Maria ja Mika Kalmin kodissa Loviisassa kuulostaa joululta. Marian pienet lapsenlapset ja Mikan 11-vuotias poika Sirius kopistelevat kenkiään lumileikkien jälkeen eteisessä, ja aaton odotus on käsin kosketeltava.
Maria, miten olette päässeet jouluntunnelmaan?
”Minusta pienten lasten kanssa pääsee jouluntunnelmaan mielikuvituksella, olemalla itse leikkivä lapsi. Aikuinen meissä suorittaa joulua, lapsi käärii pakettiin vaikka vanhat sukkansa ja riemuitsee siitä.
Tänä vuonna vietän lastenlasten ja Siriuksen kanssa pikkujoulua. Houkuttelin Siriuksen pukeutumaan tontuksi. Veimme pikkuiset metsään seikkailemaan. Tämä on se muistijälki, jonka haluan jättää mummista lasten sydämiin; ei se, mitä ostin vaan se, mitä kerroin.”
Vietätte joulua vanhassa tunnelmallisessa hirsitalossanne. Miten löysitte talon?
”Villa Unelma tuli elämäämme kohtalon sanelemana. Asuimme kalliissa vuokra-asunnossa Porvoossa ja unelmoimme elämästä maalla. Sitten näimme myynti-ilmoituksen 1900-luvulla rakennetusta hirsitalosta Loviisan Skinnarbyssä. Se oli kaukana kaikesta, lähellä luontoa.
Teimme kaupat melkein heti ja pakkasimme tavarat. Rakastuimme maaseudun rauhaan, taloon ja piharakennuksiin. Täällä meillä on tilaa elää yksinkertaisesti ja luovuutta käyttäen eläinten ympäröiminä. Meillä on koira, kissoja, kanoja, kukkoja ja kesällä pidimme lampaita.”
Sisustatte ja remontoitte luovuuden puuskissa. Mitä se tarkoittaa?
”Kuljen maalipurkin, sudin ja tapettirullan kanssa. Vaihdan, poistan, maalaan ja kokeilen. En kaihda väliaikaisia ratkaisuja, sillä teen ne aina edullisesti. Tuunaan vintillä olevia kalusteita ja esineitä. Kodin ilme voi muuttua päivässä. Mieluiten kierrätän.
Talo vaatii jatkuvaa puuhastelua, mutta me elämme unelmaamme todeksi. Aamut alkavat viiden uunin lämmittämisellä. Rakastan sitä, se rauhoittaa. Harrastamme kotiamme.”
Annat myös kierrätyslahjoja. Miksi?
”Ostan lahjoja kirppikseltä tai annan itse tehtyä. Maailma hukkuu tavaraan, eivätkä lapset opi arvostamaan asioita krääsän keskellä. Toivoisin kaikkien muistavan, että joulu asuu sydämessä.
Olen stressannut niin monta joulua pilalle, että olen oppinut läksyni. En tee suursiivousta, leivo viikkotolkulla tai juokse ostoksilla. Viime jouluna kehittelin keijujen joulusiivouksen, jossa suihkuteltiin hyvää tuoksua ja glitteriä kotiin villakoirista välittämättä.”
Miten olet oppinut olemaan tavoittelematta täydellistä joulua?
”Joulu ei tule ostamalla vaan irti päästämällä. Yritin väkisin aina leipoa lasten kanssa onnistumatta. Pinnani ei kestä sitä, etten saa keskittyä rauhassa. Miksen siis leipoisi salaa yksin siitä nauttien ja antaisi lasten leipoa jotain keskenään?
Pitää löytää tasapaino itsensä ja muiden välillä, sulkeutua hetkeksi komeroon syömään salaa suklaata ja lukemaan. Jouluna muistan kotieläimiämme ylimääräisillä herkuilla, menen lähimetsään ja kuiskaan hyvää joulua metsäneläimille ja luonnolle.”
