Mia nappasi unelmiensa vuokrakodin Lappeenrannan linnoituksen alueelta: ”Tämä on todellakin haaveiden täyttymys”
Mia ja Olli asuvat entisessä kasarmirakennuksessa Lappeenrannan linnoituksen historiallisesti arvokkaalla alueella. Koti juuri tässä talossa oli Mian vuosien haave ja sinnikkään yrittämisen tulos.
Eräänä maaliskuisena päivänä vuonna 2022 Mia Kosonen seisoi keskellä ruokakauppaa ostoskori käsivarrellaan ja itki. Onneksi kyse oli kuitenkin ilon kyynelistä. Mian monivuotinen haave oli nimittäin juuri käynyt toteen.
Koti: Asunto vuonna 1910 rakennetussa entisessä upseerien talossa Lappeenrannassa, 3 h + k, 70 m².
Täällä asuvat: Mia Kosonen ja Olli Niskanen.
Seuraa somessa: @mia_kosonen
”Olin kolme vuotta aikaisemmin käynyt ystäväni luona Lappeenrannan linnoituksessa sijaitsevassa kodissa ja ihastunut taloon ja alueeseen niin palavasti, että sen jälkeen en voinut ajatella asuvani enää missään muualla. Tein hakemuksen Asuntopalveluun ja aloin sen jälkeen suorastaan hävettävän usein pommittaa heitä soitoillani. Sinnikkyys palkittiin. Kauppareissulla soittanut virkailija kertoi vapautuneesta asunnosta ja varasin sen saman tien. Ihan sama, millainen asunto oli kyseessä, me muuttaisimme sinne. Puolisoni Olli ei aluksi jakanut intoani. Myöhemmin hän on sanonut, että onneksi pidin sinnikkäästi kiinni unelmastani”, Mia kertoo.
Mian isä on tehnyt hyviä löytöjä hassuista paikoista. Vanha puuovi kulkeutui Mian kotiin roskalavalta, ja sitä koristaa valosarjalla viimeistelty havu-eukalyptuskranssi. Kranssiensitomistaidon Mia sai oppia jo varhain äidiltään.
Mia halusi keittön olevan rento tila, jossa saa löhöillä, kokkailla tai tuunailla mielensä mukaan. Kaverin leikkimökistä löytyneen emännänkaapin Mia sai ostaa pitkän suostuttelun jälkeen. Sen uumeniin saa piiloon muun muassa kierrätystölkit. Avohyllyillä on kuivatarvikkeita lasipurkeissa. Uusrokokootyyliset tuolit on pelastettu roskiskuormasta ja maalattu.
Linnoituksen alue on kuin oma yhteisönsä mutta kuitenkin Lappeenrannan keskustan läheisyydessä. Naapurissa asuvan ystävän luo voi poiketa vaikka aamutakissa. Mia touhuaa mielellään pihapiirissä ja huolehtii kotinsa edellisen asukkaan rakkaudella luomista istutuksista. Jouluna havukranssit ja lyhdyt tuovat tunnelmaa.
Komealla tiilirakennuksella on merkittävä osa Lappeenrannan historiassa. 1900-luvun alun sortokaudella Suomen armeija lopetettiin vaiheittain ja varuskunta otettiin kokonaan venäläisten haltuun. Mian ja Ollin nykyisestä kotitalosta tuli venäläisen sotaväen konekivääri- ja tiedustelujoukkojen kasarmi- ja koulutustila. Jykevä rakennus edustaa vuosisadan vaihteen tiilikasarmiarkkitehtuuria ja linnoituksen viimeistä venäläisvaihetta. 1940-luvulta lähtien talossa on ollut vuokra-asuntoja.
”Puolisoni Olli ei aluksi jakanut intoani. Myöhemmin hän on sanonut, että onneksi pidin sinnikkäästi kiinni unelmastani.”
Isot ikkunat ja lähes metrin paksuiset seinät veivät Mian sydämen. Talossa on myös hämmästyttävän hiljaista.
Uusrenessanssikaappi oli onnekas kirppisbongaus työmatkalta. Komeasta täyspuisesta kaapista poistettiin yläovet, jotta Mian soppakulho- ja kannukokoelma pääsisi upeasti esille. Vanhat kyntteliköt ovat Kontista.Mian isoäidin vanhempien vihkiraamattu on rakas osa omaa historiaa. Hauras kirja on vuodelta 1900. Rasia ostettiin antiikkimyyjältä Loviisan markkinoilta, ja kynttilänjalkoja on kerätty vuosien varrella kirppiksiltä. Mia bongasi kuvatapetin sisustuslehdestä ja ihastui niin, että hankki Bauhausista omansa. Tapettiin on painettu ranskalaisen rokokoomaalari Jean-Marc Nattierin tekemä muotokuva Madame le Fèvre de Caumartinista.
Askon sohva kuuluu kodin yksittäisiin uutena ostettuihin kalusteisiin. Sohvapöytänä toimivan arkun sukulainen osti antiikkihuutokaupasta. Lattiavalaisin on löytö Linnoituksen kierrätysmyymälästä. Poikittain asetettu peili luo illuusion ikkunasta. Sisustuskirjojen ja -lehtien selailu on Mialle hermolepoa ja suuri inspiraation lähde.
Talon lukuisat tulipesät oli purettu aikoja sitten Mian suureksi harmiksi. Sähkötakka Netraudasta on käypä korvike tunnelmantuojana varsinkin talven hämärinä päivinä. Jyskin rottinkituoli ostettiin käytettynä, ja matto on Veken. Kattokruunu on Pentikin.
”Edellinen remontti oli tehty joskus 1970-luvulla, joten pinnat päivitettiin ennen muuttoamme. Vaaleat seinät ja vinyylilankkulattia ovat sopivan selkeä ja houkuttelevan tyhjä kangas, johon pääsin toteuttamaan sisustusideoitani. Keittiön kaapistot saimme raikastaa valkoisella maalilla”, Mia kertoo.
”Sisustuksessa soivat vahvana lämpimät muistoni isovanhempieni puutalosta, jossa oli 1930–40-lukujen henkeä ja kalusteita. Haluan, että meidänkin kodissamme on samanlainen lempeä ja turvallinen tunnelma. Minulle tähän kuuluu rauhallinen, luonnonläheinen värimaailma”, Mia sanoo.
Joulunaika on yksi Mian suosikeista. Arjen iloihin kuuluvat kauniit kattaukset ja herkkuhetket glögin äärellä. Patsas on sisustuskirppikseltä, Arabian kupit ovat Kontista ja Ulla Procopén muotoilema teekannu kuolinpesän tyhjennysmyynnistä.
Ruokapöydän ympärille on kerätty kokoelma tuoleja, joista osan Mia on uudistanut kalkkimaalilla. Taidokkaasti tehty pöytäliina on ostettu ystävältä. Puutikkaat löytyvät roskalavaryhmästä.
Näyttävät pariovet löytyivät ystävän navetan yliseltä sementtisäkkien ja rotankakan alta. Nyt ne ovat tärkeä osa olohuonetta ja toimivat oivana taustana erilaisille kransseille. Pörheä paperikoriste syntyi vintagetapetteja rullaamalla. Kristallikruunu on Valotornista, kynttelikkö sisustuskirppikseltä.
Mia kertoo saaneensa isänsä peruina ”kurkistelun taidon”: koskaan ei nimittäin tiedä, missä parhaat aarteet piileskelevät.
”Olin työmatkalla Heinolan markkinoilla, kun päätin tauollani tehdä pikavisiitin läheiselle kirpputorille. Siellä minua oli vastassa upea 1900-luvun alun eurooppalainen täyspuinen kaappi edulliseen hintaan. Kerroin, että tulisimme seuraavan kerran Heinolaan vasta kuukauden päästä, mutta voisin maksaa kaapista käsirahan heti, jos myyjä voisi säilyttää sitä niin kauan. Tämä onnistui, joten seuraavalla työreissulla pomoni joutui apurin kanssa raahaamaan kaapin rinkeliautoon, jossa se matkusti mukanamme Lappeenrantaan. Kotona odotti vielä kaapin jumppaaminen toiseen kerrokseen, ja pelkäsinkin hetken, että pomo ja puoliso tuupertuvat rappukäytävään painavan huonekalun alle. Olen kaapista edelleen tosi onnellinen.”
Mia ja Olli ilahtuivat, kun kaksiossa oli pieni välihuone. Tila toimii vierashuoneena. Talonpoikaisnaulakko on Mian isovanhempien kotoa. Maalaus on roskalavaryhmästä. Tuoli on sukulaiselta ja tyynyt kirppikseltä.
Turkoosin lipaston Mia kävi ostamassa maatilan tyhjennysmyynnistä. Se on hauska väriläiskä luonnonsävyjä suosivassa sisustuksessa. Tapetilla somistettu ikkuna on Facebookin roskalavaryhmästä, uurna Rautalammin markkinoilta antiikkimyyjältä.
”Usein aamulla herätessäni mietin, onko ihan totta, että me saamme asua näin ihanassa kodissa. ”
Taulu on saatu Ollin vanhemmilta. Lampaantaljapeitto ja lammasniskatuki ovat Villapuodista. Seinässä olevan kotelon tapetti löytyi remontissa kerrosten alta alimpana ja jätettiin Museoviraston kehoituksesta paikoilleen.
Musta senkki sekä romanttinen ikkuna ja peili on hankittu ystävältä. Neitsyt Maria -patsas löytyi Facebook-kirppikseltä, kynttelikkö Kontista. Kranssi on punottu lehtikuusen oksista.
Hipu-tädin pillerihattu 50-luvulta ja Kontista ostetut helmet koristavat hattukauppiaalta ostettua mallinuken päätä. Betonisydämet ovat kulkeneet mukana jo vuosia. Vanhat värikkäät kirjat ovat kiva sisustuselementti.
Koti on Mialle paikka, josta ei tee mieli lähteä minnekään. Pimeiden iltojen koittaessa alkaa kynttiläkausi, jolloin tunnelma nousee huippuunsa. Kodinlaittaja iloitsee, kun juhlakausien vaihtuessa voi ottaa aina uuden teeman koristeineen työn alle.
”Usein aamulla herätessäni mietin, onko ihan totta, että me saamme asua näin ihanassa kodissa. Tämä on todellakin haaveiden täyttymys.”
Näkymä Lappeenrannan satamaan ja Saimaalle ihastuttaa joka päivä hieman erinäköisenä. Talon korkeasta iästä muistuttavat järveltä puhaltavat tuulet, jotka saavat kaivamaan esille villasukat ja ylimääräiset peitot.
