wallinmaan talo oli tullut tutuksi seudun asukkaille Iitissä. Siinä oli puolipyöreä veranta, jossa jokaisen ohikulkijan katse tuntui viipyilevän. Talo oli ehtinyt olla vuosia tyhjillään, kun Leena Karjalahti ja Aimo Kolehmainen hankkivat sen perheensä kotitaloksi viisitoista vuotta sitten.

Veranta oli kiinnittänyt myös heidän huomionsa jo ennen talon tuloa myyntiin. Taloa ympäröi valtava puutarha. Sisällä verannan panelointi henki 50-lukua. Valoisa tila oli kuin luotu huonekasveille, joihin Leena oli mieltynyt.

Opettajapariskunta on yhä onnellinen kauniin kotinsa tunnelmasta. Heidän poikansa ovat jo muuttaneet kotoa opiskelemaan, mutta viikonloppuisin koko perhe kokoontuu ruokasalin pöydän ääreen syömään yhdessä.

Puolipyöreän verannan panelointi henkii 50-lukua. Valoisa tila hellii huonekasveja.
Suuresta, valoisasta aulasta nousee massiivinen portaikko yläkertaan. Pariskunnan iloksi portaikon alkuperäinen asu oli säästetty.
Sommar-juuttimatot Leena tilasi Matto.fi-nettikaupasta.
Wallinmaa on arkkitehti Pauli Salomaan suunnittelema ja Wallin perheen rakennuttama omakotitalo Kausalan keskustassa Iitissä. Neliöitä on noin 300. Taloa ympäröi valtava puutarha. Sen puolipyöreä veranta kiinnitti aikanaan Leenan ja Aimon huomion jo vuosia ennen kuin talo tuli myyntiin.

Mitä tiedätte Wallinmaan talon tarinasta, Aimo?

Wallinmaa on 1950-luvulla rakennettu omakotitalo, jonka arkkitehtinä oli Pauli Salomaa. Hänet tunnetaan Helsingissä Käpylän Kisakylän, Munkkiniemen kirkon, Kaivotalon ja Domus Academican suunnittelijana. Talon rakennutti Wallin perhe, joka kuitenkin vuokrasi sen heti valmistumisen jälkeen toisille, Kahanpään perheelle. Wallit muuttivat taloon itse vuonna 1967 Niilo Wallin jäätyä eläkkeelle ja asuivat talossa elämänsä loppuun asti. Vuonna 2003 oli sitten meidän vuoromme puhaltaa taloon eloa.

Miten talosta tuli kotinne, Leena?

Alun perin tulimme Iittiin 90-luvun puolivälissä, kun Aimo sai paikan lastentarhanopettajana. Itse sain silloin viran erityisopettajana, ja kotiuduimme Iittiin hyvin. Kuljimme silloin vauvanvaunujen kanssa lenkillä tätäkin tietä ja ihailimme omakotitaloa, jonka puolipyöreä veranta näkyi kadulle. Vuonna 2000 lähdimme kolmeksi vuodeksi opiskelukaupunkiimme Joensuuhun, jonne Aimo lähti jatkamaan opintojaan. Palasimme Iitin Kausalaan 2003, kun Aimo valmistui erityisopettajaksi ja me molemmat saimme virat seudun kouluista. Paikalliset ystävämme kertoivat unelmiemme talon olevan myynnissä, ja siitä se sitten lähti.

Kirpputorilöydöt ja perityt kalusteet ovat perheelle rakkaita. Olohuoneen 50-luvun nojatuolit antoi ystävä. Olohuoneen sohva on Ikean, matto Jyskistä ja sohvapöytä kirpputorilta.
Nopeakasvuisen hopeaköynnöksen voi ohjata kehystämään rehevästi ikkuna- tai oviaukkoa.

Aimo, millainen talo oli, kun hankitte sen?

Talo oli aivan täynnä tavaraa, kuin museo siltä ajalta. Talo oli ollut jo jonkin aikaa asumatta, kun perikunta myi sitä. Leenan isällä oli valtavasti remonttiosaamista, ja uskalsimme hänen tuellaan lähteä isoon kunnostusprojektiin. Siihen aikaan me olimme Leenan kanssa enemmän "peukalo keskellä kämmentä" -henkisiä. Aloitimme kunnostamisen tärkeysjärjestyksessä: ensin katto kuntoon, ettei taloon sada, sitten salaojat. Kolmantena remontoimme taloon toimivan keittiön ja pesutilat, jotta pääsimme muuttamaan sisään lasten kanssa. Asuimme sitten monta vuotta remontin keskellä.

Leena, miten talon pohjaratkaisu sopi teille?

Kodin alakerrassa on suuria huoneita, jonne arkemme sijoittuu helposti. Suuresta aulasta on kulku olohuoneeseen, siitä ruokasaliin. Keittiöön on kaksi reittiä, joko aulasta tai ruokasalista. Keittiön takana on kodinhoitohuone. Myös makuuhuoneemme on sijoitettu alakertaan, heti portaikon ja sisääntulon viereen. Yläkerrassa on kaksi poikien huonetta ja aula. Kellarikerroksessa on paljon tilaa, ja sinne olemme sijoittaneet saunan ja oleskelutiloja. Myös perheen pop up -kahvilalle on alhaalla hyvät tilat. Viime syksyn Käy kotihin -tapahtumapäivän innoittamina olemme ajatelleet pitää talomme ovet auki Wallinmaan historiasta kiinnostuneille paikallisille vastaavanlaisissa tapahtumissa.

Keittiö on suuri ja toimii hyvin arjessa. Yhdelle seinälle muurattiin vanhoista tiilistä uusi puuhella ja seinämä, johon upotettiin sähköhella ja laatikosto.
Sävykäs kuviotapetti tekee muuten eleettömästä sisustuksesta kodikkaan ja persoonallisen. Tapetti on Pihlgen & Ritolan.
Ruokailutila uudistui hiljattain, kun pariskunta onnistui ostamaan edullisesti Artekin tuolit, jotka olivat poistumassa käytöstä koulun remontin yhteydessä. Ruokapöytä on Ikean ja matto Annon.

Onko talo opettanut teille jotain, Leena?

Olemme halunneet kunnioittaa talon alkuperäistä tunnelmaa ja sävymaailmaa. Sisustus on eleetön ja henkii 50-luvun vaikutteita. Se on muotoutunut pala palalta erilaisten löytöjen ja alkuperäisten kalusteiden yhdistelmänä. Viimeisimmät hankinnat ovat olleet koulun remonttimyyjäisistä hankitut Artekin ruokailuryhmän tuolit. Talo on varmasti kehittänyt omaa silmääni sisustajana.

Olen käynyt läpi lastulevyvaiheen. Sitten olen hankkinut tilalle kirpputorilta umpipuisia.
Leena ompeli yläkerran vierashuoneeseen verhot Utö-kankaasta, jonka löysi Marimekon tehtaanmyymälästä. Leenan äiti virkkautti pitsipeiton jokaiselle tyttärelleen, kun nämä olivat teini-ikäisiä. Virkattu peite on yhä huippukuntoinen.
Leenan ja Aimon makuuhuone on suuri ja valoisa. Vanha peilipöytä on peräisin Leenan mummolta.
Yläkerrassa on jo kotoa opiskelemaan muuttaneiden poikien huoneet. Osa kalusteista on ollut talossa alusta saakka.
Puolipyöreä veranta on Wallinmaan talon tunnusmerkki. Sen päällä on parveke, josta on näkymä valtavaan puutarhaan.

Mikä on ihaninta talossanne?

Ehdottomasti sen valoisuus. Halusimme paljon valkoisia seinäpintoja, koska olemme innostuneita taiteesta. Mielestäni taide tulee edukseen vaalealla taustalla. Pidän siitä, että koti on muutenkin yleisilmeeltään vaalea. Pelkään kyllästyväni väreihin enkä tunne ihan mustavalkoistakaan kotia omakseni. Tekstiilit ovat minun juttuni: niillä tuon uutta ilmettä kotiin.

Miten kuvailisit tyyliäsi sisustajana?

Olen käynyt läpi lastulevyvaiheen, jolloin ostimme kaiken kotiin Ikeasta. Saimme uutta mutta emme kovin kestäviä ratkaisuja. Olen sitten pistänyt niitä kalusteita kiertoon ja hankkinut tilalle kirpputoreilta umpipuisia. Haaveilen Artekin kalusteista, niiden muotokieli puhuttelee. Samoin talomme rakennusajan eli 1950-luvun muotokieli on kiinnostava. Arvostan nykyisin ajattomuutta ja kestävyyttä.

Julkaistu: 21.10.2019