Neljätoista kodinvaihtoa saa riittää Leena ja Timo Lahtiselle.
– Päädyimme sattumalta Möllabackaan, mutta tänne me aiomme jäädä, Leena sanoo.
Pariskunta asuu vanhassa, suuren puutarhan ympäröimässä myllärintalossa keskellä kauneinta Skånea. Paikka on hyvin suojainen, sillä sitä ympäröi korkea muuri, joka pysäyttää tehokkaasti alavalla seudulla puhaltavat voimakkaat tuulet.
Entinen jääkiekkoilija ja sittemmin valmentajana työskennellyt Timo, eli ”Tinke”, ja hänen vaimonsa tietävät, mikä tekee kodista kodin.
– Vuosien ja muuttojen kuluessa tavarat ovat karsiutuneet ja jäljellä ovat vain rakkaimmat – tosin niitäkin on aika paljon, he sanovat.
Lahtisten yhteiselämä alkoi kauan sitten sokkotreffeiltä Suomessa. Ensimmäisen Ruotsin-kodin he hankkivat 1970-luvun lopussa Tingsrydistä, jossa Timo aloitti työnsä pelaaja-valmentajana. Siltä ajalta ovat vielä mukana yksi olohuoneen nojatuoli ja sohvapöydät, jotka ovat peräisin Timon lapsuudenkodista.
Nykyisen kotinsa Lahtiset hankkivat kesäasunnoksi vuonna 2003, jolloin he asuivat Södertäljessä Södermanlandissa ja Timo valmensi Elitserienissä pelaavan Södertälje SK:n joukkuetta. Kun sopimus loppui, he päättivät muuttaa pysyvästi Skåneen.
– Etelä-Ruotsi oli tullut tutuksi jo 1990-luvun alussa, kun työskentelin Malmössä Malmö Redhawksien valmentajana. Tiesimme, että viihdymme seudulla loistavasti, Timo kertoo.
Etsintävaiheen aikana he kävivät useassa eri talossa, ennen kuin Möllabackan kohdalla sydänalassa läikähti.
1800-luvun lopulla rakennettu myllärintalo oli vastikään peruskorjattu ja sen välikatto poistettu. Korkea, väliseinätön tila vanhoine kattoparruineen teki avaran mutta kodikkaan vaikutelman. Myös valtava takka oli vastustamaton yksityiskohta.
– Täällä Timon ei tarvinnut kulkea kaksin kerroin niin kuin joissakin taloissa, joita kävimme katsomassa, Leena kertoo naureskellen.
Vain makuuhuone on piilotettu korkean kirjahyllyn taakse. Lisäksi keittiön lattiaa on korotettu hieman, ja Leena on maalannut sen ruudulliseksi. Näin on vältetty mahdollinen hallimaisuus.
– Kaikella on puolensa, myös seinättömyydellä. On helppo kommunikoida, kun toinen on lähellä, ja vastaavasti voi puuhata omiaan ilman, että häiritsee toista. Jos joskus tarvitsen enemmän omaa tilaa, lähden pihalle tai vaikka kävelylenkille.
Remonttiakin tehtiin: pihapiirissä seissyt rapistunut varastorakennus purettiin, ja sen tilalle rakennettiin vierastalo saunaosastoineen.
– Emmehän me suomalaiset pärjää missään ilman saunaa, Leena sanoo.
Vierastalo on usein käytössä lasten, lastenlasten ja vieraiden majoituksena. Sen yhteydessä on myös katettu patio, jolla on vietetty monet grillijuhlat.
Rakennuksia ympäröi kukoistava puutarha, joka on erityisesti Leenan silmäterä.
– Talon edessä oli aluksi vain pari vaatimatonta pensasta, Leena kertoo.
Vuosien uurastuksen tuloksena yli 2 000 neliön alue on täyttynyt perennoista ja ruusuista, joista osa rönsyilee muurien ylitse. Alkukesästä kukkivat kymmenet pionit ja sinisateen sinertävät kukkaryöpyt peittävät puolet vierastalosta.
Kun ensimmäiset ruusut puhkeavat kukkaan, niiden huumaava tuoksu leijailee kaikkialla. Ruusut jatkavat kukintaansa syksyn alkuun asti, ja ne koreilevat kilvan lukuisten jalokärhöjen kanssa.
Puutarhan työnjako on tarkka. Timo kaivaa, leikkaa pensaat ja ajaa nurmikon. Leena istuttaa, kastelee ja kitkee rikkaruohot.
– Olen perinyt rakkauden puutarhanhoitoon äidiltäni, joka oli tunnettu upeista kukkapenkeistään. Innostukseni heräsi kyllä vasta Möllabackassa, ja olen kantapään kautta oppinut suurimman osan siitä, mitä tiedän puutarhakasveista ja niiden viihtymisestä. Kokemus on ollut paras opettaja.
