Vaikka 1970-luvun kerrostaloasunto Tampereen Tammelassa oli alkuperäisessä kunnossa ja täynnä tavaraa, ihastuivat Henna Tiitinen ja Matti Heikkilä sen isoihin ikkunoihin ja valoisuuteen. Asunnosta aukeaa länteen päin avara näköala, josta voi nähdä yhden Tampereen maamerkeistä, Näsinneulan.

90,5-neliöisen asunnon pohja on osoittautunut ihastuttavan toimivaksi, vaikka aluksi Henna pitikin sitä hieman tylsänä. Pari teki remontin, jonka rakenteellisesti isoin muutos oli eteisen ja keittiön välisen oviaukon avartaminen. Se toi asuntoon vielä lisää valoisuutta ja toimivuutta.

Koti on paikka rentoutumiseen, latautumiseen ja ajanviettoon perheen kanssa. Koti on myös turvapaikka. Tulen hyvälle mielelle kauniista yksityiskohdista ja väreistä, joten olen pyrkinyt keräämään niitä tänne.

Asunto oli lähes alkuperäisessä kunnossa lukuun ottamatta vuonna 2015 remontoitua keittiötä, kylpyhuonetta ja wc:tä. Keittiö ei vastannut täysin meidän perheemme tarpeita, joten päätimme uusia myös sen, sillä aiomme asua tässä pitkään. Lattiamateriaalina oli talon rakennusajalle tyypillinen tummanharmaa muovimatto. Päädyimme valitsemaan saarniparketin koiraperheenjäsenestä huolimatta, sillä arvostamme luonnonpuuta materiaalina, ja saarni on kovempaa ja kestävämpää kuin tammi. Keittiön ja parketin asennusta lukuun ottamatta teimme remontin itse.

Tavoitteena oli tuoda rohkeasti värejä ja luoda kuitenkin rauhallinen tunnelma. Jännitti, osuivatko maalisävyjen valinnat oikeiksi, mutta tyttäremme Meerin huone oli ainut, jonka maalasin uudelleen vanhan roosan sävystä rauhoittavampaan vihreään.

Pidän erityisesti keittiöstämme. Päädyimme valitsemaan I:n malliseen keittiöön vähemmän laskutilaa, ja näin saimme maksimoitua säilytystilan. Edellisessä asunnossa meillä oli laskutilaa jopa neljällä seinustalla, emmekä kokeneet sitä erityisen toimivaksi. Keittiön toinen seinusta on nyt pelkästään säilytystilaa. Keittiössä on ihanaa kaikkien puuhailla: Matti rakkaan pizzaharrastuksensa parissa, Meeri piirrellen keittiön­pöydän ääressä ja minä omien käsityöharrastusteni kanssa. En ole ollut ikinä avokeittiöiden fani, mutta tässä pohjaratkaisussa keittiö on kodin keskiössä ja ruokailutila aivan olohuoneen tuntumassa.

Keittiön lisäksi pidän olohuoneen tunnelmasta. Ostimme edelliseltä omistajalta muutamia huonekaluja, joista yksi on keltainen, hyväkuntoinen ruotsalaisen Möbelmontagen valmistama putkirunkoinen Stuns-nojatuoli. Siinä on hauska muoto ja hyvä istua. Olen pyrkinyt haastamaan taitoani yhdistellä eri aikakausilta olevia huonekaluja ja löytämään tuolille luonnollisen paikan. Toinen lempihuonekaluni on edesmenneen vaarini tekemä liinavaatekaappi. Sen väri tai vetimet eivät ehkä ole trendikkäimmät, mutta olen halunnut säilyttää sen alkuperäisen ulkomuodon.

Nyt huomaan, että inspiroidun pastellisten ja murrettujen sävyjen yhdistelmistä. Ne ovat raikkaita ja yllättäviäkin. Tykkään valita sisustukseen erilaisia materiaaleja, mutta pidän tärkeänä, että puuta on käytetty muodossa tai toisessa. Metallinväriset asiat, kuten keittiönpöydän jalat, tuovat taas sisustusta modernimpaan suuntaan. Yksi harvoista nyrkkisäännöistäni on vältellä mustaa ja käyttää valkoistakin harkiten. Muuten koko väripaletti on avoin. Eteisen tummempi oliivinvihreä sävy on minusta toimiva muiden tilojen pastellisten sävyjen kanssa. Pidän kauniista yksityiskohdista ja kekseliäistä ratkaisuista, mutta kokonaisuuden pitää olla toimiva.

Tyylini on sekoitus klassista ja modernia, ja se on leikkisäkin. Pyrin välttelemään sisustukseen liittyviä sääntöjä. Kotimme huonekalut ovat käytettyinä ostettuja, uutena hankitut voi laskea yhden käden sormin. Jos en ole löytänyt sopivaa huonekalua, olen tehnyt sen itse. Etsin pienehköä daybediä eli sohvasänkyä olohuoneeseen. Ensin löysin täydellisen raidallisen kierrätyskankaan patjaa varten. Patjaa päällystäessäni pohdin, olisiko minun mahdollista tehdä myös daybed itse. Löysin Pinterestistä inspiraatiokuvan ja lähdin uhkarohkeasti kokeilemaan sen nikkaroimista. Myös keittiön avohyllykkö syntyi ala-asteen puukäsityötaitoja verestäessä. Seuraavaksi pidän pienen tauon puukäsitöistä.

Saatan bongata kivoja värejä missä vain kulkiessani, esimerkiksi vanhoista rakennuksista tai luonnosta. Tietenkin Instagram ja Pinterest inspiroivat, mutta pyrin silti tekemään omaa juttuani. Tässä kodissa olen haastanut ainakin omia käsityksiäni siitä, mitkä asiat sopivat yhteen. Jos löydän esineen tai huonekalun, josta pidän, uskon, että sille löytyy täältä paikka. Tulee kotoisa olo, kun kaikki ei ole täysin satavarmaksi harkittua mutta kuitenkin yhteen soljuvaa.