EU haluaa panna kuriin tulisijojen pienhiukkaspäästöt. Vuoden 2009 ekosuunnitteludirektiiviä rukattiin asetuksella tiukemmaksi kolmisen vuotta sitten, ja valmistajille myönnetty siirtymäaika päättyy vuoden 2022 alussa. 1. tammikuuta 2022 varaavan takan energiatehokkuuden on oltava vähintään 65 prosenttia. Esimerkiksi savukaasujen hiukkaspäästöt saavat olla korkeintaan 40 mg kuutiota kohti.

Rajoitukset koskevat myös hiilimonoksidi- eli häkäpäästöjä sekä typen oksideja. Hiilimonoksidipäästöt saavat olla korkeintaan 1 500 mg kuutiometrissä. Typen oksideja saa olla korkeintaan 200 milligrammaa kuutiota kohti.

Tulisijojen kiristyvät energiatehokkuusvaatimukset eivät tuota erityisiä vaikeuksia suomalaisille valmistajille. Jo nyt voimassa oleva kansallinen soveltamisstandardi edellyttää, että varaavan takan energiatehokkuuden on oltava vähintään 70 prosenttia. Lähes kaikki kotimaiset valmistajat ylittävät jo nyt tulevat tavoitteet.

Teollisuuden hiukkaspäästöjä on suitsittu tehokkaasti erilaisilla suodattimilla. Kotitakkaan asennettava suodatin tuntuu ideana hieman epäkäytännölliseltä. Vaikka palaminen saataisiin päästöjen osalta tiukentuvien määräysten mukaiseksi, erityisesti sytytysvaiheessa hiukkaspäästöjä tulee runsaasti. Tämä tarkoittaa isoa kertymää suodattimiin eli jatkuvaa suodattimien vaihtoa tai puhdistusta.

Kehitteillä on kuitenkin useita erilaisia suodatintekniikoita. Eniten tällä hetkellä tutkitaan sähkösuodattimia. Kaasupäästöjä voidaan vähentää myös katalysaattoreilla.

Tulisijan luovuttama lämpöenergia ilmoitetaan usein lämmitystehona kilowatteina. Varaavan takan kohdalla tällainen huipputeho jättäisi kokonaan vaille huomiota tulisijan kyvyn luovuttaa lämpöä pitkän ajan kuluessa. Niinpä varaavan takan ”teho” on tulisijaan standardipoltolla varautuva kokonaisenergiamäärä (kWh).

Esimerkiksi noin 2,5 tonnin painoinen suuri takkaleivinuuni saavuttaa korkeimman, hetkellisen lämmönluovutustehon noin kuuden tunnin kuluttua lämmityksen aloittamisesta. Takka luovuttaa vielä vuorokauden kuluttua no puolet lämmitystehostaan.

Päästöjen osalta suurimmat hankaluudet EU-asetusten, kansallisten standardien ja valmistajien omien ilmoitusten tulkitsemiseen liittyvät erilaisiin mittausmenetelmiin. Tulisijojen päästöjä mitataan monella eri tavalla, eivätkä ne ole suoraan muuntokelpoisia keskenään. Päästöjen raja-arvoja ilmoitetaan prosentteina tilavuudesta, prosentteina painosta, painona tilavuudesta ja painona energiamäärästä. Muista käyttää vertailukelpoisia arvoja.

Takkoihin tulee energiamerkki, jonka näkyvin osa on energiatehokkuusluokka (G–A++). Se saadaan laskukaavalla, jossa energiatehokkuusprosenttilukuun lisätään erilaisia korjauskertoimia. Parhaaseen A++-luokkaan voivat päästä vain pellettejä käyttävät tulisijat. Useimmat uudet suomalaistakat ovat luokassa A tai A+.

EU-määräysten mukaan hormin pitää olla lämpötilaluokaltaan suurempi kuin tulisijan savukaasujen keskilämpötila. Varaavalle takalle riittäisi käytännössä T400-luokan savuhormi. Suomessa astui vuoden alussa voimaan ympäristöministeriön ”hormiasetus”, joka edellyttää, että puulämmitteiselle tulisijalle tarkoitetun uuden hormin on oltava lämpötilaluokaltaan T600.

Lähes kaikissa nykyaikaisissa tulisijoissa ensiöilma johdetaan panoksen alle arinan läpi ja toisioilma panoksen päälle esimerkiksi suuluukun yläreunan aukoista. Toisiopalo polttaa erittäin kuumassa lämpötilassa ensiöpalon puusta irrottamat kaasut. Valmistajilla on erilaisia painotuksia ensiö- ja toisioilman suhteesta ja johtamistavasta. Tavoitteena on kuitenkin mahdollisimman puhdas palaminen ja pienet päästöt.

Suurin osa takkavalmistajista suosittelee, että pesällinen sytytetään päältä, jotta puusta irtoavat kaasut palavat alusta saakka kunnolla. Ensimmäisen panoksen pitäisi olla vain noin kolmannes pesän tilavuudesta. Ohuiden puiden päälle pitäisi kasata hyvin syttyviä tikkuja esimerkiksi tuohella, kiehisillä tai sytytyspaloilla ryyditettynä.

Nunnauuni kulkee omaa tietään, sillä valmistajan takat sytytetään alta. Patentoitu ”Kultainen tuli” -palomenetelmä päästää vain pienen osan paloilmasta arinan alta ensiöilmaksi. Suurin osa ilmasta johdetaan puiden ympärille ja päälle toisioilmaksi.

Vesikiertoinen takka vie varaavuuden vielä pitemmälle. Savukaasut lämmittävät takan sisäistä vesisäiliötä tai takan kyljissä kulkevia vesiputkia, ja kiertovesipumppu kuljettaa kuuman veden boileriin. Näin takan tuottama energia voidaan ottaa osaksi keskuslämmitystä. Moniin takkoihin vesikiertojärjestelmä voidaan asentaa jälkikäteen.

Toinen tapa laajentaa varaavan takan käyttöä on niin sanottu tulilattia. Siinä talon välipohjan betonilaattaan on tehty lämpökanavia, joissa takan lämmittämä ilma kiertää ja sitouttaa lämpöä takkaan verrattuna paljon suurempaan kivimassaan.

Tulisija ei pysty ihmeisiin, jos polttoaine ei ole hyvälaatuista. Tuoreen puun kosteusprosentti on noin 50. Kuivalla ja hyvin tuulettuvalla varastoinnilla puun kosteus saadaan vuodessa putoamaan noin 20 prosenttiin. Jos klapit eivät ole kuivuneet tarpeeksi, palaminen alkaa puun kuivattamisella. Huono palaminen tuottaa erittäin paljon hyvin vaarallisia pienhiukkasia, eli puunpoltolla on merkittävä vaikutus asuinalueen ilmanlaatuun.