Päällimmäinen tunne oli vapaus. Ei tarvinnut hypistellä kaupassa tavaroita ja miettiä, mitä uutta hankkisi seuraavaksi. Niin kertoo Aino Kämäräinen, joka oli ostolakossa vuoden 2017. Hän osti kaupasta vain ruokatarvikkeet.

– Sain valtavasti energiaa ja aikaa. Ei tarvinnut miettiä, mitä minulta puuttuu, mitä ostaisin ja millä sen maksaisin. Elämä ei pyörinyt kuluttamisen ympärillä. Ei tullut myöskään turhaan haikailtua asioita, joita haluaisi, mutta joihin ei ollut varaa.

Ainon mukaan vuosi oli yllättävän helppo. Ostamiseen liittyvät mielihalut hiipuivat melko nopeasti. Tunne oli voimaannuttava.

– Opin kieltäytymään. Kun tulee ostoimpulssi, pystyn sanomaan ei.

Voi kuulostaa radikaalilta ratkaisulta olla vuosi ostamatta tavaroita tai vaatteita, mutta Ainolle muutos ei lopulta ollut valtava.

Tilannetta helpotti se, että hän oli jo vuosia ollut minimalisti. Hiukset hän pesi ainoastaan vedellä, joten ne olivat tottuneet siihen. Pesu- ja puhdistusaineina hän käytti soodaa, suolaa ja etikkaa. Ihonhoitoon sopi oliiviöljy ja kuukautisia varten oli kuukuppi. Myös vaatehankinnat Aino oli harkinnut tarkasti. Farkkuja hänellä oli vuoden alussa yhdet.

– Vähän kyllä pelkäsin, että ne yhtäkkiä hajoavat ja tulee nolo tilanne. Eivät ne onneksi ratkenneet. Monet muutkin pelkoni osoittautuivat turhiksi.

Ennen ostolakkoon ryhtymistä Aino oli miettinyt suhdettaan kuluttamiseen jo pitkään. Hän oli opiskellut Tampereen yliopistossa kauppatieteitä ja siihen liittyen kuluttajakäyttäytymistä. Se oli herättänyt hänet kulutuskriittisyyteen.

– Pohdin, miten paljon kuluttaminen määrittelee minua ja rakennanko sillä omaa identiteettiäni.

Aino mietti paljon myös ympäristöasioita. Hän bongasi sieltä täältä aiheeseen liittyviä juttuja ja kuunteli podcasteja minimalistisesta elämäntavasta. Monet kertoivat, miten olivat onnistuneet vähentämään huomattavasti kulutustaan.

Lopullinen sysäys ostolakkoon tuli elämäntilanteesta ja taloudellisista syistä.

– Jouduin lapseni sairauden vuoksi jäämään työelämästä. Minusta tuli omaishoitaja. Tiesin, että tulotaso tulee tippumaan. Toisaalta minulla oli lainoja, jotka piti maksaa. Tilanne ahdisti.

Aino oli jo pitkään haaveillut, miten hienoa olisi, jos voisi elää velatonta, riippumatonta elämää. Nyt näytti siltä, että suunta olisi päinvastainen. Omaishoitajana olisi vaikeaa lyhentää lainoja. Jotain oli keksittävä.

Aino aloitti Älä hanki mitään -vuoden. Hän kertoi asiasta tuttavilleen ja kirjoitti siitä Kokonainen elämä edessä -blogissaan. Siten ratkaisu sinetöityi.

Blogi sai nopeasti tuhansia seuraajia. Yksittäinen postaus saattoi saada 15000 lukijaa. Ainon kokemukset kiinnostivat monia.

Nyt verkossa on jo kymmeniä blogeja, joissa kirjoittaja kertoo aloittaneensa ”Vuosi ostamatta mitään” tai ”Älä osta mitään” -kampanjan. Lisäksi monet ovat ottaneet haasteen vastaan lyhyemmäksi aikaa, esimerkiksi kuukaudeksi.

Kulutuskriittisyys on viime vuosina voimistunut, sanoo Tampereen yliopiston kulutustutkija, dosentti Elina Närvänen. Moni on ryhtynyt miettimään ostopäätöksiään yhä tarkemmin.

Kuluttamisen ympäristövaikutukset huolettavat ja tavarapaljous on alkanut ahdistaa. Konmaritus on suosittua, ja ihmiset palkkaavat ammattijärjestäjiä karsimaan turhaa tavaraa kaapeista.

Monet ovat havahtuneet siihen, että laitteet ja tavarat menevät hajalle nopeasti eikä niitä kannata korjata. Toisaalta nopeasti vaihtuva muoti saa ihmiset ostamaan lisää vaatteita ja synnyttää ylijäämää.

Viime vuonna uutisoitiin, että vaatevalmistajat polttavat vuosittain useita tonneja uusia vaatteita, joista muoti on ajanut ohi. Paljon on myös puhuttu työntekijöiden huonoista olosuhteista tehtailla.

– Etenkin nuoret sukupolvet ovat tulleet hyvin tietoisiksi vastuullisuus- ja ympäristöasioista. Toisaalta radikaali kulutuskriittisyys ja ostamattomuus ovat edelleen pienen joukon ilmiö, toteaa Närvänen.

Useimmille meistä tavaroiden ja vaatteiden ostaminen on tärkeä osa elämää. Osin kyse on välttämättömistä tarpeista, osin huvista.

Monet säästävät jatkuvasti rahaa jotain uutta hankintaa varten. Melko harva on valmis ryhtymään Aino Kämäräisen tapaan täydelliseen ostolakkoon.

Kun nuori rakentaa identiteettiään, kuluttaminen on usein yksi rakennuspalikoista. Brändit ovat nuorille tärkeitä. Pitää pystyä hankkimaan samoja tavaroita ja käyttämään samoja merkkivaatteita kuin muutkin. Tämä tuskin tulee muuttumaan tulevaisuudessakaan. Siksi ostamattomuus ei ole helppoa.

Milleniaalien eli 2000-luvulla nuoruuttaan viettäneiden sukupolvesta tehdyt tutkimukset osoittavat, että ryhmän sisällä paljon hajontaa. Osa ostaa runsaasti pikamuotia, osa kuluttaa hyvin harkiten.

– On myös nähtävissä merkkejä muutoksesta. Näyttäisi siltä, että enää ei aina tarvitse olla kaikista uusimpia trendikamppeita, Elina Närvänen sanoo.

– Lisäksi kuluttajien välinen kauppa on lisääntynyt valtavasti. Siitä on tullut normaalia ja hyväksyttävää. Tässä on tapahtunut todellinen murros.

Facebookin kirppareita, Huuto.net- tai Tori.fi-sivustoa tai vastaavia digitaalisia alustoja käyttävät nykyisin kaikenlaiset ihmiset. Netistä voi hankkia hyväkuntoisia vaatteita ja tavaroita edullisesti – ja se on ekologisempaa kuin uuden ostaminen. Aiemmin käytettyjä vaatteita ostivat kirpputoreilta huonossa taloudellisessa tilanteessa olevat, nyt siitä on tullut katu-uskottavaa.

Tampereen yliopiston tutkimuksen mukaan netissä tapahtuva vertaiskauppa kasvaa Suomessa joka vuosi 5–10 prosenttia. Suomalaiset ostavat ja myyvät käyttötavaroita verkossa jo lähes puolen miljardin euron edestä.

Noin kolmannes kuluttajista on vuoden aikana ostanut käytettyä tavaraa netistä. Yli puolet suomalaisista kertoo käyttävänsä vertaisverkkokauppaa harrastuksiin liittyvissä ostoksissa vähintään yhtä paljon kuin varsinaisia kauppoja.

Toinen ostamista muuttava trendi on Närväsen mukaan jakamistalous. Hän uskoo sen vaikuttavan merkittävästi kuluttamiseen tulevaisuudessa. Asunnon vuokraaminen Airbnb:n kautta on vasta alkusoittoa.

– Varsinkin Aasiassa jakamistalous on jo lyönyt itsensä läpi. Tietenkin suuri väestötiheys vaikuttaa siellä asiaan. Suomessa jakaminen on pitkien välimatkojen vuoksi paikoin haastavampaa.

Meillä on jo verkkosivustoja, joissa yksityiset ihmiset vuokraavat tai lainaavat toisilleen tavaroita. Nettivuokraus.com-sivuston kautta voi vuokrata monenlaista tavaraa, auton saa vuokralle Bloxcar.fi-sivustolta ja Skipperi.fi:stä veneen.

Maailmalla on jopa palveluita, joissa omia vanhenevia ruokatarvikkeita tai valmista ylimääräistä ruokaa voi laittaa jakoon.

– Uudet teknologiset ratkaisut tekevät jakamisesta koko ajan vaivattomampaa. Tämä vaikuttaa siihen, miten paljon asioita kannattaa hankkia itselleen.

Suomessa on ollut perinteisesti vahva omistamisen kulttuuri. Se on nyt murroksessa. Moni on maksaa jo kirjojen, cd- ja dvd-levyjen ostamisen sijaan palveluista, kuten BookBeatista, Spotifysta ja Netflixistä.

Nuorille sukupolville tämä on itsestään selvää, joten he todennäköisesti ovat valmiita tulevaisuudessa ostamaan monia asioita palveluina.

– Ilmiö kasvaa ja laajenee jatkuvasti. Onhan se helpompaa, jos ei tarvitse olla autoa omassa kotipihassa. Voi vain ottaa sen naapurista käyttöön tarvitsemakseen ajaksi.

Myös vaatteiden lainaaminen yleistyy. Vaatelainaamoja on monissa kaupungeissa. Kun liittyy jäseneksi, saa kuukausimaksua vastaan tietyn määrän vaatteita käyttöönsä kerrallaan. Tällaisia palveluja tarjoavat muun muassa Vaatepuu ja Vaaterekki.

Älä hanki mitään -vuosi muutti Aino Kämäräisen mukaan pysyvästi hänen asennoitumistaan kuluttamiseen. Hän ei vieläkään osta kaupasta juuri muuta kuin ruokatarvikkeet.

– Siihen jäi vähän koukkuun. Vuoden aikana ikään kuin vieroittauduin ostamisesta.

Aino hankkii suuren osan tavaroista ja vaatteista käytettynä. Lisäksi hän on huomannut, että paljon voi lainata ja vuokrata. Pitää vain vaivautua hieman kyselemään.

– Toisaalta usein huomaa, että ei oikeastaan tarvitse mitään, kun miettii tarkemmin.

Ensimmäinen tavara, jonka Aino vuoden loputtua osti kaupasta, oli uusi hammasharja. Vaikka vuoden alussa hammasharjoja oli varastossa muutama ja hän käytti niitä säästellen, viimeisin ehti mennä huonoon kuntoon.

Aino teki ostolakossa ollessaan isoja päätöksiä. Hän myi asuntonsa, muutti vuokralle ja hankki pienen, ekologisemman auton. Vuoden alussa hänellä oli yli 300 000 euroa velkaa, vuoden jälkeen enää 8 000 euroa.

– Velattomuus houkutteli minua tosi paljon. En halunnut elää sen mallin mukaan, jossa käydään koulut ja otetaan velkaa, jota maksetaan eläkeikään saakka.

Vuoden aikana tapahtui myös jotain odottamatonta. Lähipiiri ja tuttavat suhtautuivat suopeasti, kun Aino puhui heille halustaan saada taloutensa kuntoon. Puoliso ei kuitenkaan sitä ymmärtänyt. Puolessavälissä vuotta pariskunta erosi.

– Muutto oli mielenkiintoinen, sillä olin ostolakossa eikä minulla ollut juuri omaisuutta. Olin elänyt jo vuosia minimalistisesti. Muutimme kolmen lapseni kanssa melko pelkistettyyn kotiin.

49 neliön kaksiossa ei ollut ruokapöytää, sohvaa, eikä mitään kodinkoneita. Perhe ruokaili lattialla, kunnes löysi dyykkaamalla pöydän ja tuoleja.

– Alkuun minulla ei ollut sänkyäkään, mutta sitten löysin roskalavalta patjan. Lapsilla oli kyllä sängyt.

Vuosi oli rankka, mutta opetti paljon. Ainon mielestä ostolakko oikeastaan antoi voimia suurten muutosten, eron ja muuton, keskellä.

Ainosta tuntui, että hän voi hallita elämäänsä. Kulutuksen ohjat olivat omissa käsissä. Rahankäyttö oli ennakoitavissa, kun rahaa sitä kului vain ruokaan, asumiseen ja liikkumiseen. Siitä sai voimia ja turvallisuudentunnetta.

Aino on kiitollinen, että pystyi olemaan kotona sairaan lapsensa kanssa. Onneksi tilanne myöhemmin helpotti ja lapsi toipui.

– Saimme ratkaisuni myötä paljon vapautta ja tyyneyttä arkeemme. Kannatti todellakin keskittyä siihen, mikä on tärkeintä.

Viime vuonna Aino muutti lapsineen takaisin kotiseudulleen Kuusamoon. Nykyisin hän työskentelee isänsä perustamassa Rukapalvelussa sekä huoneistohotellin liiketoimintajohtajana. Lisäksi hän luennoi, kirjoittaa ja tekee podcasteja vastuullisesta kuluttamisesta kirjailija Otso Sillanaukeen kanssa NollaHukka-nimen alla.

Velkaa Ainolla ei ole enää lainkaan, päinvastoin. Hän on nykyisin sijoittaja, sillä rahaa jää säästöön.

Edelleen Aino saattaa kierrellä kaupoissa ja esimerkiksi hakea sisustusvinkkejä. Hän ei välttämättä silti osta mitään.

– Minulle tuli vähän sellainen asennoituminen suurimpaan osaan tuotteista, että pettyisin kuitenkin. Suurin osa tavaroista on turhia, osa suorastaan roskaa.

Myös vaatteiden ostamista Aino välttää, sillä vastuullinen kuluttaminen on vaikeaa. Ei ole helppoa selvittää, onko esimerkiksi ulkomailla valmistettu vaate tuotettu lapsityövoimalla. Myös tietoa valmistusprosessin saastuttavuudesta ja tuotteen ympäristökuormituksesta on vaikea saada. Edes kallis merkkivaate ei välttämättä ole ekologinen ja kestävä.

Kulutustutkija Elina Närvänen tunnistaa ongelman. Vastuullinen kuluttaminen vaatii ihmiseltä valtavasti perehtymistä. Näkökulmia on paljon, kuten tuotannon eettisyys tai tuotteen kestävyys, ympäristökuormitus ja kierrätettävyys.

Yksi viimeaikoina vahvistunut trendi ovat suomalaiset pienet vaatebrändit, joiden tuotteet valmistetaan Suomessa. Tällaisia ovat esimerkiksi Riiminka ja Ommellinen. Vaikka yritykset ovat pieniä ja niiden tuotteet tavallista kalliimpia, monet ovat pärjänneet hyvin.

– Positiivinen henki tällaisten tuotteiden ympärillä on tosi iso. Markkinoinnissa toiselta kuluttajalta tuleva viesti on tehokas. Pienet brändit saavat sitä kautta tukea ja niiden ympärille tulee yhteisöllisyyttä.

Aino toivoo, että Suomeen tulisi lisääkin valmistusta, esimerkiksi kenkien valmistajia.

– Kuluttaminen jatkuu joka tapauksessa. Ihmiset tarvitsevat aina vaatteita ja tavaroita. Ne pitäisi vain tuottaa eettisesti ja ympäristö huomioiden, hän sanoo.

– Esimerkiksi kenkien pitäisi kestää pitkään ja olla korjattavissa. Siitä olisi hyötyä myös kansantaloudellisesti.

Ainon mukaan suurten ympäristöhaasteiden edessä tarvittaisiin yrityksiä, joiden päämääränä on luoda arvoa, ei vain tehdä voittoa.

– Itse en jaksa yleensä perehtyä yritykseen ja selvittää, onko tuote valmistettu eettisesti ja millaisia materiaalit ovat. Jätän mieluummin ostamatta.