Oivallus rakkaudesta sai Marian ryhtymään vegaaniksi 54-vuotiaana: ”Lapseni ovat ylpeitä siitä, että olen vegaanimummo”
Vegaaniruoasta tuli Maria Nuutiselle tapa näyttää rakkauttaan luontoa, eläimiä ja tulevia sukupolvia kohtaan. ”Minun ei tarvitse luopua mistään, mutta saan hyvän mielen ja uuden tavan rakastaa”, Maria sanoo.
Maria Nuutinen on kattanut pitkään ruokapöytään lämpimiä korvapuusteja, kasvistäytteisiä rieskarullia ja kannullisen haudutettua teetä.
Hän harmittelee, että unohti korvapuustit liian kauaksi aikaa uuniin. Niihin on paistunut kasvirasvasta ja sokerista rapsakka, tummanruskea pohja. Maria leipoo pullansa eri tavalla kuin äitinsä ja isänäitinsä Meri.
”Mummoni leipoi ja äitini leipoo huonompaa pullaa kuin minä”, Maria sanoo ja nauraa.
Mariasta tuli vegaani 54-vuotiaana. Neljän viime vuoden aikana hän ei ole laittanut lautaselleen mitään, missä on jotakin eläinperäistä. Pulla kohoaa ja sitkostuu ilman kananmunaakin.
Haave elämiä ja luontoa kunnioittavasta elämäntyylistä syntyi lapsuuden mummolassa, mutta toteutui pitkän harkinnan jälkeen aikuisena. Uusi elämäntyyli tuli myös oleelliseksi osaksi Marian unelmaa omasta kahvilasta. Mutta ennen kaikkea muutos on tuonut hänen elämäänsä lisää rakkautta.
”Mummoni opetti vaalimaan luontoa”
Mariasta ei olisi tullut vegaania, jos hän ei olisi kuunnellut isoäitinsä oppeja. Maria vietti lapsuudessaan ja nuoruudessaan paljon aikaa mummon kanssa Rovaniemellä, jonne mummo oli muuttanut evakkona Karjalasta.
”Niin kauan kuin muistan, mummo on puhunut siitä, että luontoa pitää vaalia.”
Mummolassa roskat eivät olleet jätettä. Munankuoret uusiokäytettiin puutarhakalkkina ja jogurttipurkit retkimukeina.
”Mummon luona piti aina muistaa kysyä, että mitä tälle roskalle tehdään. Olen vasta aikuisena tajunnut, että mummo lajitteli jätteet ennen kuin kukaan muu.”
”Siinä kohtaa mietin ihmisen ja eläimen suhdetta. Mikä oikeus meillä muka on syödä eläimiä?”
Lihansyönti on mennyt ylettömäksi. Niin Maria muistelee Meri-mummonsa usein sanoneen. Isoäiti opetti, että ruoka oli ollut ennen selvästi kasvispainotteisempaa. Kalaa ja lihaa oli tarjolla aterialla vain särpimenä eli lisukkeena.
Maria alkoi pohtia mummonsa opetuksia uudelleen kolmikymppisenä, kun uutiskuvat lihantuotannosta eivät enää jättäneet rauhaan. Tunteen ahdistuksesta Maria muistaa selvästi. Hän katsoi uutiskuvia teuraaksi kuljetettavista eläimistä ja pohti, miltä niistä mahtoi tuntua.
”Siinä kohtaa mietin ihmisen ja eläimen suhdetta. Mikä oikeus meillä muka on syödä eläimiä?”
Maria jätti ruokavaliostaan pois lihan ja maitotuotteet. Kala-kasvissyöjän elämä loppui kuitenkin yllättäen, kun toista lastaan odottavalle Marialle huomautettiin ruokavaliosta neuvolassa.
”Se oli sellaista puhetta, että et ajattele lastasi, jos et syö lihaa. Kyllähän se vetoaa äidin tunteisiin, sillä en tekisi mitään pahaa lapselleni. Se tuntui kauhealta, vaikka tavallaan tiesin, että ei se nyt ihan niin ole.”
Nykyään Maria asuu vantaalaisessa omakotitalossa kahden löytökissan, kahden koiran ja aviopuoliso Jannen kanssa.
Maria ja Janne ovat olleet yhdessä vuosikymmenen. Tavatessaan juhannuspäivänä he huomasivat jakavansa monta asiaa – kuten sen, että kumpikaan ei voi sietää kurpitsapikkelssiä.
Vegaanius ei kuitenkaan ole pariskunnan yhteinen juttu.
”Kerran postilaatikkoon tömähti samana päivänä Animalia- ja Metsästäjä-lehdet. Mietin, että tällainen perhe!”
Eräänä iltana viitisen vuotta sitten Maria epäili, oliko Janne tosissaan. Puoliso oli ehdottanut, että he katsoisivat yhdessä eläinteollisuudesta kertovan dokumentin. Maria varmisti, oliko Janne täysin varma, että haluaisi viettää iltansa katsomalla jotakin niin kamalaa.
Dokumentti sai Marian tekemään lopullisen päätöksensä.
”Ymmärsin, että minulla on mahdollisuus muutokseen. Eikä minun tarvitse syyllistyä siitä, että en ole älynnyt sitä nuorena. Missä tahansa vaiheessa elämää voi alkaa tehdä toisella tavalla.”
”Jos en tiennyt, kysyin lapsiltani”
Kun Mariasta tuli vegaani, lähipiiristä löytyi kannustusta. Maria saattoi aina kääntyä kasvisruoasta kiinnostuneiden aikuisten lastensa Ellin ja Sofian puoleen.
”Minulle tuli sellainen olo, että he olivat minusta ylpeitä. He alkoivat kutsua minua vegaanimummoksi.”
Mitä vegaanit oikein laittavat leivän päälle? Tätä Maria ihmetteli uuden ruokavalionsa alkumetreillä. Hän kysyi asiaa puolisonsa lapselta Iirikseltä, joka kirjoitti listan hyväksi huomaamistaan makuyhdistelmistä.
”Siinä listassa oli ainakin vegaaninen maksamakkara. Hän varmaan ajatteli, että minun saattaisi tehdä sitä mieli.”
Maria alkoi etsiä ahkerasti uusia reseptejä vanhojen arkiruokiensa tilalle. Keittiöön saapuivat aasialaiset maut. Monet perinteiset aasialaiset ruoat syntyvät ilman eläinperäisiä tuotteita. Kermaisuus tulee samettisesta kookoskermasta, ja tofu sisältää runsaasti proteiinia.
”Aluksi ne maistuivat hirveän hyviltä, mutta sitten kyllästyin. Olen kuitenkin elänyt ihan toisenlaisilla ruoilla koko elämäni tähän asti. Minulla tuli hirveä kaipuu tuttuihin ruokiin. Sitten aloin miettiä itse, miten niistä saisi tehtyä vegaanisia.”
Pian kotikeittiössä paistettiin taas karjalanpiirakoita ja kaalilaatikkoon sekoitettiin mukaan jauhelihan sijaan herneproteiinirouhetta.
”Minulla tuli hirveä kaipuu tuttuihin ruokiin. Sitten aloin miettiä itse, miten niistä saisi tehtyä vegaanisia.”
Muutama vuosi sitten lapset alkoivat muistutella unelmasta, joka Marialla oli ollut mielessään jo parikymmentä vuotta.
”Halusin perustaa kahvilan, joka olisi kuin olohuone. Sellainen, jonne voisivat tulla kaikenlaiset ihmiset kaikenlaisissa elämäntilanteissa.”
Marialla oli ollut kahvila aiemminkin, mutta tällä kertaa hän alkoi suunnitella tarjottavista täysin vegaanisia. Elli ja Sofia ihastuivat äitinsä suunnitelmaan ja halusivat mukaan yrityskumppaneiksi.
Kahvila Rakastan avattiin Helsinkiin alkuvuodesta 2022. Rakkaus sai näkyä kahvilassa kaikkialla: nimessä, sydämenmuotoisissa pullissa ja mummon reseptiä jäljittelevissä perunapiirakoissa.
Kolme vuotta kahvilan perustamisen jälkeen kahvilasta on tullut toteutunut unelma. Mariaa ei kuitenkaan enää nähdä kahvilan keittiössä, sillä hän on palannut sosiaalialalle. Kahvilan arjessa jatkavat tyttäret.
”Tuntuu luksukselta tehdä töitä taas työntekijänä. Yrittäjänä kierrokset ovat joskus kovilla.”
”Nyt oloni on kevyt maailmantuskasta”
Tee on juotu, ja lautasella on korvapuusteista jäljellä enää ripaukset raesokeria. Rokki-koira odottaa pöydän alla kärsivällisesti, saisiko se kohta lisää rapsutuksia.
Pitkä pöytä, jonka Maria on kattanut iltateehetkeä varten, saa juhlapyhinä jatkokseen lisäosan. Näin lasten kumppaneilla ja lapsenlapsilla kasvanut perhe mahtuu kerralla aterioimaan saman pöydän ääreen.
Silloin esille katetaan vegaanisia juhlaruokia, kuten parsakaalilla ja aurinkokuivatuilla tomaateilla täytettyä piirakkaa ja leväkaviaaria, joka tarjoillaan vegaanisen ranskankerman ja punasipulin kera.
Nämä herkut maistuvat myös perheen sekaaneille eli sekasyöjille.
”Tässä maailmassa on niin paljon vääryyttä ja asioita, joita pitäisi ottaa huomioon. Vegaanius ainakin yksi iso asia, jolla voi tehdä rakkaudellisia valintoja.”
Vegaaniruoka ei ole Marialle vain ruokaa vaan myös välittämistä. Se on keino tehdä ympäristöön ja eläimiin vaikuttavia hyviä asioita joka päivä.
”Tässä maailmassa on niin paljon vääryyttä ja asioita, joita pitäisi ottaa huomioon. Vegaanius ainakin yksi iso asia, jolla voi tehdä rakkaudellisia valintoja.”
Ruokavaliot kuumentavat joskus tunteita, mutta Maria on harvoin kuullut poikkipuolista sanaa valinnoistaan. Hän uskoo, että vegaanimummona häntä suojelee ikä.
Vegaanikahvilan omistajana hän huomasi, miten ikävät asiakkaat väittelevät nuorempien työntekijöiden kanssa, mutta viisikymppistä naista kuuntelee vannoutuneempikin lihansyöjä.
"Sanon heille, että tämä on meidän tapamme rakastaa maailmaa. Jokainen voi valita oman tapansa. En muista, että tuon jälkeen kukaan olisi halunnut enää väitellä."
Mariasta on huolestuttavaa, jos vanhemmat sukupolvet eivät ole valmiita kuuntelemaan nuoria vain siksi, että he ovat nuoria.
”Ajattelen niin, että olisimme hoitaneet hommamme huonosti, jos seuraava sukupolvi tekisi täsmälleen samoin kuin me. Ajatushan on se, että nuoremmat tekevät asiat aina paremmin. Miksi sitten ei itse ottaisi oppia heiltä?”
