Mitä pitäisi tutkia, kun haluaa mahdollisimman vastuullisen vaatteen? Valmistusmaata, materiaalia, tehtaan sertifikaatteja vai jotain muuta?

– Kaikkein vastuullisin vaate on se, joka on jo vaatekaapissasi, sanoo Eetti-yhdistyksen vastuullisuusasiantuntija Anniina Nurmi.

Jos tarvitset kaappiin täydennystä, etsi, löydätkö sen käytettynä. Jos käytettyä ei löydy, uutta vaatetta valitessa on Nurmen mielestä hyvä panostaa pitkäikäisyyteen niin laadussa kuin ulkonäön puolesta.

– Mutta mikä on ulkonäöltään pitkäikäinen, on sidonnainen ihmisen mieltymyksiin. Usein puhutaan, että minimalistinen vaatekaappi on vastuullisin, mutta jollekin vaate, jota hän käyttää seuraavat kaksikymmentä vuotta on röyhelökukkamekko.

Vasta nyt Nurmi mainitsee tuotannon vastuullisuuden. Se pitää sisällään eettisyyden (onko tuotannossa huomioitu ihmis- ja eläinoikeudet) ja ekologisuuden (kuinka paljon vaate rasittaa ympäristöä elinkaarensa aikana).

Tavallisen pulliaisen on usein vaikea selvittää vaatteen taustoja, koska tuotantoketjut ovat monesti pitkiä ja monimutkaisia.

– Suurella osalla brändeistä on olemassa jonkinlaiset vastuullisuussivut. Katso mitä niillä sanotaan – mutta muista, että tekstit voivat mennä viherpesun puolelle, Nurmi jatkaa.

Mitä avoimemmin ja laajemmin yritys kertoo siitä, miten se varmistaa, että tuotteet on tehty ekologisesti ja ihmisoikeuksia kunnioittaen, sitä parempi.

Nurmesta on hienoa, että kuluttajat näkevät vaivaa tehdäkseen vastuullisempia vaatevalintoja. Yhtä paljon vaivaa kannattaisi käyttää siihen, että kohdistaa painetta päättäjille, jotta tekstiilituotantoon saataisiin tiukempaa lainsäädäntöä.

– Parhaassa tapauksessa se tekisi vaatteiden vastuuttoman tuottamisen mahdottomaksi. Silloin ei olisi yksittäisen kuluttajan vastuulla tehdä salapoliisityötä jokaisen ostoksen kohdalla.

Käytetyn ostaminen on ykkösvaihtoehto, ­koska tekstiili­teollisuuden suurin ympäristövaikutus tulee uuden valmistamisesta. Outi Pyyn laatima lista painottaa myös verojalanjälkeä. Suomalaisen yrityksen Kiinassa teettämä vaate ei ehkä ole vastuullisin, mutta sentään tuo verotuloja Suomeen.

Kyllähän suomalainen vaate on aina vastuullinen! Harmi vain, totuus voi olla toinen. Esimerkiksi yritys ja vaatteiden suunnittelu voi olla Suomessa, mutta tuotantoketju ihan muualla. Ennen kuin siitä tietää lisää, ei yritystä voi sanoa vastuulliseksi.

Eetti-yhdistyksen Anniina Nurmi yleistää, että mitä kauempana Suomesta vaate tehdään, sitä isompi vaara on, että tuotannossa tapahtuu ihmisoikeusloukkauksia.

– Riski, että ihmisoikeudet eivät toteudu, on paljon suurempi esimerkiksi Kiinassa kuin vaikkapa Suomessa tai Virossa.

’Made in Europe’ ei silti ole tae eettisyydestä. Isossa-Britanniassa vaatteita valmistetaan halpatuotannolla, ja kaikkialla muuallakaan Euroopassa ei aina makseta elämiseen riittäviä palkkoja.

Jos omassa kaveripiirissä ekoillaan, saattaa tuntua siltä, että eihän kukaan enää osta pikamuotia. Kai se jo hiipuu?

Finnwatchin ilmastoasiantuntija Lasse Leipola ei näe, että tekstiiliala tai kuluttajien käytös olisivat muuttumassa ilman, että päättäjät puuttuvat asiaan.

– On kuplia, joissa aiempaa kestävämpi tapa käyttää vaatteita yleistyy. Niissä voi olla trendikästä käyttää käytettyä, pitää vaatteista huolta ja vuokrata niitä. Mutta isossa kuvassa ei näy erityisen lupaavia merkkejä. Vaate- ja tekstiiliteollisuuden tuotanto jatkuu ja kasvaa, ellei jopa kiihdy.

Iso kysymys on esimerkiksi Kiinan keskiluokan nousu. Se alkaa päästä kiinni samanlaiseen kuluttamiseen, joka on Euroopassa ollut arkea jo parikymmentä vuotta.

Viime vuosina myllyyn on lyönyt vettä ultrapikamuoti. Esimerkiksi Shein-ultrapikamuotikauppa on kasvanut arvoltaan suuremmaksi kuin pikamuotijätit Zara ja H&M yhteensä.

Anniina Nurmi selittää, että ultrapikamuoti­yritykset markkinoivat ensin halpoja tuotteitaan somealustoilla. Kun kysyntä on luotu ja vaatteet ­alkavat vetää, niitä aletaan valmistaa valtavia määriä.

– Jos pikamuodissa uusia tuotteita tulee tarjolle usein ja paljon, niin ultrapikamuodissa vauhti ja määrä kiihtyvät potenssin x.

Nuhjaantuiko kallis neule saman tien? Etkö löydä tarpeeksi isoja vastuullisia vaatteita? Jupisetko, että nyt meni yritys boikottiin? Outi Pyystä on parempi antaa yrityksille suoraan palautetta. Siten niille kertyy painetta tehdä parempia valintoja tuotannossaan.

– Meillä on paljon vaatteita, ja se otetaan itsestäänselvyytenä, sanoo Fida Kettunen, Vintage ja second hand – luovuutta kestävään tyyliin -kirjan kirjoittaja.

Ennen näkökulma vaatteisiin oli toinen. Niitä oli vähän, ne olivat kalliita, niitä huollettiin ja käytettiin rievuiksi asti. Oli itsestään selvää, että käytetään toisten vanhoja vaatteita.

Pikamuotiajan ihminen ei välttämättä tiedä, miltä laadukas vanha vaate tuntuu. Materiaali on usein paksumpaa kuin nykyisin. Napit ovat hyvin kiinni. Kun saumoja vähän venyttelee, niistä ei paista aurinko läpi.

– Kun vintagevaatteen kääntää ympäri, näkee usein uskomattoman ihania yksityiskohtia, joita ei ole mahdollista tehdä halvassa massatuotannossa: rintaliivin olkaimien pidikkeitä tai tarkoituksella jätettyä saumavaraa, jos keho muuttuu vuosien varrella.

Ennen vaatteita valmistettiin monipuoliseen ja tarkoituksenmukaiseen käyttöön. Kettusesta on pöyristyttävää, että nyt pikamuotivaate saatetaan tehdä kestämään vain tietty määrä pesukertoja.

– Uskon, että jos ihmiset oppisivat tuntemaan käytettyjen vaatteiden historiaa, voisimme nykymaailmassakin nähdä vaatteet eri vinkkelistä.

Kettusesta vaatteiden ostamista, käyttämistä ja huoltamista kohtaan pitäisi tapahtua syvällinen ajattelutavan muutos.

– Mitä enemmän vaatteitaan arvostaa, sitä enemmän niiden käyttöaste kasvaa.

Käytettyjä vaatteita ostetaan nykyään paljon, mutta sillä on kääntöpuolensa, Anniina Nurmi sanoo.

– Pahimmillaan se voi pitää yllä pikamuodin tapaa ostaa, koska nähdään, että vähän aikaa käytetystä tuotteesta pääsee helposti eroon. Ostoksilleen saa synninpäästön: on ok ostaa lisää, koska laitan sen kiertoon.

Sen sijaan, että ostaa kassikaupalla käytettyä, kannattaa miettiä miksi oikein ostaa. Mistä muusta kuin shoppailusta voisit saada iloa ja nautintoa?

–On tutkittu, että materia ei tuo onnea ja iloa kuin sen hetken, kun menet kaupan kassalle. Ilo alkaa häipyä jo siinä vaiheessa, kun saat kassin käteen.

Jos yritys sanoo tuotteen olevan vastuullinen tai ekologinen, miten se näkyy? Mitä tarkempia tietoja materiaaleista ja tuotantopaikoista yritys mainitsee, sitä parempi.

Tuntuuko siltä, että vastuullisten vaatteiden ostaminen on monimutkaista?

Ei ole, Outi Pyy sanoo. Niiden hankkiminen on vain ehkä vähän hitaampaa kuin se, että näppäilet pikamuotia ostoskoriin älypuhelimen eri sovelluksilla.

– Mutta nykyään myös käytettyjä tai vastuullisia vaatteita on saatavilla laajemmin kuin koskaan aikaisemmin.

Tietoakin on saatavilla enemmän kuin ennen.

– Ei tarvitse kuin avata Youtube, Instagram tai Tiktok, laittaa sinne tiettyjä hakusanoja ja alkaa etsiä vinkkejä vastuulliseen kuluttamiseen. Vertaistukea on paljon, matkaa ei tarvitse tehdä yksin.

Perusteletko halvan topin ostamista sillä, että ainakin hikipajojen työntekijöillä säilyy elanto?

Finnwatchin Lasse Leipola sanoo, että tekstiiliteollisuuden tuotantotapojen täytyy muuttua – on siirryttävä uusiutuvaan energiaan ja kierrätettäviin raaka-aineisiin – ja ihmisten täytyy kuluttaa vähemmän.

– Muutokset tarkoittavat, että alan työpaikat muuttuvat ja todennäköisesti vähenevät. On hyvä kysymys, mitä työntekijöille käy. Siksi yritysten ja valtioiden tulee suunnitella siirtymä huolella.

Tuotantomailla on vastuunsa, mutta niin on vaate­yrityksilläkin. Ne eivät voi miettiä vain päästöjä, vaan myös sitä, miten muutokset vaikuttavat tehtaiden työntekijöihin. Heillä täytyy olla mahdollisuus kouluttautua alan uudenlaisiin tehtäviin.

– Optimistinen tulevaisuudenkuva on, että kun tarvitaan vähemmän ja parempia vaatteita, ihmiset voisivat tehdä töitä vähän rauhallisemmalla työtahdilla, paremmilla työoloilla ja paremmalla palkalla. Jos kuluttaja puolustaa vanhaa ostamalla pikamuotia, se enemmän jarruttaa muutosta kuin ajaa sitä eteenpäin, Leipola sanoo.