Avotakka

Minna vaalii ja kunnostaa 170-vuotiasta pitsihuvilaa Porvoossa – ”Remontti on ollut tutkimusmatka taloon, josta löytyy päivittäin jotain uutta ja yllättävää”

Minna vaalii ja kunnostaa 170-vuotiasta pitsihuvilaa Porvoossa – ”Remontti on ollut tutkimusmatka taloon, josta löytyy päivittäin jotain uutta ja yllättävää”
Näkymä puuhuvilan kuistilta Haikkoonselälle on ikuistettu Albert Edelfeltin maalaukseen. Minna Lampinen perheineen saattaa Villa Sjökullaa Porvoossa rakkaudella ja kovalla työllä takaisin loistoonsa.
Julkaistu: 24.8.2021

Päivän paras hetki Minna Lampiselle on aamuisin, kun hän on hakenut Leo- ja Oiva-koirien kanssa Hesarin ja vanha huvila on vielä hiljainen. Silloin aika pysähtyy, ja Minna huomaa irtautuvansa arjesta. Vanhan hirsitalon raikas ilma ja valon kulku tiloissa lumoavat hänet kerta toisensa jälkeen.

Villa Sjökulla on Pentikin markkinointijohtaja Minna Lampisen, hänen miehensä ja kolmen poikansa vapaa-ajankoti. Perheellä on unkarinvizslat Leo ja Oiva.

Kun Minna ja hänen miehensä metsästivät vuonna 2018 Uudeltamaalta ympärivuotista vapaa-ajankotia perheelleen, he suhtautuivat etsintään avoimin mielin. He harkitsivat niin tontin ostoa ja uuden rakentamista kuin valmiita ratkaisuja.

Kun myyntiin tuli vanha puuhuvila Porvoossa, Haikkoonselän rannalla, riitti yksi käynti ja paikka oli jo valloittanut sydämen.

– Intensiivisen tutustumisvaiheen jälkeen ostopäätös oli myös hiljainen sopimus huvilan historian kanssa. Huvilaa ei voisi sisustaa tai remontoida huvin vuoksi, vaan kaikki päätökset tulisi tehdä arvokasta rakennusta ja miljöötä kunnioittaen, Minna sanoo.

Salin ikkunoista aukeaa näkymä Haikkoonselälle. Ootratut puupaneelit ja näyttävät kattoleikkaukset ovat vanhojen kuvien perusteella nyt lähes alkuperäisten kaltaiset. Flyygeli on talon isännän lapsuudenkodista. Lasikaappi ja matto ovat Bukowskisista, josta on osa tuoleistakin. Tuoleja on hankittu myös Torista ja pöytä Aadasta.
Tornihuoneen huikeat puuportaat ovat kuin tilataideteos. Peacock-rottinkituoli on tilattu Parolan rottingilta. Leo-koira kipuaa ylös torniin.

Porvoon alue oli pariskunnalle entuudestaan tuttu lähinnä satunnaisten päiväretkien kohteena, mutta sittemmin kaupunki on yllättänyt heidät positiivisesti kerta toisensa jälkeen.

Käynti Porvoon museossa on piirtynyt pysyvästi mieleen.

– Sieltä löytyivät huvilamme laajennuksen aikaiset alkuperäiset ja yksityiskohtaiset piirustukset vuodelta 1890. Arkkitehti Theodor Höijerin mestarillisista piirustuksista voimme tarkistaa yksityiskohdat isoista rakenteista pienimpiin puuleikkauksiin, Minna kertoo.

Ison salin toiseen päähän jäävään oleskelutilaan oli vaikeuksia löytää riittävän isoja sohvia. Sammalenvihreät samettisohvat löytyivät lopulta Kuusilinnasta. Intarsiakoristeinen vanha sohvapöytä on Torista. Kattokruunut olivat valmiiksi tilassa.
Bukowskisista huudettu jättimäinen Figural Kashmar -matto on kuin satukirjan koristeellinen aukeama.

Pari on ammentanut tietoa perinnerakentamisesta ja kehuu Porvoossa olevan siitä paljon osaamista ja tietämystä. Tekijät ja materiaalit hirsihuvilan kunnostukseen löytyvät usein läheltä.

– Remontti on ollut meille tutkimusmatka taloon, josta löytyy joka päivä jotain uutta ja yllättävää. Mitä enemmän olemme olleet omin käsin kosketuksissa taloon, sitä paremmin olemme siihen aidosti tutustuneet. Salaluukkua ei ole vielä ilmaantunut, mutta portaan narahdus tai seinien poikkeavat rakenteet herättävät kyllä välittömästi uteliaisuutemme.

Olohuoneen katon ja listojen sininen sävy mietitytti ensi näkemällä, mutta sisustuksen valmistuttua siihen on jo tottunut. Howard-sohvat löytyivät Torista, matto Bukowskisilta. Seinällä on taiteilija Jan Nevan työ Athene.
Aamiaishuoneen kukallinen pöytäliina on sisustusliike Olkkarista. 1990-luvulta peräisin oleva keittiö odottaa vielä remonttia. Puuhella jää paikalleen remontin jälkeenkin. Perheen kuopus on nimennyt erikoisen kivipinnan Dinosauruksen kakka -lattiaksi.

Talon 170-vuotinen historia on ollut remontissa kouriintuntuvasti läsnä tarkkaan vaalittavina rakenteellisina ja tyylillisinä seikkoina. Tästä huolimatta Minna ja hänen miehensä ovat rakentaneet kotia, eivät museota.

Huvilan sisustukseen he ovat pyrkineet ostamaan kaiken mahdollisen käytettynä ja tekemään uudet hankinnat kotimaisilta valmistajilta, maltillisella budjetilla.

– Yölliset Bukowskis-huutokauppahuutoni ovat herättäneet aviomiehessäni sekä hilpeyttä että myöhemmin iloa, kun esineet yksi kerrallaan ovat löytäneet paikkansa.

Vanhempien makuuhuoneen lattiavalaisin on saatu ystäviltä ja kunnostettu. Sopiva varjostin löytyi Kukka ja mekko -liikkeestä Porvoossa.
Vaaleanpunainen kamari on yövieraiden suosikkihuone. Huoneen kalusteet olivat osin talossa valmiina, ja niitä on täydennetty kirpputorihankinnoilla. Päiväpeitto ja tyyny ovat Olkkarista.
Kun alakerran kylpyhuone remontoitiin kokonaan, Minna asetteli itse lattian kuvioinnin mosaiikkilaatoilla. Seinälaattojen klassinen tiililadonta istuu hyvin vanhaan huvilaan ja jättää neutraalin valkoisena pääosan vanhalle, sievälle seinäkaapille. Suihkusyvennyksen lasiovi on tilattu Lasistamosta. Pesuallas on Heritagen.

Maalien valinnassa paria auttoi Uula, joka ystävällisesti selvitti verstaasta löytyneiden vanhojen maalipurkkien salaisuuksia ja sävyjä.

– Perinnevärikartat hiirenkorville luettuina olemme kiertäneet taloa ja tehneet valintoja. Osaan talon olemassa olevista sävyistä ihastuimme heti. Osa niistäkin, joita emme olisi itse valinneet, on alkanut miellyttää silmää ajan myötä.

Koska talossa on käytetty paljon värejä, pariskunta ei halua sisustuksen kilpailevan niiden kanssa.

– Kattojen puuleikkaukset ja koristemaalaukset saavat minut usein kirjaimellisesti heittäytymään selälleni lattialle ihastelemaan puuseppien ja koristemaalarien kädenjälkeä, Minna kertoo.

Huvilan kahdeksankulmaisen tornin seiniin on kirjoitettu 12 sananlaskua. Minnan suosikki niistä on: Blott kärlek vinner kärlek som sin lön (Vain rakkaus saa rakkautta palkakseen). Värikkäät ikkunalasit luovat tilaan jatkuvan valon ja värien leikin.
Portaikko terassin alla on yksi Minnan lempipaikoista. Valo lankeaa mystisesti tiiliseinille ja vanhoihin puuportaisiin. Seurana on Leo-koira.

Huvilaa ympäröivä puutarha on rantaan viettävällä vehreällä rinnetontilla. Siellä pari mielellään viettää päivittäin vapaa-aikaansa.

Puutarha vaatii myös runsaasti työtä. Aikanaan talossa on ollut paljon apuvoimia arjen askareisiin, mutta nykypäivänä hommat hoidetaan pääsääntöisesti isäntäväen voimin.

– Pienen ruokailutilan seinällä oleva maalaus talosta ja sen puutarhasta inspiroi minua jatkuvasti. Sitä katsellessa motivaatio puutarhan saattamiseksi entiseen loistoonsa on kasvanut entisestään.

Puutarhan ruusupenkkiä raivatessaan Minna on löytänyt paloja menneisyydestä: sakset, avaimia ja hylsyn 1900-luvun alusta.

– Olemme lukeneet kaiken saatavilla olevan tiedon huvilan historiasta ja kuulleet paljon, mutta monta tarinaa on varmasti vielä jakamatta.

Alakerran kuisti on perheen lempipaikka. Siellä he nauttivat sään salliessa kaikki kesäiset ateriat.
Villa Sjökullaa palautetaan loistoonsa suurella työllä ja rakkaudella. Huvilan laajennuksen on suunnitellut aikansa huippuarkkitehti Theodor Höijer. Talon Instagram-tili on @villa_sjokulla_1850.

Tarve lomamatkoihin on huvennut huvilan hankkimisen jälkeen olemattomiin. Jos pariskunta haluaa ottaa etäisyyttä projekteihinsa, lähtevät he veneellä päiväretkille lähivesille. Oman perheen lisäksi taloon mahtuu mukavasti vieraita, joille ovet ovat aina auki.

Tässä talossa ja puutarhassa ei tule ehkä koskaan olemaan hetkeä, jolloin tekemistä ei olisi. Arvion projekteihin kuluvasta ajasta pari on jo oppinut kertomaan vähintään kolmella.

– Elämme juuri nyt unelmaamme, ja tekeminen on myös iso osa sitä. Paikalla vieraillut kokenut restaurointimestari jakoi meille arvokkaan neuvon: ”Muistakaa juhlia, talo kyllä odottaa.”

Villa Sjökulla on siirretty vuonna 1850 Terijoelta Porvooseen. Neliöitä on 385, joista kylmillään on torni.

Pala Suomen huvilahistoriaa

Harvaa kesäpaikkaa voi luonnehtia yhtä merkittäväksi osaksi suomalaista huvilahistoriaa kuin Villa Sjökullaa. Vuonna 1850 porvoolainen kauppias Leonard Simolin siirrätti huvilan Terijoelta Haikkoonselän rannalle Porvoon Hamariin. 1880-luvulla huvila siirtyi niin ikään porvoolaisen kauppaneuvos August Eklöfin omistukseen. Eklöf omisti huvilan vastapäisillä saarilla sijainneen Porvoon Höyrysahan ja lukuisia sahoja ympäri Suomea. Aikanaan maiseman täyttikin puutavaraa kuljettaneiden alusten jatkuva virta.

Suurimmat muutokset huvilan julkisivuun tulivat Eklöfin aikana. Hän teetti laajennuksen, jonka suunnitteli arkkitehti Theodor Höijer. Höijerin tunnetuimpiin töihin lukeutuvat Ateneumin taidemuseo, Hotelli Kämp, Richardinkadun kirjasto ja Erottajan paloasema. Maineikas arkkitehti piirsi Villa Sjökullaan ajan hengen mukaisen tornin ja julkisivun koristeellisen ilmeen. Kahdeksankulmaisen tornin seinillä on yhä näkyvillä Eklöfin valitsemat 12 sananlaskua.

Villa Sjökullassa vietettiin 1800–1900-lukujen taitteessa aktiivista seuraelämää. Tuttu vieras talossa oli taidemaalari Albert Edelfelt, jonka ateljee sijaitsi läheisen Haikon kartanon naapurissa. Edelfeltin teos Eklöfin pojat Villa Sjökullan kuistilla on maalattu huvilan terassilla.

Eklöfien jälkeen huvila on ollut yksityisomistuksessa ja vaihtanut omistajaa muutaman kerran. 1990-luvulla huvila muutettiin ympärivuotisesti asuttavaksi kodiksi.

4 kommenttia