Meidän Mökki

Kohti auringonlaskua! Matin sympaattinen automökki kulkee kätevästi seudulta toiselle – ”Kleinbus herättää hilpeyttä tiellä”

Kohti auringonlaskua! Matin sympaattinen automökki kulkee kätevästi seudulta toiselle – ”Kleinbus herättää hilpeyttä tiellä”
Matti Liimatainen yhdistää sulavasti autoilun ja mökkeilyn. Hän pääsee viettämään vapaa-aikaa heti, kun hyppää punaisen Volkswagen Kleinbusin rattiin ja kaartaa hiekkatielle.
Julkaistu: 21.5.2021
Auringon lämmittämä hiekkatie pölisee, kun Volkswagenin Transporter Kleinbus ilmestyy männikön katveesta. Ratin takana istuvan Matti Liimataisen hymy on herkässä. Hän on ajamassa kohti aurinkorannikkoa, ei tosin missään Etelä-Euroopassa vaan kotikulmillaan Etelä-Karjalan Savitaipaleella. Enää muutaman mutkan päässä on Suomen Riviera, Kuolimo-järven Lepänkanto. Sen hiekkaranta ulottuu silmänkantamattomiin.
Lämpö on näköjään houkutellut paikalle paljon vapaa-ajanviettäjiä. Rannan tuntumassa on nuotiopaikka, retkeilyreitti ja kuivakäymälä. Kaikkea, mitä automökkeilijäkin tarvitsee.
Mökkeillä voi monella tapaa. Matin tukikohta on klassinen menopeli, joka vie hänet kätevästi seudulta toiselle. Hänellä on myös perinteinen mökki juurikin Kuolimon rannalla, mutta Kleinbus vie kiehtovuudessaan voiton.
Matti kattaa retkipaikkansa usein auton taakse, koska auto toimii kätevästi tuulensuojana. Tuulettomilla säillä eväspaikka järjestyy tutun rannan tulentekopaikalta.
Matin saksassa Vuonna 1969 valmistetun Kleinbusin tarina on melkoinen. Ensimmäisessä tehtävässään auto toimi palokunnan miehistönkuljetusautona. Silloin ajoneuvoon mahtui yhdeksän henkeä, ja yhä edelleen se on rekisteröity samalle väkimäärälle. Herää kysymys, miten tukkoon sisätilat menisivät moisesta ihmisjoukosta.
– Ihan yksi mies riittää tähän tilavuuteen nähden, Matti huikkaa avoimesta ikkunasta kääntäessään autoa hiekkarannan suuntaisesti.
Automerkki Volkswagen perustettiin 1937. Ensimmäisenä tuotannossa oli Volkswagen Kupla. Matin T2 Transporter on Transporter-mallisarjan toista sukupolvea, joka esiteltiin 18 vuotta alkuperäisen T1:n jälkeen. Tuotanto alkoi 1967 ja jatkui aina vuoteen 1979 saakka.
– Kleinbus herättää hilpeyttä tiellä, ja ihmiset tulevat siksi herkästi juttelemaan ja muistelemaan menneitä, Matti kertoo ja hyppää samalla ohjaamosta alas.
Ensimmäisessä tehtävässään Matin Kleinbus toimi palokunnan miehistönkuljetusautona.
Vahvasti keski-ikäisessä menopelissä kaikki on kohdallaan, jopa musiikki soi rahisevasta c-kasettisoittimesta. Sisustuksen punaruudukas linja on lähtenyt liikkeelle auton maalipinnan alkuperäisestä sävystä.
– Edellinen Transporter Kleinbusini edusti vahvasti Kalifornian surffarityyliä. Sen värityksessä vaaleansininen yhdistyi valkoiseen.
Matti nostelee autostaan päivän evästarvikkeet ja perinteisen Trangia-retkikeittimen. Autoon asennettu jääkaappi pitää juomat viileinä. Suurempaa ruokatarvikemäärää varten varustukseen kuuluu myös kylmälaukku. Nykyisen retkiauton tarina jatkuu.
– Näin sattumalta dokumentin Woodstockin musiikkifestivaaleista vuodelta 1969. Siitä lähti auton kylkeä koristava Love-teema. Hippibussiksikin tituleerattuun Kleinbusiin sopivat hyvin niin kukat kuin rauhanmerkit.
Ruutusisustus sai kipinän legendaarisen Bay City Rollers -bändin asuista. Tuttava ompeli verhot.
Love-tarrat ovat lahjatavarakaupan poistomyynnistä.
Matti on kunnostanut ja myynyt vuosien varrella useita vanhoja autoja, ja hän tunnustautuu intohimoiseksi alan harrastajaksi. Ensimmäisen Kuplansa Matti hankki heti ajokortin saatuaan. Miehistönkuljetusauton ostamiseen innosti osaltaan kymmenen vuoden toiminta vapaapalokunnassa.
– Pyrin ostamaan jokaisen käytetyn auton teknisesti hyväkuntoisena. Palokunta säilyttää ajoneuvot aina sisätiloissa, mikä on varmasti vaikuttanut myös tämän yksilön kuntoon.
Matin suosikkimerkki on tietty Volkswagen, ja tallissa seisoo jopa museorekisterissä oleva hopeinen avokupla, mutta myös amerikkalaiset maantiekiitäjät kiinnostavat häntä kovasti. Niissäkin on ihan omanlaisensa tunnelma.
Kahvinkeittopaikalla höyryää jo pannullinen kuumaa kahvia, ja Matti voi taas jatkaa tarinointiaan.
– Tällä autolla on helppo siirtyä myös ystävien mökeille, koska oma vierasmaja kulkee aina mukana. Vain sauna puuttuu, vaikka peräkärrysauna olisikin ihan mahdollinen lisä varusteluun, Matti naurahtaa.
Matti asentaa autoihinsa aina asiaan kuuluvat musiikkilaitteet kiinteine kovaäänisineen.
Eväsleivissä on savulohta, tuorejuustoa, salaattia ja punasipulia.
Matin kesäsää on aina hyvä. Tuulisina päivinä hän ihailee järven vaahtopäitä. Tyrskyt eivät estä uintireissua.
Tämänkertaisen evästauon kruunaavat savulohileivät, mutta toisinaan Matti kokkaa retkellä meksikolaista tai intialaista ruokaa tai tekee hampurilaisista erilaisia versioita.
Käy ilmi, että autoharrastajan haaveena oli pienenä poikana tulla kokiksi. Samaan aikaan hän oli kiinnostunut autojen tarroista.
– Molemmat haaveet toteutuvat automökkeilyssä. Tarrathan voivat kertoa hienosti autojen käyttäjistä ja niiden eri vaiheista.
Etelä-Karjalan kauneus tulee autoillessa tutuksi. Villiin 80 kilometrin tuntivauhtiin kiihtyvällä autolla ei tehdä pitkiä reissuja, mutta niistä jokainen on rauhallisen tahdin ansiosta sitä antoisampi.
– Parasta asuntoautoilussa on vapaus. Voin mennä, minne haluan ja pysäköidä huilaamaan aina, kun on tarvetta tai näen jotakin mielenkiintoista, Matti sanoo.
Kleinbus herättää hilpeyttä tiellä. Olemus on helposti lähestyttävä, ja ihmiset tulevat siksi herkästi juttelemaan.
Hän paljastaa, että parhaillaan työn alla on toinen Kleinbus. Tähän Peace & Love -autoon hän on jo tehnyt uuden sisustan, vaihtanut patjat ja lisännyt tuiki tarpeellisen jääkaapin. Markiisin asennus on vain ajan kysymys.
– Teen työkseni kattojen vesieristyksiä. Kesät ovat siksi hektisiä, mutta vastaavasti talvella on aikaa auton laitolle.
Kun ilma viilenee, Matti siirtyy oleilemaan auton sisätiloihin. Nukkumaan mennessä istuimet kääntyvät vuoteeksi.
– Vuode ei ole suuren suuri mutta tarjoaa todella tunnelmallisen nukkuma-alustan. Ikkunoista voi katsella auringonlaskua, ennen kuin silmät painuvat kiinni.
Kleinbus on Matin mukaan varsin helppo ajettava, joskin tehoja riittää melko vähän menopelin painoon ja ilmanvastukseen nähden. Sivutuulen ottaessa kiinni vauhtia pitää hiljentää.
Tänään Matti kurvailee kuitenkin yöksi takaisin kotitallille. Hymy huulillaan hän möräyttää Kleinbusin käyntiin ja kokonaiset 44 hevosvoimaa alkavat panna parastaan. Vääntö tai kiihtyvyys ei ole sympaattisen auton juju.
– Joskus on tullut mietittyä, millaisia kuljetuksia saksalaisilla kansanautoilla onkaan tehty. Osa Kleinbusien viehätystä piilee niiden värikkäässä historiassa.
Hiekkatie pölisee taas.
Matti peruuttaa mökkiautonsa miltei kiinni rantaviivaan. Avonaisesta takaluukusta hän voi ihastella maisemaa patjojen päällä makaillen.
Kommentoi »