Keskustelu tekstiilien vastuullisuudesta käynnistyi muodin maailmassa, kun tiedot muotiteollisuuden surkeista työoloista levisivät julkisuuteen. Lisäksi ilmastonmuutoskeskustelun myötä on havahduttu siihen, miten paljon energiaa ja vettä kuluttavaa sekä ympäristöä saastuttavaa tekstiiliteollisuus on.
Tekstiilikuitujen viljely, erityisesti puuvillan, syö maapallon vesivarantoja, ja viljelyssä käytetään ympäristöä pilaavia teholannoitteita ja voimakkaita torjunta-aineita.
Yhä useampi kuluttaja haluaa varmistua, ettei hanki kotiinsa vastuuttomasti hikipajoilla ja lapsityövoimalla valmistettuja tekstiilejä. Vastuullisuudesta on tullut entistä tärkeämpi valintaperuste.
Valitsemisen tekee vaikeaksi se, ettei saatavilla ole yksiselitteistä tietoa siitä, millainen tuote olisi kaikilta osiltaan vastuullinen. Kiinnittämällä huomiota sekä tekstiilin materiaaleihin, hyvään designiin, laatuun, tuotantopaikkoihin, yrityksen toimintatapoihin että sertifikaatteihin voi silti löytää vastuullisia tuotteita.
7 vinkkiä sisustustekstiilien vastuulliseen ostamiseen
- Hanki tarpeeseen. Osta tekstiilejä vain tarpeeseen. Vaikka tekstiili olisi valmistettu vastuullisesti, sillä on aina ympäristövaikutuksia.
- Panosta laatuun. Hanki laadukkaita ja kulutusta kestäviä kodintekstiilejä, jolloin ne säilyvät käytössä pitkään.
- Osta ajatonta. Suosi ajatonta designia, joka ei kulu hetkessä ja jota haluat käyttää pitkään.
- Tutki tuotteita. Tutki tekstiilit kaupassa huolellisesti ennen ostamista. Tuntuuko materiaali käteen laadukkaalta ja tukevalta? Onko saumat ommeltu huolellisesti? Kurkista myös nurjalle puolelle ja katso, onko tuote viimeistelty hyvin tai repsottaako siitä lankoja.
- Huolla hankkimaasi. Valitse tekstiilejä, joita voi huoltaa ja pestä. Pyydä hoito-ohjeet, sillä oikea huoltaminen pidentää käyttöikää.
- Katso raaka-aineet. Valitse tuotteita, joissa on käytetty vastuullisia raaka-aineita, kuten luomupuuvillaa, -villaa ja -pellavaa, hamppua, kierrätyskuituja sekä uudenlaisia muuntokuituja, kuten lyocelliä, kaupalliselta nimeltään Tenceliä. Tuotteen kuitumateriaali ei tosin yksin takaa, että tekstiili on vastuullinen, laadukas tai käyttötarkoitukseen sopiva, mutta jo se on askel parempaan.
- Muista käytetty. Kaikkea ei tarvitse ostaa uutena. Etsi uuden ostamisen sijaan tekstiilejä myös kierrätettynä.
Näin voit selvittää yrityksen vastuullisuutta
- Käy kaupassa läpi, mitä tietoa tuotteen mukana tulee. Tutki myös yrityksen nettisivuilta, mitä tietoa vastuullisuudesta sieltä löytyy.
- Mitä avoimemmin ja konkreettisemmin yritys kertoo tuotteista, sitä parempi. Tarkista, onko sillä vastuullisuusohjelmaa. Yrityksen pitäisi kertoa kuluttajille, mitä vastuullisia materiaaleja se käyttää sekä ilmoittaa tehtaat ja maat, joissa tuotteet valmistetaan. Hyvä vastuullisuusraportti kertoo myös, miten toimintaa on kohennettu ja missä olisi vielä petrattavaa.
- Jos yritys vaikenee täysin tuotteidensa materiaaleista ja tuotantopaikoista, se voi olla merkki siitä, että kaikki ei ole tuotantoketjussa kunnossa. Myös vastuullisuussivut, joilta löytyy vain yleisluontoista, hyväntahtoista sanahelinää, saattavat peitellä sitä, ettei käytännön toimiin ole ryhdytty.
- Vastuullisuusväittämät, jotka kertovat sinällään hyvästä mutta kokonaisuuden kannalta mitättömästä kohennuksesta, ovat viherpesua. Vastuullisuus- ja ilmastokeskustelun myötä viherpesu on viime vuosina lisääntynyt.
Puuvilla on maatuva luonnonkuitu. Miksi sitä pidetään ongelmallisena?
Puuvillan tuotantoon liittyy lukuisia ongelmakohtia. Sen tuotanto vaatii paljon maapinta-alaa ja vettä. Lisäksi viljelyssä käytetään paljon lannoitteita ja kemikaaleja, koska kasvi on herkkä tuholaisille ja kasvisairauksille. Runsas kemikaalien käyttö saastuttaa taas maaperää. Puuvillan viljelyssä voidaan käyttää myös lapsityövoimaa ja teettää pakkotyötä.
Suosi puuvillatuotteissa Reilun kaupan, luomu- ja kierrätyspuuvillaa tai BCI-sertifioitua puuvillaa.
Mitä vaihtoehtoja keinokuiduille kuten polyesterille on olemassa?
Öljypohjainen polyesteri on maailman käytetyin tekstiilikuitu, jota on paljon myös sisustustekstiileissä. Jos tekstiilissä tarvitaan polyesterin hyviä ominaisuuksia kuten kosteuden tai hankauksen kestävyyttä, astetta parempi valinta olisi kierrätyspolyesteri, jota saadaan kierrätetyistä muovipakkauksista.
Miten pitäisi kierrättää loppuun kulutetut tekstiilit?
Vie ehjät ja käyttökelpoiset tekstiilit kierrätyspisteisiin ja kirpputoreille. Rikkinäisille ja loppuun kulutetuille poistotekstiileille ei ole tällä hetkellä yhtenäistä, koko maan kattavaa keräystä, mutta monilla paikkakunnilla on jo nyt poistotekstiilien keräyspisteitä: esimerkiksi pääkaupunkiseudulla on kymmenisen keräyspistettä.
Myös jotkut yritykset keräävät poistotekstiilejä. Niiden erilliskeräys alkaa Suomessa koko maan kattavasti vuonna 2023. Vuodesta 2025 lähtien tekstiilinkierrätys muuttuu pakolliseksi koko EU:n alueella.
Tunnetko sertifikaatit?
Globaalin tekstiilituotannon prosessista on kuluttajana vaikea saada otetta. Tuotanto-olosuhteista ja materiaaleista saa lisätietoa tuotesertifikaattien avulla. Ostoksia tehdessä kannattaa suosia sertifioituja tekstiilejä, vaikka ne eivät teekään tuotteesta kaikilta osin vastuullista. On hyvä muistaa, että kaikilla vastuullisesti toimivilla yrityksillä ei myöskään ole taloudellisia mahdollisuuksia hankkia maksullisia sertifikaatteja.
- Luomutuotannon GOTS-sertifikaatti: GOTS eli Global Organic Textile Standard on tekstiilien luomutuotannosta kertova sertifikaatti. GOTS huomioi myös raaka-aineen kasvatuksen ja tuotannon olosuhteet.
- Reilun kaupan puuvilla: Reilun kaupan merkki takaa, että viljelijöille maksetaan kohtuullinen korvaus, eikä viljelyssä käytetä lapsityövoimaa. Kriteerit kattavat taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristönäkökulmat.
- Öko-Tex 100: Öko-Tex on ympäristö- ja tuoteturvallisuusmerkki, joka takaa, ettei tuotteissa ole käytetty terveydelle haitallisia kemikaaleja.
- BCI ja Amfori BSCI: BCI eli Better Cotton Initiative opastaa puuvillanviljelijöitä ekologisempiin viljelytapoihin. Amfori BSCI on tehtaiden työolosuhteita tarkastava vastuullisuusjärjestelmä.
Asiantuntijoina jutussa toimivat Eetti ry:n Anniina Nurmi ja Suomen tekstiili ja muoti ry:n Katri Pylkkänen.
